Kreikkalais-roomalainen paini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikkalais-roomalaista painia

Kreikkalais-roomalainen paini on painin muoto, jossa vastustajasta ei saa ottaa otetta lantion alapuolelta. Se onkin kreikkalais-roomalaisen ja vapaapainin merkittävin ero. Lajia harrastavat huipputasolla vain miehet.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalais-roomalaisen painin nimi tulee siitä, että sen uskottiin noudattavan sitä painimisen tyyliä, jota antiikin ajan sotilaat harjoittivat. Todellisuudessa antiikin olympiakisoissa käyty paini eli pale oli väkivaltaisempi laji, aivan kuten antiikin Rooman painikouluissa ja myös Colosseumilla käydyissä otteluissa käytetty painin muoto. Nykyajan kreikkalais-roomalaisena painina tunnettu paini on kehitetty 1800-luvun ranskalaisesta sirkuspainista. Alkuperäinen kreikkalainen paini onkin liikkeiltään lähempänä nykyistä vapaapainia kuin kreikkalais-roomalaista versiota. Suurimmat erot vapaapainiin palessa ovat tahallisen kuristamisen ja kivuntuoton salliminen.

Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa Ateenassa vuonna 1896 painittiin pehmitetyn maan päälle levitetyllä öljykankaalla. Myöskään painoluokkia ei vielä tuolloin ollut. Painin ensimmäinen olympiavoittaja oli saksalainen Carl Schumann. Ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vuonna 1905. Kansainvälinen painiliitto FILA (Fédération Internationale de Lutte Amateur) perustettiin vuonna 1912. Nykyään painiliitolla on 162 jäsenmaata.

Sittemmin painialustana ryhdyttiin käyttämään lujaa puuvillakangasta, josta käytettiin nimitystä molski (engl. "moleskin", myyrännahka). Molskin pintarakenne aiheutti painijoille usein palovammoja ja se oli myös vaikea puhdistettava, minkä vuoksi painijat saivat jalkoihinsa paiseita. 1960-luvulta molskien tilalle tulivat nykyiset PVC-muoviset matot.

Lajin luonne ja sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painissa tärkein ominaisuus on taito ja oivalluskyky, mutta myös voimaa ja kestävyyttä vaaditaan. Painiminen perustuu nopeisiin tilannearvioihin, vastustajan virheiden hyödyntämiseen ja niiden perusteella tehtyihin omiin ratkaisuihin.

Painissa suurin mahdollinen suorituksesta saatava pistemäärä on viisi. Sen saa mistä tahansa laajakaarisesta heitosta, joka vie vastustajan suoraan siltaan, eli asentoon, jossa hän on kantapäidensä ja päälakensa varassa kaarimaisessa asennossa.

Viime aikoina kansainvälinen liitto on pyrkinyt tekemään lajista yleisöystävällisempää ja muuttanut sääntöjä milloin mihinkin suuntaan.

Nykyään miesten painoluokkia on seitsemän:

  1. 50–55 kg
  2. 60 kg
  3. 66 kg
  4. 74 kg
  5. 84 kg
  6. 96 kg
  7. 96–120 kg

Painimatto on 12 x 12 metrin kokoinen neliö, jonka keskellä on halkaisijaltaan 9 metriä oleva ympyrän muotoinen painialue. Ottelussa tuomareita ovat mattotuomari, joka johtaa ottelua, arvostelutuomari, joka antaa pisteet sekä ylituomari, joka valvoo ottelun tasapuolisuutta. Toinen painijoista käyttää punaisia ja toinen sinisiä trikoita.

Ottelun voittaa selätyksellä (selätykseksi katsotaan tilanne, jossa painija onnistuu pitämään vastustajaansa asennossa, jossa vastustajan molemmat hartiat koskettavat matonpintaa eli ns. siltatilanteessa) tai kahdella erävoitolla, eli eriä on maksimissaan kolme. Erän voittaa painija, joka on saanut enemmän pisteitä erän päätyttyä tai on saanut kuuden pisteen eron vastustajaan, jolloin kyseessä on ylivoimainenpistevoitto (ypv). Lisäksi erän voi voittaa yhdellä viiden pisteen suorituksella (ns. laajakaarinen heitto) tai kahdella kolmen pisteen suorituksella. Erää ei painita loppuun jos painija saa kuuden pisteen eron vastustajaan, heittää laajakaarisenheiton tai tekee kaksi kappaletta kolmen pisteen heittoa.

Erän pituus on kaksi minuuttia. Ensimmäiset puolitoista minuuttia painitaan pystyasennosta ja viimeinen puoli minuuttia mattoasennosta, joka alkaa parterre-asennosta, ellei jompikumpi ottelijoista ole siltatilanteessa. Alle komennetaan painija joka on häviöllä ja johdossa oleva painija saa ottaa otteen. Ellei pisteitä ole tullut niin ensimmäisessä erässä otteen saa ottaa punainen ja toisessa erässä sininen. Kolmannessa erässä otteen saa ottaa pisteettömässä tilanteessa painija joka on aikaisemmissa erissä tehnyt enemmän pisteitä (ellei pisteitä ole tehty tai pisteet ovat tasan niin, ettei jommalla kummalla ole arvokkaampia suorituksia, suoritetaan arvonta).

Ottelu voi myös päättyä, jos toiselle ottelijalle on merkitty tuomaripöytäkirjaan 3 varoitusta, joita tulee erilaisista rikkeistä mm. pakoilusta.

Kilpailuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat kansainväliset kreikkalais-roomalaisen painin kilpailut ovat

Tunnettuja suomalaisia kreikkalais-roomalais painijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]