Pikajuna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pikajuna on lähi- ja taajamajunaliikennettä nopeampi yhteys, joka pysähtyy pääasiassa vain keskikokoisilla ja sitä suuremmilla asemilla. Suomessa asemaväli pikajunilla on tyypillisesti noin 50–100 kilometriä[1]. VR:n pikajunat on merkitty aikatauluihin P-tunnuksella.

Päiväpikajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväpikajunat eli niin sanotut tavalliset pikajunat muodostuvat päiväkäyttöön tarkoitetuista henkilövaunuista, matkatavaraosastolla varustetusta konduktöörivaunusta sekä tavallisesti myös ravintolavaunusta. Päiväpikajunien suurin sallittu nopeus on 140–160 km/h. Alle kolmen tunnin pikajunavuorojen vaunumäärä on yleensä 5–7. Pidemmän matkan pikajunat ovat huomattavasti vähentyneet viime vuosina, ja näiden junapituus saattaa olla yli 10 vaunua.

Kaikkien päiväpikajunien vaunut ovat nykyään toisen luokan vaunuja, sillä ensimmäisen luokan vaunut muutettiin toiseen luokkaan vuonna 2004. Päiväpikajunien palveluihin kuuluvat ravintola- ja invapalvelut, lemmikki- ja allergiaosasto sekä matkatavaran, polkupyörien ja lastenvaunujen kuljetus matkatavaravaunussa[1]. Palveluiden saatavuus kannattaa tarkistaa aikatauluista.

Päiväpikajunien keskeisimmät reitit ovat nykyään KuopioKontiomäkiOuluRovaniemi ja TurkuTampere.

Vaunukuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(perustuu 5 vaunun kokoonpanoon)

-Vaunu 2, Eko-luokan matkustajavaunu. Lemmikkipaikkoja
-Vaunu 3, Eko-luokan matkustajavaunu, Matkatavaravaunu
-Vaunu 4, Ravintolavaunu
-Vaunu 5, Eko-luokan matkustajavaunu
-Vaunu 6, Eko-luokan matkustajavaunu

Yöpikajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yöjunat koostuvat pääosin makuu- ja autovaunuista, mutta niissä on myös muutama päivävaunu, matkavaravaunu, konduktöörivaunu ja ravintolavaunu. Liian vähäisen kiskojarrujen määrän vuoksi yöpikajunien suurin sallittu nopeus on 120 km/h. Yöjunien aikataulut ovat yleensä varsin löysiä ja matka-aika on yleensä tavallisia pikajunia pidempi, jolloin juna saapuu määräasemalleen aamun tunteina, yleensä kello kuuden ja kahdeksan välillä. Yöpikajunan keskinopeus jää myös hitaammaksi kuin muulla junaliikenteellä. Yksiraiteisilla rataosilla yöpikajunat joutuvat päästämään nopeampia junia, kuten InterCity-, Pendolino- ja kiitotavarajunia ohitseen, sekä väistämään vastaantulevaa liikennettä.

Yöjunien palveluihin kuuluu autojenkuljetusmahdollisuus, mikäli se on merkitty aikatauluissa kyseiselle junalle. Yöpikajunissa on mahdollisuus varata yhden hengen hyttipaikka sekä allergia- tai lemmikkipaikka[1]. Yhdessä hytissä on korkeintaan kolme vuodepaikkaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset pikajunavaunut saapuivat Saksasta vuonna 1961. Saksassa valmistettiin ensimmäiset 14 vaunua, jonka jälkeen valmistus siirtyi Suomeen VR Pasilan konepajalle ja Valmetille. Pikajunavaunuja valmistettiin kaikkiaan yli 600 kappaletta. Aina 2000-luvulle asti ne muodostivat VR:n junatarjonnan selkärangan. Vielä 1980-luvulla pikajunissa saattoi olla myös puukorisia päivä- ja makuuvaunuja.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ns. sinisistä vaunuista muodostuvat pikajunat ovat poistumassa VR-Henkilöliikenteen junatarjonnasta, ja ne korvautuvat vaiheittain InterCity- ja taajamajunavuoroilla.

Syksyllä 2006 VR:n aikataulukauden vaihtuessa lakkautettiin yöjunaliikenne reiteiltä HelsinkiKontiomäki ja TurkuJoensuu. Nykään yöjunat kulkevat vain Helsingistä ja Turusta Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Kolariin. Osa junavuoroista ajetaan uusilla kaksikerroksisilla makuuvaunuilla, mutta sinisten makuuvaunujen poistumiseen menee vielä vuosia.

25. toukokuuta 2009 Suomen Rautatiematkustajat Ry julkaisi kannanottonsa yöjunayhteyksien palauttamisesta sisämaahan. Kannanotossa esitetään yöjunaliikennettä reiteille Helsinki–Riihimäki–Kouvola–Pieksämäki–Kajaani–Kontiomäki–Taivalkoski ja Turku–Tampere–Jyväskylä–Pieksämäki–Joensuu–Lieksa–Vuokatti–Kontiomäki.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]