Suomen koripallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomi
Suomen lippu
Fiba-ranking 39.[1]
Liittyi Fibaan 1939
Fiba-alue FIBA Europe
Kansallinen liitto Suomen koripalloliitto
Valmentaja Suomen lippu Henrik Dettmann
Lempinimi Sudet[2], Susijengi[3]
Olympialaiset
Esiintymiset 2
Mitalit ei
Maailmanmestaruuskilpailut
Esiintymiset 1
Mitalit ei
Euroopan-mestaruuskilpailut
Esiintymiset 14
Mitalit ei
  Joukkueen värit  
Joukkueen värit
 
Kotiasu
  Joukkueen värit  
Joukkueen värit
 
Vierasasu

Suomen koripallomaajoukkue edustaa Suomea miesten koripallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkue toimii Suomen koripalloliiton alaisuudessa.

Suomen maajoukkue on selviytynyt Euroopan-mestaruuskilpailuihin historiansa aikana yhteensä neljätoista kertaa. Maan parhaaksi sijoitukseksi on jäänyt vuoden 1967 kilpailuiden kuudes sija. Koripallomaajoukkue on edelleen Suomen ainoa karsintojen kautta olympialaisiin selviytynyt palloilujoukkue. Tämä tapahtui vuoden 1964 olympialaisissa. Myös vuonna 1952 maa pelasi olympialaisissa, mutta tällöin se pääsi mukaan kisaisäntänä. Vuonna 2014 maajoukkue eteni ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminnan alku ja ensimmäiset EM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1939 EM-kilpailuiden joukkue.

Suomen Koripalloliitto perustettiin helmikuussa 1939 Helsingin Osuuskaupan kerhohuoneistossa.[4] Pari kuukautta aikaisemmin Suomen Pesäpalloliitto oli päättänyt ottaa koripallon omaan ohjelmistoonsa.[5] Koripallotoimintaa pyörittivät maassa siis samanaikaisesti kaksi liittoa.[6] Kun selvyyttä asiaan ei ehditty saada ennen vuoden 1939 EM-kilpailuita, päätti Pesäpalloliitto lähettää oman joukkueensa EM-kilpailuihin.[7] Ensimmäisissä EM-kilpailuissaan Suomi hävisi kaikki seitsemän otteluaan. Suurimman tappion, 112–9, maa koki Liettuaa vastaan.[8] Kisojen jälkeen Pesäpalloliitto luopui koripallotoiminnasta ja vastuu toiminnasta siirtyi Koripalloliitolle.[9]

Sotien jälkeen koripallo kärsi Suomessa talousvaikeuksista.[10] Vuonna 1946 maa oli jo lähtemässä Geneven EM-kilpailuihin, mutta joutui lopulta vetäytymään taloudellisten syiden takia.[11] Kaksi vuotta tämän jälkeen Suomeen saapuivat mormonit, jotka levittivät koripalloa muualle maahan.[12] Maahan saapuneesta ryhmästä Robert Petersen jäi Suomeen.[13]

1950-luku: Helsingin olympialaiset ja viidet EM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi–Meksiko vuoden 1952 olympialaisissa. Kuvassa Suomen maajoukkueen jäsenistä Raimo Lindholm (5) ja Timo Suviranta (6).

Vuonna 1950 järjestettiin koripallon maailmanmestaruuskilpailut, joihin osallistumisesta myös Suomi karsi Nizzassa. Suomi oli karsintojen kuudes eikä näin ollen päässyt kisoihin.[4] Helsingin olympialaisten koripalloturnaukseen Suomi pääsi automaattisesti mukaan kisaisäntänä.[14] Suomen joukkue hävisi kaikki kolme alkulohkopeliään Neuvostoliitolle, Bulgarialle ja Meksikolle.[15] Seuraavat arvokisat olivat vuoden 1953 EM-kilpailut, joihin Suomi osallistui. Suomen sijoittui alkulohkossaan neljänneksi ja voitti turnauksessa Libanonin.[16] Suomen lopullinen sijoitus oli kahdestoista.[17] Kaksi vuotta myöhemmin Suomi osallistui Unkarin EM-kilpailuihin, joissa joukkue hävisi kaikki kolme alkusarjaotteluaan.[18] Suomen lopullinen sijoitus oli kymmenes. Maa osallistui EM-kisoihin vielä kaksi kertaa vuosikymmenen aikana. Bulgarian kisoissa Suomi sijoittui yhdenneksitoista ja Turkin kisoissa maan sijoitus oli kolmastoista.[17]

1960-luku: Selviytyminen olympialaisiin ja kotikisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun alussa maajoukkuetta nuorennettiin ja uusia pelaajia ajettiin sisään joukkueeseen.[19] Tulosta ei kuitenkaan näkynyt vielä EM-kisoissa 1961 eikä 1963, joissa Suomi sijoittui neljänneksitoista.[17] Päävalmentajana toiminut Kalevi Tuominen luotti joukkueeseensa ja halusi lähettää sen olympiakarsintoihin Geneveen.[20] Olympiakomitea suostui maksamaan matkan sillä ehdolla, että Suomi selviytyisi olympialaisiin.[19] Karsinnoissa Suomi voitti lohkonsa ilman tappioita.[21] Ratkaisevassa ottelussa Suomi kohtasi Bulgarian, jonka joukkue voitti loppukirin ansiosta. Voitto varmisti myös Suomen pääsyn olympialaisiin.[22] Suomen koripallomaajoukkue onkin edelleen ainoa suomalainen palloilujoukkue, joka on selviytynyt karsintojen kautta olympialaisiin.[23] Olympialaiset Suomi aloitti voitolla Etelä-Koreasta. Toisessa ottelussa Suomen joukkue kohtasi Yhdysvallat ja johti ottelua alussa. Yhdysvallat kuitenkin voitti ottelun luvuin 51–77. Viimeisessä alkusarjan ottelussa Suomi hävisi Uruguaylle, mihin kaatuivat mahdollisuudet mitaleille.[24] Jatkolohkossa Suomi voitti Australian ja Perun, ja joukkue pääsi pelaamaan sijoista 9–12. Ensimmäinen sijoitusottelu päättyi tappioon Japania vastaan. Sijoista 11–12 käydyssä ottelussa Suomi voitti Meksikon 73–72 .[25]

Vuosikymmenen aikana Suomi sai järjestettäväkseen historiansa ensimmäiset EM-kilpailut. Kisat järjestettiin vuonna 1967 ja Suomi sai kisaisännyyden myötä osallistumisoikeuden kisoihin. Alkulohkossaan Suomi hävisi vain kaksi ottelua ja voitti muun muassa Tšekkoslovakian, jota pidettiin yleisesti yhtenä maanosan parhaimmista maista.[26] Kisojen kuumin ottelu käytiin Suomen ja Jugoslavian kesken. Ottelu jouduttiin muun muassa keskeyttämään ja ottelu jatkui vasta kun FIBA:n pääsihteeri uhkasi sulkea Suomen ulos kisoista.[27] Ottelu päättyi lopulta Suomen tappioon, ja joukkue menetti mahdollisuutensa voittaa EM-mitalin.[28] Sijoitusotteluissa Suomi saavutti voiton sekä tappion ja sijoittui kuudenneksi, mikä on edelleen maajoukkueen historian paras saavutus.[29]

1970- ja 1980-luvun vaatimaton jakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotikisojen menestyksen jälkeen maajoukkue ei onnistunut pääsemään arvokilpailuihin. Kymmenen vuoden tauon jälkeen, vuonna 1977, maa selviytyi Belgiassa järjestettyihin kisoihin. EM-kilpailut eivät sujuneet kuitenkaan viime kisojen tapaan, ja alkulohkon jälkeen maa oli edelleen ilman voittoja.[30] Kisojen sijoituspeleissä Suomi voitti ensin Ranskan pisteellä, mutta hävisi tämän jälkeen Espanjalle.[31]

Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi voitti kultaa vuosina 1970, 1978, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen maa ei voittanut miehissä PM-kultaa.[32]

1990-luku: Selviytyminen Kreikan EM-kilpailuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäisen menestyksen myötä Henrik Dettmann hankittiin maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1991.[33] Ensimmäisessä karsintaturnauksessa Suomi saavutti loppuottelupaikan ja voitti ratkaisevassa ottelussa Englannin. Jatkokarsinnoissa Suomi voitti Venäjän, Ukrainan kahdesti sekä Bosnia ja Hertsegovinan kotona. Kun Venäjä voitti Bosnia ja Hertsegovinan, Suomen kisapaikka varmistui.[34] Itse kisoissa Suomi hävisi kaikki alkulohkon pelinsä. Tiukimman pelin maa hävisi kahdella pisteellä Turkille.[35] Pettymys kotimaassa olikin suuri Suomen jäätyä voitoitta, vaikka maan jatkoonpääsyä pidettiin epätodennäköisenä.[36] Dettmann lopetti maajoukkueen valmentamisen vuonna 1997, jolloin hän siirtyi Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi.[37]

2000-luku: Nousu B-divisioonasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi–Montenegro vuonna 2010.

Vuonna 2003 FIBA teki uudistuksen, jolla Euroopan maajoukkueet jaettiin A- ja B-divisioonaan. Tämän myötä EM-karsinnat tulisivat toimimaan olympiakarsintoina.[38] Tämän seurauksena Suomi putosi B-divisioonaan vuosiksi 2005–2007.[29] Syyskuussa 2007 maajoukkue onnistui nousemaan takaisin A-divisioonaan voitettuaan ratkaisevassa nousuottelussa Romanian luvuin 111–61.[39] Nousun myötä Suomi pääsi EM-karsintoihin. Karsintojen alkulohkossa Suomi sijoittui neljänneksi ja pääsi lisäkarsintoihin.[40] Jatkokarsinnoissa Suomi joutui samaan lohkoon Ranskan ja Italian kanssa. Maa hävisi kaksi ensimmäistä ottelua, mutta voitti kaksi viimeistä ja sijoittui lohkon toiseksi ennen Italiaa.[41]

2010-luku: Paluu EM-kilpailuihin ja pääsy MM-kilpailuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsinnoissa vuoden 2011 EM-kilpailuihin Suomi arvottiin samaan lohkoon Montenegron, Latvian, Italian ja Israelin kanssa.[42] Suomen joukkue kärsi loukkaantumisista ja voitti vain yhden ottelun.[43] Koska vuoden 2011 EM-kilpailut päätettiin laajentaa 24-joukkueiseksi, avautui Suomelle mahdollisuus päästä jatkokarsinnan kautta arvokilpailuihin.[44] Jatkokarsinnoissa Suomi voitti kaikki neljä peliään ja selviytyi EM-kilpailuihin.[45] EM-kilpailuissa Suomi sijoittui alkulohkonsa kolmanneksi ja eteni jatkolohkoihin.[46] Jatkolohkon viimeisessä pelissä Suomi sai vastaansa Slovenian, jonka voittamalla Suomi olisi edennyt puolivälieriin, mutta ottelu päättyi Slovenian 67–60-voittoon.[47]

Vuoden 2013 EM-kilpailuissa Suomi sijoittui alkulohkossaan toiseksi voitettuaan Turkin, Ruotsin, Venäjän ja Kreikan sekä hävittyään Italialle. Jatkosarjassa Suomi hävisi Kroatialle lukemin 88–63 ja Espanjalle 82–56. Viimeisessä ottelussaan Suomi voitti Slovenian 92–76, mutta ei päässyt pudotuspeleihin.[48][49] Pian kisojen jälkeen Suomi päätti hakea villiä korttia vuoden 2014 MM-kilpailuihin. Helmikuussa 2014 FIBA myönsi Suomelle paikan MM-kilpailuihin, joissa maa ei ole aiemmin pelannut.[50]

Kotiareena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vantaan Energia -areena

Suomen maajoukkueen pääasiallisena kotiareenana on toiminut vuodesta 2007 lähtien Vantaan Energia -areena. Areenan katsojakapasiteetti on 2 600 katsojaa.[51] Vuonna 2009 Vantaan Energia ja maajoukkue tekivät yhteistyösopimuksen.[52] Energia Areenan lisäksi maajoukkue on pelannut otteluita Helsingin jäähallissa sekä Pyynikin palloiluhallissa.[53][54] 1990-luvulla maajoukkue käytti Helsingin urheilutaloa pelipaikkanaan ja 2000-luvun alussa LänsiAuto Areenaa.[34][55] Suomen maajoukkueen katsojaennätys on 11 500. Tämä saavutettiin vuonna 1962, kun Suomi–Ruotsi-ottelu järjestettiin Helsingin olympiastadionilla.[56]

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gerald Lee Jr. maajoukkuepaidassa.

Maajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidoissa on siniset raidat kyljissä. Maajoukkueen pelipaidoissa on FIBA:n sekä Spaldingin logot. Vuodesta 2008 lähtien pelipaidoissa on näkynyt myös Vantaan Energian logo.[57]

Vuodesta 2002 lähtien kaikkien Suomen maajoukkueiden tunnuksena on toiminut susi. Tällä halutaan korostaa toiminnan suomalaisuutta, urheilullisuutta, sisukkuutta sekä iloisuutta.[58]

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueen vuoden 2012 kapteeni, Teemu Rannikko.

Nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueen harjoitusrinki vuonna 2014.[59][60]

Suomi
Pelaajat Valmentajat
# Nimi Syntynyt Pituus Paino Seurajoukkue
Ahonen, Roope 12.06.1990 187 cm 84 kg Suomen lippu Loimaa Bisons
Cavén, Joonas 09.01.1993 211 cm 90 kg vapaa pelaaja
Haanpää, Samuel 27.09.1986 203 cm 98 kg Ruotsin lippu Borås Basket
Huff, Shawn 05.05.1984 198 cm 95 kg Saksan lippu EnBW Ludwigsburg
Kanervo, Antti 12.04.1989 192 cm 86 kg Suomen lippu Kauhajoen Karhu
Kaunisto, Ville 19.03.1982 204 cm 108 kg Suomen lippu Kouvot
Koivisto, Mikko 18.04.1987 194 cm 89 kg vapaa pelaaja
Koponen, Petteri 13.04.1988 194 cm 88 kg Venäjän lippu Himki BK
Kotti, Tuukka 18.03.1981 205 cm 102 kg Suomen lippu Loimaa Bisons
Lee Jr., Gerald 23.11.1987 208 cm 102 kg vapaa pelaaja
Lehto, Antero 02.04.1984 185 cm 85 kg Suomen lippu Tampereen Pyrintö
Lindbom, Carl 10.11.1991 206 cm 95 kg Suomen lippu Helsinki Seagulls
Murphy, Erik 26.10.1990 208 cm 104 kg Yhdysvaltain lippu Cleveland Cavaliers
Muurinen, Kimmo 23.02.1981 202 cm 96 kg vapaa pelaaja
Möttölä, Hanno 09.09.1976 209 cm 112 kg vapaa pelaaja
Nikkarinen, Antto 01.03.1991 185 cm 85 kg Suomen lippu Loimaa Bisons
Nikkilä, Antti 25.08.1978 210 cm 115 kg vapaa pelaaja
Nuutinen, Matti 06.05.1990 200 cm 95 kg Suomen lippu Loimaa Bisons
Rannikko, Teemu 09.09.1980 189 cm 88 kg Suomen lippu Joensuun Kataja
Salin, Sasu 11.06.1991 191 cm 90 kg vapaa pelaaja
Päävalmentaja
Apuvalmentaja(t)

Selite
  • (C) Joukkueen kapteeni
  • (INJ) Loukkaantunut



Kokoonpano päivitetty 11. elokuuta 2014

Suomen maajoukkueen päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueen ensimmäinen valmentaja oli virolainen Alois Suurna, joka toimi Suomen pelaajavalmentajana vuoden 1939 EM-kilpailuissa. Vasta vuonna 1950 maajoukkueeseen tuli varsinainen päävalmentaja, kun Keijo Viianen hankittiin joukkueen päävalmentajaksi. Eniten maajoukkueotteluja valmentajista on Robert Petersenillä, joka valmensi maajoukkuetta 234 ottelua.[61] Nykyinen päävalmentaja Henrik Dettmann on valmentanut maajoukkuetta vuodesta 2004 lähtien.[62]

Valmentaja Vuodet Ottelut Voitot Tappiot Voittoprosentti
Viron lippu Alois Suurna 1939 7 0 7 0,0 %
Suomen lippu Keijo Viianen 1950 6 2 4 33,3 %
Suomen lippu Eino Ojanen 1951–1952
1953–1955
34 20 14 58,8 %
Suomen lippu Matt Simola 1952 4 1 3 25,0 %
Suomen lippu Kalevi Tuominen 1955–1969 196 107 89 54,6 %
Suomen lippu/Yhdysvaltain lippu Robert Petersen 1969–1972
1973–1982
234 97 136 41,6 %
Suomen lippu Kauko Jämsén 1972–1973 17 6 11 35,2 %
Suomen lippu Kari Liimo 1982–1984 47 17 30 36,2 %
Suomen lippu Eero Saarinen 1984–1991 92 41 51 44,6 %
Yhdysvaltain lippu Aaron McCarthy 1997–2001 31 17 14 54,8 %
Suomen lippu Ari Tammivaara 2001–2003 30 14 16 46,7 %
Suomen lippu Tomi Kaminen 2005 3 2 1 66,7 %
Suomen lippu Pekka Salminen 2008 1 1 0 100 %
Suomen lippu Henrik Dettmann 1992–1997
2004–
195 100 95 51,3 %

Pelaajaennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivipelaajista Hanno Möttölä on saavuttanut 1 500 pisteen rajan.

Suomen miesten maajoukkueessa eniten pisteitä on tehnyt Kari Liimo.[64] Eniten maajoukkueotteluita on sen sijaan Jouko Heikkisellä, joka pelasi 190 maaottelua vuosina 1977–1988.[65] Maajoukkueen ottelukohtainen piste-ennätys on 42, johon on yltänyt kolme pelaajaa. Timo Lampén, Kari-Pekka Klinga sekä Hanno Möttölä ovat pystyneet tähän pistelukemaan.[66]

Eniten pisteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Nimi Pisteet
1. Liimo, KariKari Liimo 2 446
2. Sarkalahti, KaleviKalevi Sarkalahti 2 352
3. Pehkonen, SakariSakari Pehkonen 2 002
4. Lignell, RistoRisto Lignell 1 897
5. Möttölä, HannoHanno Möttölä 1 849
6. Heikkinen, JoukoJouko Heikkinen 1 739
7. Lampén, TimoTimo Lampén 1 716
8. Kasko, HeikkiHeikki Kasko 1 708
9. Pilkevaara, JormaJorma Pilkevaara 1 666
10. Klinga, Kari-PekkaKari-Pekka Klinga 1 595

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Nimi Ottelut
1. Heikkinen, JoukoJouko Heikkinen 190
2. Lignell, RistoRisto Lignell 169
3. Kotti, TuukkaTuukka Kotti 165
4. Liimo, KariKari Liimo 160
5. Pilkevaara, JormaJorma Pilkevaara 158
6. Kasko, HeikkiHeikki Kasko 154
7. Pehkonen, SakariSakari Pehkonen 153
8. Möttölä, HannoHanno Möttölä 153
9. Rauramo, AnssiAnssi Rauramo 151
10. Muurinen, KimmoKimmo Muurinen 145
  • Aktiiviset pelaajat vihreällä. Tilastot päivitetty 1.2.2014[67][68][69]

Turnaushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1961 asti EM-kilpailuihin pystyi ilmoittautumaan jokainen maa. Tämä johti siihen, että EM-turnauksen osallistujamäärä kasvoi liian suureksi. Lopulta lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä rajattiin kuuteentoista. Ensimmäistä kertaa rajoitusta käytettiin vuoden 1963 EM-kilpailuissa.[70]

EM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vasara, Erkki: Koritalkoot. Helsinki: Suomen Koripalloliitto, 1990. ISBN 951-95976-1-1.
  • Simon, Mikko: Enemmän kuin peli - Menestystä elämässä ja koripallossa. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2003. ISBN 952-99075-0-8.
  • Tuominen, Kalevi & Vainio, Ville: Kallun Muistelmat. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22584-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FIBA Ranking for Men fiba.com. viitattu 1.2.2014 (englanniksi)
  2. Suomi teki huiman nousun, kärsi sydäntä raastavan tappion Italialle 23.8.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 26.12.2010.
  3. Rauhanlaakso, Esa: Tiesitkö nämä neljä asiaa Susijengi-nimen taustoista? 7.9.2013. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 8.9.2013.
  4. a b Suomi-koriksen tärkeimmät rajapyykit Suomen Koripalloliitto. Viitattu 1.10.2010.
  5. Vasara s. 28–29
  6. Vasara s. 30–34
  7. Vasara s. 35
  8. Schedule FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  9. Vasara s. 37
  10. Vasara s. 62
  11. Vasara s. 71–72
  12. Vasara s. 119
  13. Kaikkien aikojen valmentaja. Kori-lehti, 19.5.2003, nro 3/2003, s. 8–9. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  14. Vasara s. 158–159
  15. Koripallo Suomen olympiakomitea. Viitattu 1.10.2010.
  16. European Championship for Men 1953 Finland FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  17. a b c Accumulated historical results FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  18. European Championship for Men 1955 Finland FIBA Europe. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  19. a b Simon s. 52
  20. Tuominen s. 37
  21. Vasara s. 168–169
  22. Simon s. 54
  23. TOKIO 1964 Olympiakomitea. Viitattu 3.10.2010.
  24. Simon s. 55–56
  25. Vasara s. 171
  26. Vasara s. 176–179
  27. Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 8. Suomen Koripalloliitto, 2009.
  28. Jugoslavia pudotti Suomen kärkikamppailuista 68–59, ennätysmäinen vihellyskonsertti oli lopettaa ottelun. Helsingin Sanomat, 5.10.1967. Helsinki:
  29. a b History FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  30. European Championship for Men 1977: Finland FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  31. Vasara s. 293
  32. Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 21. Suomen Koripalloliitto, 2009.
  33. Simon s. 218
  34. a b Simon s. 223–225
  35. European Championship for Men 1995: Finland FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  36. Simon s. 230
  37. Simon s. 300
  38. Mäkelä, Mika: Maajoukkueremontti. Kori-lehti, 2003, nro 4/2003, s. 6–7. Suomen Koripalloliitto.
  39. Miesten ja naisten EM-karsintojen pelitavat selvillä 16.11.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 13.6.2009.
  40. Suomi pelaa EM-kisapaikasta vielä ensi vuonna 20.9.2008. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  41. Suomi huimaan vierasvoittoon Italiasta – 44 vuoden odotus ohi 21.8.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  42. Suomi arvottiin huippukovaan korislohkoon 16.1.2010. Urheilulehti. Viitattu 25.12.2010.
  43. Korismiesten EM-karsinta päättyi tappioon 29.8.2010. MTV3. Viitattu 25.12.2010.
  44. Suomi pelaa koripallon EM-kisapaikasta kotiyleisön edessä 15.8. ja 21.8.2011 8.10.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  45. Koponen ja Rannikko heittivät Suomen karsintaykköseksi 25.8.2011. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 28.8.2011.
  46. Korismiehet jatkoon EM-kisoissa! 5.9.2011. YLE. Viitattu 20.9.2011.
  47. Slovenia päätti Suomen kisat 12.9.2011. YLE. Viitattu 20.9.2011.
  48. Finland: Schedule eurobasket2013.org. Viitattu 1.2.2014.
  49. Fritze, Joonas: Suomi yllätti Kreikan koripallon EM-kisoissa hs.fi. Viitattu 1.2.2014.
  50. McKeough, Alex: Susijengi nousi kymmenessä vuodessa maailman huipulle yle.fi. Viitattu 1.2.2014.
  51. Vantaan Energia Areena maajoukkueiden uusi kotiluola 13.2.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  52. Vantaan Energia Suomen maajoukkuepaitaan 4.6.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  53. Suomen ja Georgian panokset ovat huipussaan Helsingissä 12.9.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  54. Miesten maajoukkue parhaalla miehistöllä Tampereella 4.-6.8. 2.8.2004. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  55. LänsiAuto Areenasta Suomen ’kotiluola’ EM-karsintaan 21.1.2003. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  56. Salmi, Pentti: Se alkoi luovutuksella. Kori-lehti, 27.11.2009, nro 4/2009, s. 51. Suomen Koripalloliitto.
  57. Koripallomaajoukkue tavoittelee EM-kisapaikkaa Vantaan Energia paidassaan 12.11.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  58. Maajoukkueille haetaan uutta lähtöä 31.1.2002. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  59. Susijengin leiritysryhmä, 20 MM-ehdokasta nimetty Suomen Koripalloliitto. Viitattu 18.6.2014.
  60. Suomen miesten maajoukkue 2014 Suomen Koripalloliitto. Viitattu 17.6.2014.
  61. a b Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 48. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  62. Dettmannista päävalmentaja, Selkeestä valmennuksen ja koulutuksen johtaja 22.1.2004. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 27.12.2010.
  63. Henrik Dettmannille jo sadas maaotteluvoitto Suomen penkin päässä 3.8.2012. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 5.8.2012.
  64. Hanno Möttölä yli tuhannen maaottelupisteen 30.8.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  65. Syntymäpäiväsankari Nikkilä pelaa 100. maaottelunsa Tel Avivin huutomyrskyssä 25.8.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  66. Islanti kaatui, Möttölä tykitti 42 23.8.2001. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  67. Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 88. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  68. Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 64. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  69. Suomen maajoukkue: Tilastot ja ennätykset Suomen Koripalloliitto. Viitattu 1.2.2014.
  70. Eurobasket history – the 60's FIBA Europe. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]