Melonta kesäolympialaisissa 1952

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Melonta oli Helsingin olympialaisissa 1952 kolmatta kertaa varsinaisena kisalajina.

Taivallahdella kisattiin melontamitaleista 27.28. heinäkuuta. Osallistujia oli ennätyksellisesti 159, joista 13 osallistui naisten ainoaan lajiin, 21 valtiosta. Kiinnostusta oli kasvattanut Berliinissä 1936 hyvin pärjänneiden saksalaisten paluu ja neuvostoliittolaisten osallistuminen ensi kertaa olympialaisiin.[1]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. kilpailupäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melonnan ensimmäisenä kilpailupäivänä ratkaistiin 10 000 metrin matkojen mestaruudet. Ensimmäisenä lajina oli kajakkikaksikkojen pitkä matka, jossa oli mukana Lontoon olympialaisten saman melontamatkan voittajapari ruotsalaiset Gunnar ÅkerlundHans Wetterström ja hopeamitalistit norjalaiset Ivar MathisenKnut Østbye puolustamassa mitaleitaan. Kisa oli todella tasainen, sillä vielä 600 metriä ennen maalia voitosta taisteli neljä kaksikkoa. Tässä vaiheessa Ruotsin Åkerlund–Wetterstöm ja Suomen-pari Kurt WiresYrjö Hietanen aloittivat viimeisen rutistuksen.[1] Wires ja Hietanen olivat kisojen ensimmäisen melontamatkan voittajapari vain neljän sekunnin sadasosan erolla mestaruutta puolustaneisiin ruotsalaisiin[2].

Kanoottikaksikot ja -yksiköt saivat vuoronsa kajakkikaksikon jälkeen. Kanoottikaksikossa voittajapari Georges TurlierJean Laudet (Ranska) oli jakanut voimansa paremmin, sillä viimeisellä kierroksella ranskalaiset ohittivat siihen asti johtaneet kanadalaisparin Kenneth LaneDonald Hawgood.[1] Maalissa eroa oli lopulta hieman yli sekunti[3]. Kanadalaisyksikössä kolme parasta erottui hieman muista. Tšekkoslovakian Alfréd Jindra johti melkein koko matkan, mutta lopussa Yhdysvaltain Frank Havens, joka oli voittanut neljä vuotta aiemmin hopeaa, ja Unkarin Gábor Novák ohittivat hänet.[1]

Ensimmäisen päivän viimeisenä päivänä oli kajakkiyksiköiden matka, joka oli suomalaisen Thorvald Strömbergin näytös. Strömberg oli kilometri ennen maalia johdossa, mutta hyvänä kirimiehenä tunnettu ruotsalainen Gert Fredriksson meloi aivan perässä. Fredriksson oli hallitseva olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari. Strömberg aloitti kuitenkin hurjan kirin, johon Fredriksson ei pystynyt vastaamaan ja suomalainen toi maalleen toisen olympiakullan muutaman tunnin sisään. Saksalainen Michel Scheuer otti yllätyspronssia.[4]

2. kilpailupäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten menestyksen ansiosta toisena kilpailupäivänä yleisöä oli enemmän kuin ensimmäisenä päivänä. Lyhyillä matkoilla järjestettiin myös alkukilpailut, joiden parhaat pääsivät illalla käytyihin finaaleihin.[4] Illan ensimmäisenä finaalina käytiin naisten 500 metrin matkan kajakkiyksikkö, joka oli naisten ainoa melontalaji kisoissa. Ensimmäisessä alkuerässä voitosta taistelleet Suomen Sylvi Saimo ja Itävallan Gertrude Liebhart olivat finaalinkin parhaat.[5] Maalissa eroa oli vain 0,4 sekuntia Saimon hyväksi, vaikka katsojat eivät tätä heti huomanneet, sillä kilpailijat meloivat radan ääripäissä[6]. Saimo oli ensimmäinen suomalainen naisolympiavoittaja kesäkisoissa. Seuraavan kerran suomalainen naisurheilija voitti kesäkisoista kultaa vasta 44 vuotta myöhemmin, kun Heli Rantanen oli ensimmäinen keihäänheitossa Atlantassa 1996.[7]

Miesten ensimmäinen loppukilpailu toisena päivänä oli kanoottiyksikön 1 000 metrin matka, jonka voitti ylivoimaisesti Tšekkoslovakian Josef Holeček. Muista sijoista käytiin tasaisempi kamppailu ja hyvän loppuvedon ansiosta Unkarin János Parti nousi hopealle ennen yllättäjää Suomen Olavi Ojanperää, joka kukisti muun muassa 10 000 metrin matkan voittaneen Havensin. Kisan toinen yllätys oli ranskalaisen Jean Mollen jääminen vasta seitsemänneksi. Hän oli melonut alkuerien nopeimman ajan, mutta jäi tästä ajasta melkein puoli minuuttia finaalissa. Kanoottikaksikon tuhannella metrillä nähtiin dramatiikkaa, kun ranskalaispari Georges DransartArmand Loreau sekosi kahdesti ajoituksessaan. Toisella kerralla heidän kanoottinsa kääntyi sivuittain ja liukui pois radalta. Tanskalaispari Bent RaschFinn Haunstoft ohitti heidät ja meloi voittoon. Myös hopeamitalistit Tšekkoslovakiasta (Jan Brzák-FelixBohumil Kudrna) ja pronssimitalistit Saksasta (Egon DrewsWielfrid Soltau) ohittivat neljänneksi jääneet ranskalaiset.[5]

Kajakkiyksikössä nähtiin 1 000 metrillä pidemmän matkan toisinto, sillä mestaruudesta taistelivat Suomen Strömberg ja Ruotsin Fredriksson. Tällä kertaa ruotsalainen onnistui loppukirissään ja sai revanssin. Muut kilpailijat jäivät kauaksi. Melonnan viimeisessä lajissa 1 000 metrin kajakkikaksikossa nähtiin todella tasainen taistelu, sillä neljä paria tuli maaliviivalle aivan yhtä aikaa. Vasta maalikameratarkistus ratkaisi voiton suomalaisparille Wires–Hietanen, joka siis otti kisoista jo toiset kultamitalinsa. Ruotsalaispari Lars GlassérIngemar Hedberg saivat täysin saman ajan, mutta joutuivat tyytymään hopeaan. Pronssille meloivat itävaltalaispari Max RaubHerbert Wiedermann häviten voittajille vain kolme sekunnin kymmenystä. Heistä neljän kymmenyksen päähän jäivät mitaleitta jäänyt saksalaispari Gustav SchmidtHelmut Noller.[5]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji: Kultaa: Hopeaa: Pronssia:
K-1 1 000 m Gert Fredriksson
Ruotsin lippu Ruotsi
4.07,9 Thorvald Strömberg
Suomen lippu Suomi
4.09,7 Louis Gantois
Ranskan lippu Ranska
4.20,1
K-2 1 000 m Kurt WiresYrjö Hietanen
Suomen lippu Suomi
3.51,1 Lars GlassérIngemar Hedberg
Ruotsin lippu Ruotsi
3.51,1 Max RaubHerbert Wiedermann
Itävalta
3.51,4
K-1 10 000m Thorvald Strömberg
Suomen lippu Suomi
47.22,8 Gert Fredriksson
Ruotsin lippu Ruotsi
47.34,1 Michel Scheuer
Saksan lippu Saksa
47.54,5
K-2 10 000 m Kurt WiresYrjö Hietanen
Suomen lippu Suomi
44.21,3 Gunnar ÅkerlundHans Wetterström
Ruotsin lippu Ruotsi
44.21,7 Ferenc VargaJózsef Gurovits
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
3.51,4
C-1 1 000 m Josef Holeček
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
4.56,3 János Parti
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
5.03,6 Olavi Ojanperä
Suomen lippu Suomi
5.08,5
C-2 1 000 m Bent RaschFinn Haunstoft
Tanskan lippu Tanska
4.38,3 Jan Brzák-FelixBohumil Kudrna
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
4.42,9 Egon DrewsWilfried Soltau
Saksan lippu Saksa
4.48,3
C-1 10 000 m Frank Havens
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
57.41,1 Gábor Novák
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
57.49,2 Alfréd Jindra
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
57.53,1
C-2 10 000 m Georges TurlierJean Laudet
Ranskan lippu Ranska
54.08,3 Kenneth LaneDonald Hawgood
Kanada
54.09,9 Egon DrewsWilfried Soltau
Saksan lippu Saksa
54.28,1

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji: Kultaa: Hopeaa: Pronssia:
K-1 500 m Sylvi Saimo
Suomen lippu Suomi
2.18,4 Gertrude Liebhart
Itävalta
2.18,8 Nina Savina
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
2.21,6
Tilastojen lähde: [3]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Maa Kulta Hopea Pronssi Yhteensä
1 Suomen lippu Suomi 4 1 1 6
2 Ruotsin lippu Ruotsi 1 3 0 4
3 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 1 1 1 3
4 Ranskan lippu Ranska 1 0 1 2
5 Tanskan lippu Tanska 1 0 0 1
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1 0 0 1
7 Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari 0 2 1 3
8 Itävalta 0 1 1 2
9 Kanada 0 1 0 1
10 Saksan lippu Saksa 0 0 3 3
11 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 0 0 1 1

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. 951-0-21072-2.
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. 951-20-6108-2.
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 624
  2. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 111
  3. a b Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 179
  4. a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 626
  5. a b c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 627
  6. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 115
  7. Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s. 196