Oiva Lommi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten soutu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Helsinki 1952 perämiehetön
nelonen

Oiva Lommi (30. kesäkuuta 1922 Vehkalahti23. heinäkuuta 2000 Kotka) oli suomalainen kilpasoutaja ja olympiamitalisti. Yhdessä serkkunsa Veikko Lommin ja kahden muun miehen kanssa hän oli saavuttamassa maansa ensimmäistä soudun olympiamitalia.

Oiva Lommi oli kymmenlapsisen perheen viidenneksi nuorin. Hän oli nuorena innokas urheilemaan, mutta hiihtoura ei edistynyt, kun köyhällä kodilla ei ollut varaa hankkia kunnollisia suksia. Sotavuodet kuluivat rintamalla, ja sodan jälkeen hän meni töihin Sunilan tehtaille, jossa hän työskenteli vuosikymmeniä autonkuljettajana.

"Oippa" Lommi aloitti soutuharrastuksen omaksi huvikseen, mutta hänen serkkunsa Veikko Lommi houkutteli hänet vuonna 1945 perustetun soudun erikoisseuran, Sunilan Soutajien perämiehelliseen neloseen, johon Lommien lisäksi tulivat veljekset Osrik ja Helge Forsberg sekä perämies Veli Autio. Tämä venekunta kilpaili Lontoon 1948 olympialaisissa mutta ilman suurempaa menestystä[1].

Vuonna 1949 Lommin serkukset alkoivat harjoitella yhdessä Kauko Wahlsténin ja Lauri Nevalaisen kanssa. Kaksi ensimmäistä vuotta olivat tekniikan harjoittelua ja pohjakunnon luomista. Kesällä 1951 Suomessa vieraili saksalainen valmentaja Georg Hartung, ja yhdessä nelikon johtohahmon, Veikko Lommin kanssa hän laati heille kovan valmennusohjelman, joka sisälsi soudun lisäksi oikeita lihaksia vahvistavaa juoksua ja hiihtoa. Talvella harjoitettiin tekniikkaa allassoudulla.

Helsingin 1952 olympialaisissa Lommit, Wahlstén ja Nevalainen sijoittuivat perämiehettömän nelosen alkuerässä helposti toiseksi, mutta välierässä vene ei pysynyt kurssillaan ja suomalaiset jäivät viimeiseksi. Keräilyeränsä he voittivat ylivoimaisesti. Loppukilpailussa suomalaiset epäonnistuivat lähdössä mutta olivat 500 metrin kohdalla Britannian venekunnan kanssa johdossa, ja puolimatkassa brititkin olivat jääneet taakse. Jugoslavia meni ohi 1 500 metrin kohdalla, ja Ranskakin nousi parisataa metriä ennen maalia toiseksi. Suomi hävisi Jugoslavialle 7,3 sekuntia ja Ranskalle 4,4 sekuntia ja sai pronssia. Se oli maan kaikkien aikojen ensimmäinen soudun olympiamitali.

Oiva Lommi oli näistä "Sunilan nelosista" kookkain, 183-senttinen ja 90-kiloinen. Suomen mestaruuksia hän saavutti eri luokissa yhteensä 11 kappaletta. Vuoden 1952 jälkeen hän lopetti soutu-uransa.

Oiva Lommin serkuista myös Sulo Lommi voitti soudussa Suomen mestaruuden (perämiehellisessä nelosessa 1940).

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiapronssia Helsingissä 1952 (perämiehetön nelonen)
  • SM-kultaa kahdeksikossa 1946, 1950 ja 1951 [2]
  • SM-kultaa perämiehellisessä nelosessa 1945, 1946, 1947, 1949, 1950 ja 1951 [2]
  • SM-kultaa perämiehettömässä nelosessa 1952 [2]
  • SM-kultaa sisähankanelosessa 1949 [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 478–485. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 12. Urheilutietäjän kesä, 2007, s. 40.
  2. a b c d Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 5. Urheilutietäjän joulu, 2003, s. 45.