Melonta kesäolympialaisissa 1952
Melonta oli Helsingin olympialaisissa 1952 kolmatta kertaa varsinaisena kisalajina.
Taivallahdella kisattiin melontamitaleista 27.–28. heinäkuuta. Osallistujia oli ennätyksellisesti 159, joista 13 osallistui naisten ainoaan lajiin, 21 valtiosta. Kiinnostusta oli kasvattanut Berliinissä 1936 hyvin pärjänneiden saksalaisten paluu ja neuvostoliittolaisten osallistuminen ensi kertaa olympialaisiin.[1]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1. kilpailupäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melonnan ensimmäisenä kilpailupäivänä ratkaistiin 10 000 metrin matkojen mestaruudet. Ensimmäisenä lajina oli kajakkikaksikkojen pitkä matka, jossa oli mukana Lontoon olympialaisten saman melontamatkan voittajapari ruotsalaiset Gunnar Åkerlund–Hans Wetterström ja hopeamitalistit norjalaiset Ivar Mathisen–Knut Østbye puolustamassa mitaleitaan. Kisa oli todella tasainen, sillä vielä 600 metriä ennen maalia voitosta taisteli neljä kaksikkoa. Tässä vaiheessa Ruotsin Åkerlund–Wetterstöm ja Suomen-pari Kurt Wires–Yrjö Hietanen aloittivat viimeisen rutistuksen.[1] Wires ja Hietanen olivat kisojen ensimmäisen melontamatkan voittajapari vain neljän sekunnin kymmenesosan erolla mestaruutta puolustaneisiin ruotsalaisiin[2].
Kanoottikaksikot ja -yksiköt saivat vuoronsa kajakkikaksikon jälkeen. Kanoottikaksikossa voittajapari Georges Turlier–Jean Laudet (Ranska) oli jakanut voimansa paremmin, sillä viimeisellä kierroksella ranskalaiset ohittivat siihen asti johtaneet kanadalaisparin Kenneth Lane–Donald Hawgood.[1] Maalissa eroa oli lopulta hieman yli sekunti[3]. Kanadalaisyksikössä kolme parasta erottui hieman muista. Tšekkoslovakian Alfréd Jindra johti melkein koko matkan, mutta lopussa Yhdysvaltain Frank Havens, joka oli voittanut neljä vuotta aiemmin hopeaa, ja Unkarin Gábor Novák ohittivat hänet.[1]
Ensimmäisen päivän viimeisenä päivänä oli kajakkiyksiköiden matka, joka oli suomalaisen Thorvald Strömbergin näytös. Strömberg oli kilometri ennen maalia johdossa, mutta hyvänä kirimiehenä tunnettu ruotsalainen Gert Fredriksson meloi aivan perässä. Fredriksson oli hallitseva olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari. Strömberg aloitti kuitenkin hurjan kirin, johon Fredriksson ei pystynyt vastaamaan ja suomalainen toi maalleen toisen olympiakullan muutaman tunnin sisään. Saksalainen Michel Scheuer otti yllätyspronssia.[4]
2. kilpailupäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisten menestyksen ansiosta toisena kilpailupäivänä yleisöä oli enemmän kuin ensimmäisenä päivänä. Lyhyillä matkoilla järjestettiin myös alkukilpailut, joiden parhaat pääsivät illalla käytyihin finaaleihin.[4] Illan ensimmäisenä finaalina käytiin naisten 500 metrin matkan kajakkiyksikkö, joka oli naisten ainoa melontalaji kisoissa. Ensimmäisessä alkuerässä voitosta taistelleet Suomen Sylvi Saimo ja Itävallan Gertrude Liebhart olivat finaalinkin parhaat.[5] Maalissa eroa oli vain 0,4 sekuntia Saimon hyväksi, vaikka katsojat eivät tätä heti huomanneet, sillä kilpailijat meloivat radan ääripäissä[6]. Saimo oli ensimmäinen suomalainen naisolympiavoittaja kesäkisoissa. Seuraavan kerran suomalainen naisurheilija voitti kesäkisoista kultaa vasta 44 vuotta myöhemmin, kun Heli Rantanen oli ensimmäinen keihäänheitossa Atlantassa 1996.[7]
Miesten ensimmäinen loppukilpailu toisena päivänä oli kanoottiyksikön 1 000 metrin matka, jonka voitti ylivoimaisesti Tšekkoslovakian Josef Holeček. Muista sijoista käytiin tasaisempi kamppailu ja hyvän loppuvedon ansiosta Unkarin János Parti nousi hopealle ennen yllättäjää Suomen Olavi Ojanperää, joka kukisti muun muassa 10 000 metrin matkan voittaneen Havensin. Kisan toinen yllätys oli ranskalaisen Jean Mollen jääminen vasta seitsemänneksi. Hän oli melonut alkuerien nopeimman ajan, mutta jäi tästä ajasta melkein puoli minuuttia finaalissa. Kanoottikaksikon tuhannella metrillä nähtiin dramatiikkaa, kun ranskalaispari Georges Dransart–Armand Loreau sekosi kahdesti ajoituksessaan. Toisella kerralla heidän kanoottinsa kääntyi sivuittain ja liukui pois radalta. Tanskalaispari Bent Rasch–Finn Haunstoft ohitti heidät ja meloi voittoon. Myös hopeamitalistit Tšekkoslovakiasta (Jan Brzák-Felix–Bohumil Kudrna) ja pronssimitalistit Saksasta (Egon Drews–Wilfried Soltau) ohittivat neljänneksi jääneet ranskalaiset.[5]
Kajakkiyksikössä nähtiin 1 000 metrillä pidemmän matkan toisinto, sillä mestaruudesta taistelivat Suomen Strömberg ja Ruotsin Fredriksson. Tällä kertaa ruotsalainen onnistui loppukirissään ja sai revanssin. Muut kilpailijat jäivät kauaksi. Melonnan viimeisessä lajissa 1 000 metrin kajakkikaksikossa nähtiin todella tasainen taistelu, sillä neljä paria tuli maaliviivalle aivan yhtä aikaa. Vasta maalikameratarkistus ratkaisi voiton suomalaisparille Wires–Hietanen, joka siis otti kisoista jo toiset kultamitalinsa. Ruotsalaispari Lars Glassér–Ingemar Hedberg saivat täysin saman ajan, mutta joutuivat tyytymään hopeaan. Pronssille meloivat itävaltalaispari Max Raub–Herbert Wiedermann häviten voittajille vain kolme sekunnin kymmenystä. Heistä neljän kymmenyksen päähän jäivät mitaleitta jäänyt saksalaispari Gustav Schmidt–Helmut Noller.[5]
Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji: | Kultaa: | Hopeaa: | Pronssia: | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| K-1 500 m | Sylvi Saimo Suomi |
2.18,4 | Gertrude Liebhart Itävalta |
2.18,8 | Nina Savina Neuvostoliitto |
2.21,6 |
- Tilastojen lähde: [3]
Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Suomi |
4 | 1 | 1 | 6 |
| 2 |  Ruotsi |
1 | 3 | 0 | 4 |
| 3 |  Tšekkoslovakia |
1 | 1 | 1 | 3 |
| 4 |  Ranska |
1 | 0 | 1 | 2 |
| 5 |  Tanska |
1 | 0 | 0 | 1 |
 Yhdysvallat |
1 | 0 | 0 | 1 | |
| 7 | .svg){kind=small} Unkari |
0 | 2 | 1 | 3 |
| 8 | Itävalta |
0 | 1 | 1 | 2 |
| 9 |  Kanada |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 10 |  Saksa |
0 | 0 | 3 | 3 |
| 11 | Neuvostoliitto |
0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
- Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6108-2.
- Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 624
- ↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 111
- ↑ a b Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 179
- ↑ a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 626
- ↑ a b c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 627
- ↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 115
- ↑ Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s. 196
_pictogram.svg){kind=small}
Ammunta | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo (Näytöslaji) | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pesäpallo (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu