Jäänmurtaja Sisu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo käytössä olevasta jäänmurtajasta. Samannimisestä vuonna 1939 valmistuneesta jäänmurtaja Sisusta on erillinen artikkeli.
Sisu
Jäänmurtajia - Sisu ja Urho.jpg
Sisu ja sen sisaralus Urho kesällä 2004 Katajanokan laiturissa Helsingissä
Aluksen laji Jäänmurtaja
Tunnuskirjaimet OHMW
Rakennustelakka Wärtsilä Helsingin Telakka
Rakennusnumero 403
Tilattu 27. huhtikuuta 1971
Kölinlasku 18. joulukuuta 1974
Vesillelasku 29. toukokuuta 1975
Luovutus 28. tammikuuta 1976
Suurin pituus 106,6 m
Leveys 23,80 m
Suurin syväys 8,30 m
Bruttovetoisuus 7525 brt
Akseliteho 16,2 MW
Nopeus

19 (avovedessä) kn (35 km/h)

Miehistöä 21 henkeä
Sisu ja Urho

Sisu ja sen suomalainen sisaralus Urho sekä ruotsalaiset sisaralukset Atle, Frej ja Ymer ovat jäänmurtajia, jotka pystyvät avustamaan kauppa-aluksia kaikissa Itämeren jääolosuhteissa. Tämän vahvan murtajan kastoi Sisuksi Katajanokan jäänmurtajalaiturissa eduskunnan puhemies V. J. Sukselainen. "Sisu olkoon nimesi ja onni matkallasi", totesi puhemies Sukselainen hyisessä viimassa ja kumautti samppanjapullon laivan kylkeen.

Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Urho-luokan murtaja on muuten sisarlaivansa kaltainen, paitsi että tilat, jotka Urhossa on varattu valtion edustustiloiksi, on Sisussa rakennettu merenkulun opiskelijoiden opetustiloiksi. Yhdistämällä aluksen ruokasali ja sen vieressä oleva luentosali saadaan 40 hengen yhteistila.

Opettajille ja opiskelijoille on varattu ylimääräistä hyttitilaa. Hyttitilat suunniteltiin 54 hengen miehistölle, jonka kaikki jäsenet asuvat yhden hengen hyteissä. Päällystön hyteissä on oma WC/pesuhuone. Aluksella, joka on 80-prosenttisesti kotimainen, on myös kirjasto, kuntosali, kaksi saunaa ja uima-allas. Kun Sisu on jäänmurtotöissä, sen miehistö työskentelee kuusi tuntia ja lepää kuusi tuntia. Näin työskennellään 20 päivää, jonka jälkeen pidetään 10 päivää vapaata.

Koneisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisun pääkoneina on viisi Wärtsilän Turun tehtaan lisenssillä valmistamaa Pielstick 12 PC 2-5V V-mallista dieselmoottoria. Näiden 12-sylinteristen moottorien sylinterien halkaisija on 400 mm ja iskun pituus 460 mm. Jokainen moottori pyörittää tasavirtageneraattoria, joilla pyöritetään neljää potkurimoottoria. Aluksen dieselsähköisen voimansiirron teho jakautuu siten, että kaksi potkuria perässä saavat täydellä teholla ajettaessa 60 % tehosta ja kaksi keulapotkuria 40 % tehosta.

Päägeneraattorit, potkurimoottorit, apugeneraattorit ja koneiden valvontalaitteet on valmistanut Strömberg. Aluksen konehuone toimii miehittämättömänä, vain valvontakeskuksessa on miehitys.

Aluksen vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäänmurtaja Sisu lähti ensimmäiselle matkalleen Perämerelle 3. helmikuuta 1976 päällikkönään Heikki Leisio ja konepäällikkönään Lars P. Ramstedt.

Sisu ja Ruotsin laivaston jäänmurtaja Tor törmäsivät Merenkurkussa 16. maaliskuuta 1980 Norrskärdin majakan luoteispuolella. Murtajien kohtaamisesta oli sovittu etukäteen, mutta Torin edellä tulikin rahtialus, jota Sisu joutui väistämään törmäten takana tulevaan Toriin. Sisun keulan oikea puoli vaurioitui vesirajan yläpuolelta kolmen metrin matkalta Torin keulan osuttua siihen. Torin keula vaurioitui vesirajan alapuolelta ja Tor joutui lopputalveksi Finnbodan telakalle, jonne se pääsi omin konein, mutta koko keula lytyssä. Vaurioiden suuruuteen vaikutti alusten melkoinen kokoero, sillä Sisun uppouma on 9500 t ja Torin 4890 t.

Vuonna 1982 Sisu muutettiin Wärtsilän Turun telakalla raskasöljykäyttöiseksi. Muutostyö maksoi 3,8 miljoonaa markkaa, mutta hinnan laskettiin säästyvän yhden ajokauden aikana pienentyneinä polttoainekustannuksina. Joulukuussa 1988 valmistui Sisun komentosillan muutostyö Wärtsilä Meriteollisuuden Kotkan korjaustelakalla.

Talvi 1989–1990 oli niin leuto, että jäänmurtajat Sisu, Tarmo, Varma ja Hanse pysyivät Helsingissä ja Turussa kesälepopaikoillaan. Samoin kävi talvella 1994–1995, jolloin Sisu, Urho, Voima ja Hanse pysyivät koko talven laitureissaan.

Vuonna 2002 Sisuun asennettiin Eutelsatin VSAT online -satelliittiviestintäjärjestelmä, koska NMT 450 -verkko poistui käytöstä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Sanomat 29.1.1976 s. 27; 19.3.1980 s. 9; 20.3.1980 s. 10; 4.4.1980 s. 9
  • Lloyd's Register of Shipping. Register of Ships
  • Merenkulkulaitoksen toimintakertomukset
  • Navigator 1976:2 s. 43; 1976:3 s. 49; 1976:4 s. 17
  • Jorma Pohjanpalo: 100 vuotta Suomen talvimerenkulkua. Helsinki 1978
  • Suomen kauppalaivasto ja kalastusalukset
  • Suomen merenkulku 1971:6 s. 273; 1976:3 s. 50
  • Svensk Sjöfarts Tidning 1976:7 s. 14
  • Turun Sanomat 4.3.2006
  • Uusi Suomi 28.4.1971 s. 13; 29.1.1976 s. 7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]