Ultrakevyt lentokone

Ikarus C 42, Saksalainen b-luokan ultrakevyt

Ultrakevyet lentokoneet (”ultrat”) ovat kasvava osa yleisilmailua. Ultrat kuuluvat liite II luokkaa. Ne voivat olla harrasterakenteisia tai kaupallisesti valmistettuja. Liite II rajoittaa kaiken kaupallisen toiminnan pois. Ultralla voidaan kuitenkin antaa lentokoulutusta.

Ultran historia [muokkaa]

Ultralight-koneet tulivat käyttöön 1970-luvun lopulla, jolloin ne olivat pääosin 2-tahtimoottorilla varustettuja painopisteohjattuja riippuliitimiä. Tätä luokkaa kutsutaan Suomessa Ultra-A:ksi. Tätä kalustoa on Suomessa vain noin 20% rekisteröidyistä ultrista. 1980-luvun alussa tuli kuvaan mukaan ohjainpinnoilla ohjattavan nk. Ultra-B lentokone.

Tästä kehittyi hieman Cessna 150:ta ja muita yleisilmailun lentokoneita pienempiä harrasterakenteisia lentokoneita, joissa voimalaitteena käytettiin pieniä auton moottoreita. 1990-luvulla ultrissa siirryttiin nelitahtimoottoreihin ja koneiden suoritusarvot kehittyivät merkittävästi. Tästä muutoksesta on se, etu, että koneet ovat paljon vähemmän meluisia kuin vuosikymmenet sitten suunnittellut yleisilmailun lentokoneet.

2011 aikana jakoa on täsmennetty. Painopisteohjatut A-luokan ultrat ovat nykyään A-luokan liitimiä. Ja B-luokan ultrat ultrakeveitä lentokoneita.

Määritelmiä [muokkaa]

Huntair Pathfinder Mark 1 ultralight. Rakennettu 1982, kuvattu 2004.

Suomessa ultrakevyt lentokone saa olla korkeintaan kaksipaikkainen, ja kaksipaikkaisena se saa painaa tankattuna ja miehistöineen pyörävarustuksella korkeintaan 450 kg ja vesikoneena 495 kg (1-paikkaiset 300 kg ja vesikoneena 330 kg). Koko koneen painon kantavan pelastusvarjon asentaminen nostaa maakoneen painorajaa 22,5 kg. Koska ultrakevyen lentokoneen tyhjämassa on yleensä 270-300 kg, ei kuormaa voi kovin paljon ottaa. Tästä alhaisesta painosta on suomen kieleen luotu ultralight-lentämisestä termi kevytilmailu.

Toinen rajoitus on, että näillä koneilla saa lentää vain näkölentosäännöissä (VFR) päivällä. Ultrakevyen lentokoneen sakkausnopeus saa olla korkeintaan 65 km/h.

Ultrakevyet lentokoneet eivät yleensä ole taitolentokelpoisia.

Ultran lentämiseen tarvitaan lupakirja, joka on vaatimuksiltaan yksityislentäjän lupakirjaa helpompi. Lupakirja on voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Voimalaite [muokkaa]

Ultrien moottorit ovat tyypillisesti itävaltalaisen Rotax-moottoritehtaan Rotax 912 4-tahtimoottoreita, jotka käyttävät joko Avgas 100LL lentobensiiniä tai auton bensiiniä. Myös Mercedes Smartin moottoreita, VW:n moottoreita, japanilaisia HKS-moottoreita sekä australialaisia Jabiru-moottoreita on käytetty.

Valmistajia [muokkaa]

Euroopassa tšekkiläiset ovat ottaneet 1990-luvun alusta lähtien merkittävän aseman kevytlentokoneiden valmistuksessa. Myös Saksa, Italia, Ranska, Puola, Slovakia ja Unkari tuottavat paljon kevytlentokoneita. Ultrakevyitä lentokoneita ovat esimerkiksi saksalainen Ikarus C 42, tšekkiläis-italialainen MD3 Rider,slovakialainen Eurofox, unkarilainen Apollofox ja suomalainen Atol.

Ultrakeveiden lentokoneiden valmistajia ovat;

3Xtrim Aircraft Factory, Puola
Aeropro s.r.o., Slovakia [1]
Aerospool s.r.o., Slovakia
Air Creationin, [2]]
ATEC, Tšekin tasavalta
Atol Avion Oy, Suomi
Avid Aircraft Inc., Yhdysvallat
Beaver Enterprises Ltd
Comco-Ikarus Gerätebau GmbH , Saksa
Corvus Aircraft Ltd
DynAero, Ranska [3]
Eipper Aircraft
Evektor-Aerotechnik, Tšekki
Fantasy Air
Flight Design, Saksa
Gryf Aircraft, Tšekki [4], MD3-lentokoneen suunnittelija
HFL-Lugzeugbau GmbH
I.C.P. srl., Italia
Kolb Company Inc., Yhdysvallat
La Mouette
LAMCO Light Aircraft Manufacturing kft.
Leichtflugzeugbau GmbH & Co Kg
Mahe Luftfahrttechnik Rendsburg
Mainar Sports Ltd
Medway Microlights Ltd
Mosler Motors Inc.
Murphy Aviation Ltd
Rans Company
Polaris Motor s.r.l.
S.M.A.N
Southdown Sailwings Ltd
Sky Sports Ltd
Sky Star Aircraft
TL-Ultralight s.r.o
Vector Aircraft Corp.
Zenair Ltd

Myös muita valmistajia löytyy ICAOn lentokonevalmistajien listalta [5].

Muuta [muokkaa]

Suomessa Ultrakevyille lentokoneilla tapahtuu yksi lentovaurio noin tuhatta lentotuntia kohden, mikä on olennaisesti enemmän kuin yksimoottorisilla yleisilmailukoneilla, joilla vaurioita tapahtuu noin kolmen tuhannen tunnin välein. Tämä johtunee ultralentämisen aloituksen helppoudesta ja kevyemmästä koulutuksesta.^lähde?

Europe Air Sports-yhdistys ja European Microlight Federation ja ultrakevyiden lentokoneiden eurooppalaiset valmistajat ajavat ultrakoneiden painomäärittelyjen nostamista USA:n LSA-määrittelyjen suuntaan (MTOW 600 kg).^lähde?