Uinti kesäolympialaisissa 1952

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uinti

Uinti oli mukana vuoden 1952 kesäolympialaisissa Helsingissä kahdennentoista kerran olympiatasolla. Kisoissa uitiin yhteensä 11 uintimatkaa. Miehet kilpailivat kuudessa ja naiset viidessä lajissa. Kilpailupaikkana toimi Helsingin uimastadion ja Hämeenlinnan maauimala .

Uintikilpailut käytiin 25. heinäkuuta2. elokuuta ja niiden taso oli kova. Laji oli kehittynyt Lontoosta selvästi, sillä jokaisessa lajissa rikottiin olympiaennätys.[1] Miesten kilpailuja hallitsi Yhdysvallat[2] ja naisissa paras maa oli Unkari[3].

Järjestelytoimikunnassa aiheutti pientä vastustusta kansainvälisen uimaliiton päätös olla antamatta kisaisännille täyttä vastuuta lajin organisoinnista[2].

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten 100 metrin vapaauinnissa rikottiin olympiaennätys jo välierissä, kun Yhdysvaltain Clarke Scholes ui ajan 57,1. Välierissä koettiin myös suuri yllätys, sillä oman alkueränsä voittanut ja ennen kisoja maailman nopeimpana uimarina pidetty Richard Cleveland ei selviytynyt loppukilpailuun, jossa Scholes voitti olympiakultaa ja Japanin Hiroshi Suzuki sijoittui toiseksi samalla ajalla.[4] Ruotsin Per Olof Östrand teki 400 metrin vapaauinnissa olympiaennätyksen jo alkuerissä ja paransi tätä vielä välierissä, mutta Ranskan Jean Boiteux ui myöhemmin vielä paremman ajan 4.33,1. Finaalissa Boiteaux oli jälleen nopein ja rikkoi uudestaan olympiaennätyksen ajalla 4.30,7. Toiseksi sijoittui lajin ennakkosuosikki Ford Konno ennen Östrandia. Australialainen maailmanennätysmies John Marshall karsiutui välierissä ja japanilainen 1 500 metrin matkan maailmanennätyksen haltija Hironashin Furunashi jäi finaalin viimeiseksi.[5] Boiteaux'n isä innostui poikansa voitosta niin, että hyppäsi mestaruuden ratkaisun jälkeen täysissä pukeissa altaaseen onnittelemaan poikaansa[3].

Pisimmällä vapaauintimatkalla, eli 1 500 metrillä, tiputtiin finaalista olympiaennätyksellä. Lyhyemman matkan mestaruuden voittanut Boiteaux oli yhdeksänneksi nopein, vaikka alitti vanhan olympiaennätyksen. Alkuerien nopein oli Japanin Shirō Hashizume ajalla 18.34,0. Finaalissa Hashizume aloitti rohkeasti ja johti 1 000 metrissä Yhdysvaltain Ford Konnoa kolmella sekunnilla. Konno oli ainoa, joka oli pystynyt seuraamaan Hashizumen alkuvetoa. Tämän jälkeen japanilainen alkoi kuitenkin hyytymään ja 200 metrin päästä uimarit olivat jo tasoissa. Viimeisen sadan metrin aikana Konno jätätti Hashizumea 11 sekunnilla ja voitti olympiakultaa uudella olympiaennätysajalla 18.30,3. Sadan metrin selkäuinnissa Yhdysvaltain Yoshinobu Oyakawa voitti olympiakultaa rikkoen olympiaennätyksen sekä välierissä että finaalissa, jonka aika oli 1.05,4. Oyakawa kukisti lajin ennakkosuosikit, ranskalaisen maailmanennätysmiehen Gilbert Bozonin, joka jäi toiseksi, sekä Lontoon voittajan yhdysvaltalaisen Allen Stackin, joka jäi kokonaan mitalien ulkopuolelle neljänneksi.[6]

Kisojen ainoalla rintauintimatkalla 200 metrillä nähtiin uuden perhostyylin esiinmarssi. Lähes kaikki kilpailijat uivat perhostyylillä, eikä ainoakaan perinteisellä rintauinnilla uinut kilpailija päässyt finaaliin saakka. Perhosuinti erotettiinkin olympialaisten jälkeen omaksi lajikseen.[7] Vanha olympiaennätys rikottiin rintauinnissa peräti 18 kertaa, finaalissa kuudesti. Voittajaksi nousi Australian John Davies. Vapaauintiviestissä voittotaistelu käytiin Yhdysvaltain ja Japanin välillä. Japani aloitti vahvemmin ja oli ensimmäiset osuudet johdossa. Kolmannella osuudella Ford Konno otti Toru Goton yli kahden sekunnin johdon lähes kiinni. Viimeisellä osuudella James McLane ui loistavasti ja nosti maansa kultaan ohittaen Japanin Teijirō Tanikawan. Voittoaika oli uusi olympiaennätys 8.31,1. Pronssitaistelussa nähtiin myös ratkaisu viimeisellä osuudella, kun Ranskan Jean Boiteaux jätti taakseen Ruotsin Olle Johanssonin.[6]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten sadan metrin vapaauinnissa rikottiin olympiaennätys jo alkuerissä, kun Unkarin Judit Temes ui ajan 1.05,5. Tiukassa finaalissa hän jäi kuitenkin kolmanneksi edellään maannaisensa Katalin Szőke ja Alankomaiden Johanna Termeulen. Szőke voitti todella täpärästi, sillä kuudenteenkin sijaan jäi vain puoli sekuntia eroa.[8] Vielä viisi metriä ennen maalia johtanut eteläafrikkalainen Joan Harrison jäi neljänneksi[9].

Vapaauinnin 400 metrin matkan alkuerissä Yhdistyneen kuningaskunnan Daphne Wilkinson ui alkuerissä uuden olympiaennätyksen, mutta karsiutui finaalista. Unkarilaiset hallitsivat lopulta finaalia, kun Valéria Gyenge ja Éva Novák uivat kaksoisvoittoon. Finaalin viisi parasta rikkoivat olympiaennätyksen. Sadan metrin selkäuinnissa jo vapaauinnissa säväyttänyt Etelä-Afrikan Joan Harrison voitti kultaa. Hän kukisti yllättäen alkuerissä olympiaennätyksen uineen Alankomaiden Geertje Wieleman.[8]

Naisten rintauintimatkalla perinteiset rintauimaritkin pärjäsivät, sillä toiseksi sijoittunut Unkarin Novák ui perinteistä rintauintia, kun voittaja, Unkarin Éva Székely käytti perhostyyliä.[8] Finaalista näytti muodostuvan jopa unkarilaisten kolmoisvoitto, mutta brittiläinen Helen Gordon ohitti Klára Killermanin viime vedoilla. Vapaauintiviestissä nähtiin uintien ainoa maailmanennätys, kun finaalia lähdöstä maaliin johtanut Unkari ui ajan 4.24,4. Kisojen monipuolisin naisuimari Novák hoiti oman osuutensa loistavaan aikaan 1.05,1. Yhdysvallat ja Alankomaat taistelivat hopeamitalista, jonka jälkimmäinen voitti, vaikka Yhdysvallat oli ollut parempi alkuerissä.[10]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
100 m vapaauinti Clarke Scholes
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
57,4 Hiroshi Suzuki
Japani
57,4 Göran Larsson
Ruotsin lippu Ruotsi
58,2
400 m vapaauinti Jean Boiteux
Ranskan lippu Ranska
4.30,7 Ford Konno
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
4.31,3 Per-Olof Östrand
Ruotsin lippu Ruotsi
4.35,2
1 500 m vapaauinti Ford Konno
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
18.30,0 Shiro Hashizume
Japani
18.41,4 Tetsuo Okamoto
Flag of Brazil (1889-1960).svg Brasilia
18.51,3
100 m selkäuinti Yoshinobu Oyakawa
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
1.05,4 Gilbert Bozon
Ranskan lippu Ranska
1.06,2 Jack Taylor
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
1.06,4
200 m rintauinti John Davies
Australian lippu Australia
2.34,4 Bowen Stassforth
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
2.34,7 Herbert Klein
Saksan lippu Saksa
2.35,9
4 × 200 m vapaauintiviesti US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
Wayne Moore
William Woolsey
Ford Konno
James McLane
8.31,1 Japani
Hiroshi Suzuki
Yoshihiro Hamaguchi
Toru Goto
Teijirō Tanikawa
8.33,5 Ranskan lippu Ranska
Joseph Bernardo
Aldo Eminente
Alexandre Jany
Jean Boiteux
8.45,9

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
100 m vapaauinti Katalin Szöke
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
1.06,8 Johanna Termeulen
Alankomaiden lippu Alankomaat
1.07,0 Judit Temes
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
1.07,1
400 m vapaauinti Valéria Gyenge
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
5.12,1 Éva Novák
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
5.13,7 Evelyn Kawamoto
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
5.14,6
100 m selkäuinti Joan Harrison
Etelä-Afrikka
1.14,3 Geertje Wielema
Alankomaiden lippu Alankomaat
1.14,5 Jean Stewart
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
1.15,8
200 m rintauinti Éva Székely
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
2.51,7 Éva Novák
Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
2.54,4 Helen Gordon
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
2.57,6
4 × 100 m vapaauintiviesti Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
Ilona Novák
Judit Temes
Éva Novák
Katalin Szöke
4.24,4 Alankomaiden lippu Alankomaat
Marie-Louise Linssen-Vaessen
Koosje van Voorn
Johanna Termeulen
Irma Heijting-Schuhmacher
4.29,0 US flag 48 stars.svg Yhdysvallat
Jacqueline La Vine
Marilee Stepan
Joan Alderson
Evelyn Kawamoto
4.30,1
Tilastojen lähde: [11]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Maa Kulta Hopea Pronssi Yhteensä
1 US flag 48 stars.svg Yhdysvallat 4 2 3 9
2 Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari 4 2 1 7
3 Ranskan lippu Ranska 1 1 1 3
4 Australian lippu Australia 1 0 0 1
Etelä-Afrikka 1 0 0 1
6 Japani 0 3 0 3
Alankomaiden lippu Alankomaat 0 3 0 3
8 Ruotsin lippu Ruotsi 0 0 2 2
9 Flag of Brazil (1889-1960).svg Brasilia 0 0 1 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 0 0 1 1
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti 0 0 1 1
Saksan lippu Saksa 0 0 1 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 558
  2. a b Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 120
  3. a b Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 121
  4. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 559
  5. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 560
  6. a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 561
  7. Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 158
  8. a b c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 562
  9. Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 159
  10. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 563
  11. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 173-174
Uinti olympialaisissa
1896 | 1900 | 1904 | 1908 | 1912 | 1920 | 1924 | 1928 | 1932 | 1936 | 1948 | 1952 | 1956 | 1960 | 1964 | 1968 | 1972 | 1976 | 1980 | 1984 | 1988 | 1992 | 1996 | 2000 | 2004 | 2008 | 2012 | 2016