Pyöräily kesäolympialaisissa 1952

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pyöräily järjestettiin Helsingin olympialaisissa 1952 kahdettatoista kertaa olympiatasolla. Kisatapahtumia oli neljässä rata- ja kahdessa maantiepyöräilyssä. Kaikki lajit olivat vain miehille tarkoitettuja.

Pyöräilyyn osallistui 214 kilpailijaa 36 maasta. Ratapyöräilyt ajettiin Helsingin Velodromilla 29.31. heinäkuuta ja maantieajo käytiin 2. elokuuta. Maantiepyöräilyn reitti kulki Käpylästä Pakilan kautta Maunulaan ja sieltä takaisin Käpylään.

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratapyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset pyöräilymitalit jaettiin neljän kilometrin joukkuetakaa-ajossa. Kilpailun parhaat ajat tulivat jo välierissä, jossa Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueet ajoivat toisiaan vastaan. Italia eteni finaaliin ajalla 4.45,7 ja Yhdistynyt kuningaskunta jäi taistelemaan kolmannesta sijasta ajalla 4.49,4. Sen sijaan Etelä-Afrikka pääsi helposti finaaliin, kun Ranska keskeytti toisessa välierässä. Finaalissa Italia jätti Etelä-Afrikan selvästi taakseen jo puolivälissä ja joukkue polki selvään voittoon. Pronssia nappasi Yhdistyneen kuningaskunnan joukkue täpärästi ennen Ranskaa.[1]

Kilometrin aika-ajossa ajat pysyivät aluksi vaisuina, mutta kuudentena lähtenyt eteläafrikkalainen Raymond Robinson saavutti jo paremman ajan kuin Lontoon voittaja. Australialainen Russell Mockridge teki 20. ajajana uuden olympiaennätyksen 1.11,1 ja siirtyi kärkeen, eikä häntä enää kukaan onnistunut uhkaamaan. Viimeisenä lähtenyt italialainen Marino Morettini pääsi lähimmäksi, mutta jäi hopealle.[1]

Kilometrin eräajossa maailmanmestari Italian Enzo Sacchi oli ylivoimainen jokaisessa ajossaan. Finaalissa hän voitti Australian Lionel Coxin pienellä, mutta kuitenkin turvallisella erolla. Cox sai kuitenkin vielä myöhemmin samana päivänä kultamitalin, kun hän voitti parinsa Russell Mockridgen kanssa tandemajon mestaruuden.[2] Pari ei ollut ehtinyt ennen kisoja harjoitella tandemajoa kuin muutaman kerran, mikä oli kostautua jo puolivälierissä, kun he kukistivat Tanskan parin vasta maalikameran tarkastelun jälkeen[3]. Finaalissa kaatui eteläafrikkalaispari ja pronssia voitti Italia, kun ranskalaispari joutui luovuttamaan Franck Le Normandin jouduttua sairaalaan aiemmin loukattuaan itsensä eräajon keräilyerissä.[2]

Maantiepyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkei 190,4 kilometrin maantiepyöräilyn reitti ollutkaan vaativa, niin matkaan lähteneistä 112 osaanottajasta vain 52 pääsi maaliin asti. Suuri keskeyttäneiden määrä johtui tiukista kurveista, jossa sattui useita kolareita. Pahin haaveri tapahtui yhdeksännellä kierroksella, jolloin pääjoukon kärkipolkijat kolaroivat keskenään ja aiheuttivat parinkymmenen pyöräilijän onnettomuuden.[4]

Kilpailu ratkesi 11. kierroksella, kun belgialaiskolmikko André Noyelle, Robert Grondelaers ja Lucien Victor laittoivat vauhtia. Heitä pystyivät seuraamaan vain alankomaalainen Jules Maenen ja saksalainen Edi Ziegler. Maenen putosi vauhdista 14. kierroksella. Viimeisellä kierroksella Noyelle lähti lopullisesti karkuun ja ratkaisi kisan ennen loppusuoraa. Grondelaers irtosi toiseksi ja Ziegler kukisti Victorin loppukiritaistelussa. Belgia otti selvän joukkuevoiton, kun heidän kaikki kolme pyöräilijäänsä oli neljän parhaan joukossa.[5]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji: Kultaa: Hopeaa: Pronssia:
1 km:n aika-ajo Russell Mockridge
Australian lippu Australia
1.11,1 Mario Morettini
Italia
1.12,7 Raymond Robinson
Etelä-Afrikka
1.13,0
1 km:n eräajo Enzo Sacchi
Italia
Lionel Cox
Australian lippu Australia
Werner Potzernheim
Saksan lippu Saksa
2 km:n tandemajo Lionel Cox
Russell Mockridge
Australian lippu Australia
Raymond Robinson
Thomas Shardelow
Etelä-Afrikka
Antonio Maspes
Cesare Pinarello
Italia
4 km:n joukkuetakaa-ajo Italia
Marino Morettini
Loris Campana
Mino de Rossi
Guido Messina
Etelä-Afrikka
Alfred Swift
George Estman
Robert Fowler
Thomas Shardelow
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ronald Stretton
Donald Burgess
George Newberry
Alan Newton
190,4 km:n maantieajo André Noyelle
Belgian lippu Belgia
5.06.03,5 Robert Grondelaers
Belgian lippu Belgia
5.06.51,2 Edi Ziegler
Saksan lippu Saksa
5.07.47,5
maantieajon joukkuekilpailu Belgian lippu Belgia
Robert Grondelaers
André Noyelle
Lucien Victor
15.20.46,6 Italia
Dino Bruni
Gianni Ghidini
Vincenzo Zucconelli
15.33.27,3 Ranskan lippu Ranska
Jacques Anquetil
Claude Rouer
Alfred Tonello
15.38.58,1

[6]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Maa Kulta Hopea Pronssi Yhteensä
1 Italia 2 2 1 5
2 Australian lippu Australia 2 1 0 3
Belgian lippu Belgia 2 1 0 3
4 Etelä-Afrikka 0 2 1 3
5 Ranskan lippu Ranska 0 0 1 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 0 0 1 1
7 Saksan lippu Saksa 0 0 2 2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. 951-20-6108-2.
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 540
  2. a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 541
  3. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 123
  4. Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s. 92
  5. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 542
  6. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 178