Lentopinta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lentopinta (engl. Flight Level, FL) on eräs ilmailussa käytettävä tapa ilmoittaa lentokorkeuksia.

Lentopinta on luku, joka saadaan jakamalla painekorkeus 100:lla. Näin mikäli lentokone lentää esimerkiksi 35 000 jalan korkeudella korkeusmittarin standardiasetusta 1013,25 hPa käyttäen, se on lentopinnalla 350 (kirjoitetaan FL350). IFR-matkalennolla käytetään yleensä lentopintoja, jotka ovat täysiä kymmeniä (esim. 40, 50, 60 jne.) ja VFR-matkalennolla 5:een loppuvia (esim. 45, 55, 65 jne).

Koska lentopinta perustuu painekorkeuteen eli korkeusmittarin standardiasetuksen käyttöön, ei se kerro todellista korkeutta maan tai veden pinnasta. Siksi lentopintajärjestelmää käytetään vain tietyn korkeuden, ns. siirtokorkeuden (engl. transition altitude) yläpuolella. Siirtokorkeus noustessa riippuu lentosuunnitelman mukaisesta korkeimmasta lentopinnasta, tavallisesti 10 000 jalan paikkeilla.lähde? Ilma-aluksen noustessa siirtokorkeuden läpi, se vaihtaa korkeusmittarinsa paineasetuksen lähtökentällä vallitsevasta keskimääräisen merenpinnan paineesta (QNH) standardiasetukseen 1013,25 hPa (QNE). Vastaavasti ilma-aluksen laskeutuessa siirtokorkeuden yläpuolella olevan ns. siirtopinnan läpi, se vaihtaa korkeusmittariinsa standardiasetuksen tilalle lennonjohdolta saamansa QNH-paineen.