Tampere-Härmälän lentoasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tampere-Härmälän lentoasema
IATA
TMP
ICAO
EFTA
Terminaalirakennus vuonna 2008
Terminaalirakennus vuonna 2008
Sijainti Tampere
Koordinaatit 61°27′54″N, 023°44′45.60″E
Tyyppi Julkinen / sotilaslentoasema
Ylläpitäjä Ilmailuhallitus
Valmistumisvuosi 1936, suljettu 1979
Liikenneyhteydet
Tärkein keskus ja etäisyys Tampere – 0 km
Kiitotie
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
27/09 23 asfaltti

Tampere-Härmälän lentoasema (IATA: TMPICAO: EFTA) oli Tampereen lähialuetta palveleva julkinen kansainvälinen lentoasema. Se perustettiin Valtion lentokonetehtaan etsiessä uutta sijoituspaikkaa. Lentokentän rakennustyöt aloitettiin vuonna 1932, ja valmistuessaan vuonna 1936 se oli Suomen ainoa lentokenttä sisämaassa.

Tampereen lentokenttä perustettiin vuonna 1936 Härmälään, mistä Finnairin edeltäjä Aero Oy lensi Helsinkiin, Vaasaan, Ouluun ja Kemiin. Jatkosodassa lentokenttä oli Lentorykmentti 2:n käytössä.[1] Talvisodan jälkeen vuonna 1941 Härmälään rakennettiin ensimmäinen matkustajaterminaali. Kentällä oli sotilaallinen luonne, koska Valtion lentokonetehdas valmisti myös sotilaslentokoneita.

Reitti Helsinki–Tampere oli Aeron ensimmäinen säännöllinen kotimaan lentoreitti. 1950-luvulla Veljekset Karhumäki aloitti lennot Tukholmaan. Kenttä asfaltoitiin vasta vuonna 1958.

Suihkukoneiden aikakaudella Tampereen lentoasema tarvitsi pidemmän kiitotien, mutta Härmälän kaupunginosan kasvaessa ei vanhaa kiitotietä voinut enää pidentää. Tampere-Härmälän lentoasema suljettiin ja Pirkkalan kenttä avattiin vuonna 1979, johon mennessä Härmälästä oli lentänyt 1,5 miljoonaa matkustajaa. Härmälässä oli vielä yleisilmailua vuoteen 1982 asti.

Vanhasta Härmälän kentästä on jäljellä vielä terminaalirakennus, lentokonehalli osana messu- ja urheilukeskusta sekä osa kiitotiestä, joka toimii Pirkkahallin pysäköintialueena. Terminaalirakennuksessa on nykyään Tampereen Laskuvarjokerhon kerho- ja koulutustilat buffetteineen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahti Saarinen: Jäätukikohdan päiväkirja, s. 12. , 2005. ISBN 952-99412-3-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]