Tauno Luiro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tauno Johannes Luiro (24. helmikuuta 1932 Rovaniemi29. lokakuuta 1955 Rovaniemen mlk.)[1] oli suomalainen mäkihyppääjä. Seuratasolla Luiro edusti Ounasvaaran Hiihtoseuraa.

Luiro hyppäsi Oberstdorfissa 2. maaliskuuta 1951 silloisen maailman kaikkien aikojen pisimmän mäkihypyn, 139 metriä. Hän rikkoi edellisen ennätyksen neljällä metrillä. Uusi ennätys säilyi maailmanennätyksenä vuoteen 1961, [2] jolloin Jugoslavian Joze Slibar hyppäsi kaksi metriä pidemmälle. Ensimmäinen suomalainen joka hyppäsi Luiroa pidemmälle oli Juhani Ruotsalainen joka vuonna 1972 hyppäsi 162 metriä.

Helmikuussa 1951 Luiro oli ensimmäinen ei-norjalainen joka voitti nuorten mäkikilpailun Holmenkollenilla. Oslon olympialaisissa vuonna 1952 Luiro oli 18:s[3].

Luiro oli mäkihyppääjä Tauno Käyhkön eno[4]. Luiron pikkuveli Erkki Luiro edusti Suomea yhdistetyssä Innsbruckin olympialaisissa 1964.

Luiro sairasti diabetesta ja vuonna 1955 hän sairastui keuhkotuberkuloosiin johon menehtyi Muurolan parantolassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomenmaa-lehti 2.3.2001

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.