Soutu kesäolympialaisissa 1952

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Soutu
kesäolympialaisissa 1952
Rowing pictogram.svg
Luokat
  yksikkö
pariairokaksikko
perämiehetön kaksikko
perämiehellinen kaksikko
perämiehetön nelonen
perämiehellinen nelonen
kahdeksikko

Soutu oli Helsingin olympialaisissa 1952 yhdettätoista kertaa kisalajina.

Soudussa kilpailtiin 20.23. heinäkuuta. Kaikki loppukilpailut käytiin 23. heinäkuuta. Lajiin osallistui ennätykselliset 114 miehistöä 33 maasta. Yhteensä soutajia oli mukana 409. Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista, Italiasta ja Suomesta oli osallistuja jokaisessa seitsemässä lajissa.[1]

Soutukilpailut piti alkujaan käydä Taivallahdella, johon rakennettiin Soutustadion melonta- ja soututapahtumia varten. Tätä ei kuitenkaan hyväksytty soutujen kilpailupaikaksi avoimen merituulen takia.[2] Soudut siirrettiin Taivallahdelta huomattavasti suojaisemmalle Meilahdelle.[3]

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikkösoudussa koettiin todennäköisesti soutujen suurin yllätys, kun ennen kisoja lähes tuntematon neuvostoliittolainen Juri Tjukalov voitti finaalissa Lontoossa 1948 lajin voittaneen australialaisen Mervyn Woodin.[4] Alkuerässään Tjukalov oli jo ehtinyt kukistaa Lontoon hopeamitalistin uruguaylaisen Eduardo Risson. Pariairokaksikossa Argentiinan pari Tranquilo CapozzoEduardo Guerrero oli täysin ylivoimainen.[5]

Perämiehetön kaksikko näytti menevän Lontoon toisintona Yhdistyneen kuningaskunnan ja Sveitsin pareille. Finaalissa sveitsiläispari Kurt SchmidHans Kalt johtikin vielä 500 metrin jälkeen, mutta sitten belgialaispari Michel KnuysenRobert Baetens. Loppumatkalla Yhdysvaltain nuori pari Charles LoggThomas Price tuli kuitenkin voittoon hyvällä loppuvedolla.[5] Price oli aloittanut kilpasoudun vasta vuoden 1952 tammikuussa[4]. Perämiehillisessä kaksikossa Ranskan voittajajoukkueen perämies oli kisojen nuorin olympiavoittaja. Bernard Malivoire oli vain 14-vuotias voittaessaan olympiakultaa.[5]

Jugoslavian joukkue oli perämiehittömässä nelosessa alkuerissä, välierissä ja finaalissa omaa luokkaansa. Ranska nousi hopealle hienolla loppukirilla, jonka joukkue oli jo tehnyt välierissä. Suomen joukkue toi maalle ensimmäisen olympialaisen soutumitalin. Perämiehillisessä nelosessa Tšekkoslovakian joukkue esitti myös koko kilpailun hallintaa, ja voitti Lontoon hopean toistaneen Sveitsin joukkueen veneen mitalla loppuotelussa. Kahdeksikon voitti totutusti Yhdysvaltain joukkue. Lajin olympiakulta meni maalle jo kahdeksannen kerran perättäin.[5]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji: Kultaa: Hopeaa: Pronssia:
yksikkö Juri Tjukalov
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
8.12,8 Mervyn Wood
Australian lippu Australia
8.14,5 Teodor Kocerka
Puolan lippu Puola
8.19,4
pariairokaksikko Tranquilo CapozzoEduardo Guerrero
Argentiinan lippu Argentiina
7.32,2 Georgi ŽilinIgor Jemtšuk
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
7.38,3 Miguel SeijasJuan Rodríguez
Uruguayn lippu Uruguay
7.43,7
perämiehetön kaksikko Charles LoggThomas Price
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
8.20,7 Michel KnuysenRobert Baetens
Belgian lippu Belgia
8.23,5 Kurt ScmidHans Kalt
Flag of Switzerland.svg Sveitsi
8.32,7
perämiehellinen kaksikko Ranskan lippu Ranska
Raymond Salles
Gaston Mercier
Bernard Malivoire
8.26,6 Saksan lippu Saksa
Heinz Manchen
Helmut Heinhold
Helmut Noll
8.32,1 Tanskan lippu Tanska
Svend Petersen
Poul Svendsen
Jørgen Frantzen
8.34,9
perämiehetön nelonen Jugoslavia
Duje Bonačić
Velimir Valenta
Mate Trojanović
Petar Šegvić
7.16,0 Ranskan lippu Ranska
Pierre Blondiaux
Jacques Guissart
Marc Bouissou
Roger Gautier
7.18,9 Suomen lippu Suomi
Veikko Lommi
Kauko Wahlsten
Oiva Lommi
Lauri Nevalainen
7.23,3
perämiehellinen nelonen Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Karel Mejta
Jiří Havlis
Jan Jindra
Stanislav Lusk
Miroslav Koranda
7.33,4 Flag of Switzerland.svg Sveitsi
Enrico Bianchi
Karl Weidmann
Heinrich Scheller
Emile Ess
Walter Leiser
7.36,5 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Carl Lovested
Alvin Ulbrickson
Richard Wahlstrom
Matthew Leanderson
Albert Rossi
7.37,0
kahdeksikko Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Frank Shakespeare
William Fields
James Dunbar
Richard Murphy
Robert Detweiler
Henry Procter
Wayne Frye
Edward Stevens
Charles Manring
6.25,9 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Jevgeni Brago
Vladimir Rodimuškin
Aleksei Komarov
Igor Borisov
Slava Amiragov
Leonid Gissen
Jevgeni Samsonov
Vladimir Krjukov
Igor Poljakov
6.31,2 Australian lippu Australia
Robert Tinning
Ernest Chapman
Nimrod Greenwood
David Anderson
Geoffrey Williamson
Mervyn Finlay
Edward Pain
Phillip Cayzer
Thomas Chessell
6.33,1
Tilastojen lähde: [6]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Maa Kulta Hopea Pronssi Yhteensä
1 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 2 0 1 3
2 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 1 2 0 3
3 Ranskan lippu Ranska 1 1 0 2
4 Argentiinan lippu Argentiina 1 0 0 1
Jugoslavia 1 0 0 1
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 1 0 0 1
7 Flag of Switzerland.svg Sveitsi 0 1 1 2
Australian lippu Australia 0 1 1 2
9 Belgian lippu Belgia 0 1 0 1
Saksan lippu Saksa 0 1 0 1
11 Puolan lippu Puola 0 0 1 1
Uruguayn lippu Uruguay 0 0 1 1
Tanskan lippu Tanska 0 0 1 1
Suomen lippu Suomi 0 0 1 1

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 606
  2. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 52
  3. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 54
  4. a b Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 164
  5. a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 607
  6. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 178-179