Ale Saarvala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Berliini 1936 rekki
Kultaa Kultaa Lontoo 1948 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Berliini 1936 joukkuekilpailu

Aleksanteri (Ale) Saarvala (alk. Schabarin, 9. huhtikuuta 1913[1] Viipuri7. lokakuuta 1989 Toronto, Kanada) oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiavoittaja.

Saarvalasta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen voimistelun olympiavoittaja Berliinin kisoissa 1936. Ensimmäisen päivän pakollisissa liikkeissä hän sai rekkisuorituksestaan 9,7 pistettä, mihin ylsivät myös saksalaiset Konrad Frey ja Alfred Schwarzmann. Toisen päivän vapaavalintaisista liikkeistä Saarvala sai 9,667 pistettä mutta Frey sai vain 9,567 ja Schwarzmann 9,533 pistettä, joten vaikka Saarvala ei ollutkaan toisen päivän paras rekillä, voitti hän kultaa. Joukkuekilpailussa Suomi sai pronssia. [2]

Lontoon olympiakisoissa 1948 Saarvala sai toisen kultamitalinsa, tällä kertaa joukkuekilpailussa. Rekillä hän sijoittui neljänneksi.

Saarvala edusti Kelkkalan Kisailijoita ja Tampereen Voimistelijoita. Hän muutti Kanadaan 1957 ja kuoli siellä 1989.[3]

Saarvala on kuvattuna huhtikuussa 1945 julkaistussa, Aarne Karjalaisen suunnittelemassa postimerkissä (arvoltaan 2 + 1 markkaa). Merkin lisämaksulla tuettiin Urheilurahastoa ja sen työtä urheilun hyväksi.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiakultaa rekillä Berliinissä 1936 ja joukkuekilpailussa Lontoossa 1948
  • Olympiapronssia joukkuekilpailussa Berliinissä 1936
  • Olympiakisoissa 19:s moniottelussa Berliinissä 1936 sekä neljäs rekillä, kahdeksas hevosella ja 17:s moniottelussa Lontoossa 1948
  • SM-kultaa moniottelussa 1932–33, 7 telinemestaruutta, 3 joukkuemestaruutta

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-romaanisarjan teoksessa Iijoen kutsu esiintyy useaan otteeseen Olli Kaartola -niminen muurari, joka on voittanut kultaa Berliinin ja Lontoon olympialaisissa. Päätalolla oli tapana muuttaa etenkin tamperelaisten todellisuuspohjaisten henkilöidensä nimet. Romaanissa esiintyvän Olli Kaartolan Päätalon lukijat katsovat vastaavan reaalimaailman Ale Saarvalaa. (Kts. esim. Kalle Päätalo, Iijoen kutsu, sivu 196, Gummerus 1990).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 4. Urheilutietäjän kesä, 2003, s. 30.
  2. Santala, Lauri: Olympialaiskisat V, s. 219–245. WSOY, 1937.
  3. Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 289–290. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.