Ranskan koripallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranska
Ranskan lippu
Fiba-ranking 8. [1]
Liittyi Fibaan 1933
Fiba-alue FIBA Europe
Kansallinen liitto Ranskan koripalloliitto
Valmentaja Vincent Collet
Olympialaiset
Esiintymiset 8
Mitalit hopeaa: 1948, 2000
Maailmanmestaruuskilpailut
Esiintymiset 6
Mitalit ei
Euroopan-mestaruuskilpailut
Esiintymiset 36
Mitalit kultaa: 2013
hopeaa: 1949, 2011
pronssia: 1937, 1951, 1953, 1959, 2005
  Joukkueen värit  
Joukkueen värit
 
Kotiasu
  Joukkueen värit  
Joukkueen värit
 
Vierasasu

Ranskan koripallomaajoukkue edustaa Ranskaa koripallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut kaksi olympiamitalia sekä yhdeksän EM-mitalia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen arvokisamitalinsa Ranska sai vuoden 1937 EM-kisoissa, kun se välierässä hävisi Italialle 32–36, mutta pronssiottelussa voitti Puolan 27–24. Lontoon 1948 olympialaisissa Ranska saavutti hopeaa. Se voitti välierässä Brasilian 43–33, mutta hävisi finaalissa Yhdysvalloille 21–65. Ranskan hopeajoukkueessa pelasivat André Barrais, Michel Bonnevie, André Buffière, René Chocat, René Dérency, Maurice Desaymonnet, André Even, Maurice Girardot, Fernand Guillou, Raymond Offner, Jacques Perrier, Yvan Quénin, Lucien Rebuffic ja Pierre Thiolon.[2]

Vuoden 1949 EM-kisoissa Ranska sai hopeaa hävittyään vain Egyptille. Lajin ensimmäisissä MM-kisoissa Argentiinassa 1950 se sijoittui kuudenneksi. Helsingin 1952 olympialaisissa joukkue sijoittui kahdeksanneksi, Brasiliassa pelatuissa MM-kisoissa 1954 neljänneksi ja Melbournen 1956 olympialaisissa neljänneksi. EM-pronssia joukkue sai vuosina 1951, 1953 ja 1959. Vielä Rooman 1960 olympialaisissa Ranska sijoittui kymmenenneksi ja vuonna 1963 Brasilian MM-kisoissa viidenneksi, mutta sitten se putosi pitkäksi aikaa maailman terävimmältä huipulta.

Los Angelesin 1984 boikottiolympialaisissa Ranska sijoittui 11:nneksi ja Espanjan MM-kisoissa 1986 13:nneksi, mutta sitten joukkueelle koitti yli kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin se ei päässyt mukaan maailmanlaajuisiin arvokisoihin.

Olympialaiset 2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydneyn 2000 olympialaisissa Ranska jäi alkulohkossaan neljänneksi, kun se voitti vain Uuden-Seelannin 76–50 ja Kiinan 82–70, mutta hävisi Liettualle 63–81, Italialle 57–67 ja Yhdysvalloille 94–106. Puolivälierässä Ranska voitti Kanadan 68–63 ja välierässä Australian 76–52. Finaalin voitti Yhdysvallat pistein 75–85, mutta Ranska sai hopeaa. Joukkueessa pelasivat Moustapha Sonko, Laurent Sciarra, Antoine Rigaudeau, Laurent Foirest, Yann Bonato, Makan Dioumassi, Stephane Risacher, Thierry Gadou, Cyril Julian, Henry Crawford Palmer, Jim Bilba ja Frédéric Weis.

EM-kilpailut 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska ei selviytynyt MM-kisoihin 2002 eikä Ateenan 2004 olympialaisiin, mutta Serbia ja Montenegrossa 2005 pelatuissa EM-kisoissa se palasi mitalikantaan. Alkulohkossa se voitti vain Bosnia ja Hertsegovinan 79–62, mutta hävisi Kreikalle 50–64 ja Slovenialle 58–68. Neljännesvälierissä Ranska yllättäen voitti isäntämaa Serbia ja Montenegron 74–71 ja puolivälierissä Liettuan 63–47. Välierässä Kreikka oli niukasti parempi pistein 66–67, mutta pronssiottelussa Ranska voitti Espanjan 98–68. Ranskan joukkueessa pelasivat Tony Parker, Antoine Rigaudeau, Mickael Pietrus, Boris Diaw, Frédéric Weis, Frédéric Fauthoux, Mickaël Gelabale, Sanya Giffa, Florent Pietrus, Cyril Julian, Jérôme Schmitt ja Mamoutou Diarra. Joukkuetta valmensi Claude Bergeaud.

MM-kilpailut 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin MM-kisoissa 2006 Ranska sijoittui viidenneksi. Alkulohkossa se hävisi Argentiinalle 70–80 ja Libanonille 73–74, mutta voitti Serbia ja Montenegron 65–61, Nigerian 64–53 ja Venezuelan 81–61 ja sijoittui lohkossa toiseksi. Neljännesvälierissä se voitti Angolan 68–62, mutta hävisi puolivälierissä Kreikalle 56–73. Sijoitusotteluissa Ranska voitti Saksan 75–73 ja Turkin 64–56.

EM-kilpailut 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjassa pelattavissa EM-kisoissa 2007 Ranska voitti alkulohkossa Puolan 74–66 ja Italian 69–62, mutta hävisi Slovenialle 66–67. Jatkolohkossa Ranska voitti Saksan 78–66, hävisi Liettualle 73–88 ja voitti Turkin 85–64. Puolivälierissä se hävisi Venäjälle 71–75 sekä sijoitusotteluissa Kroatialle 69–86 ja Slovenialle 74–88. Täten Ranskan lopullinen sijoitus oli kahdeksas.

Claude Bergeaud'n valmentaman Ranskan joukkueen paras pistemies oli Tony Parker, joka teki 20,1 pistettä ottelua kohden ja oli koko kisojen pistetilastossa toinen. Hän oli myös Ranskan paras syöttäjä kerättyään 2,8 koriin johtanutta syöttöä ottelua kohden. Joukkueen paras levypallojen saalistaja oli Boris Diaw, jonka ottelukohtainen lukema oli 5,8 levypalloa.

EM-kilpailut 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 kisojen välierä Venäjä–Ranska.

Liettuan EM-kilpailuissa Ranska eteni loppuotteluun, jossa se kohtasi hallitsevan Euroopan-mestarin Espanjan. Ranska ei onnistunut voittamaan Espanjaa, joten maa sijoittui hopealle.[3] Kisojen paras korintekijä oli Ranskan Tony Parker.[4]

Olympialaiset 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoon 2012 olympialaisiin Ranska pääsi mukaan EM-kisojen hopeasijansa perusteella. Alkulohkossaan se sijoittui toiseksi hävittyään vain Yhdysvalloille. Puolivälierissä Ranska hävisi Espanjalle pistein 59–66. Sen lopullinen sijoitus oli kuudes.[5]

EM-kilpailut 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sloveniassa pelatuissa vuoden 2013 EM-kilpailuissa Ranska voitti historiansa ensimmäisen Euroopan-mestaruuden. Alkulohkossa se hävisi ensimmäisessä ottelussaan Saksalle mutta voitti seuraavat neljä ottelua ja selviytyi jatkoon lohkonsa ykkösenä. Jatkolohkossa Ranska hävisi Liettualle ja Serbialle mutta voitti Latvian ja pääsi pudotuspeleihin lohkonsa kolmosena. Puolivälierissä Ranska voitti Slovenian ja välierissä jatkoajan jälkeen edellisten kisojen mestarin Espanjan. Loppuottelussa Ranska voitti Liettuan pistein 80–66. Tony Parker oli kisojen paras pistemies[6] ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä tähdistökentälliseen. Kisojen levypallotilastossa Alexis Ajinca oli neljäs[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.fiba.com/pages/eng/fc/even/rank/p/rankMen.html
  2. Kamper, Erich: Lexikon der 14 000 Olympioniken, s. 587. Leykam-Verlag, 1983. ISBN 3-7011-7144-0.
  3. Espanja hurjasteli koripallon EM-kultaan 18.9.2011. YLE. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  4. Kotti ja Rannikko EM-koriksen tilastohuippuja 19.9.2011. YLE. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  5. London 2012 Basketball, basketball men Olympic.org: IOC. Viitattu 23.9.2013. ´(englanniksi)
  6. Points per Game FIBA Europe. Viitattu 23.9.2013. (englanniksi)
  7. Total Rebounds FIBA Europe. Viitattu 23.9.2013. (englanniksi)


Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.