Noppa-juttu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Noppa-juttu oli 1980-luvulla tapahtunut rakennusliike Noppa Oy:n laaja lahjusepäily.

Noppa oli rakentanut 1970- ja 1980-luvulla Tampereen Hervantaan useita aravataloja, joista yritys oli perinyt ylihintaa. Rakennusyhtiön väitettiin lahjoneen Tampereen SDP:n ja Keskustapuolueen edustajia sopimusten aikaansaamiseksi. Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavola erosi ja hänen katsottiin syyllistyneen mm. hyödyttämistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin, joista Paavola sai sata päiväsakkoa.[1]

Asuntohallituksen virkamiesten epäiltiin vaatineen rakennusliikkeeltä vastineeksi aravaurakoista puolueille rahalahjuksia. 18. marraskuuta vuonna 1982 Keskusrikospoliisi pidätti Valtionvarainministeriön pyynnöstä rakennushallituksen pääjohtajan Kalevi Sassin ja neljä muuta virkamiestä virantoimituksesta.[1]

9. kesäkuuta vuonna 1983 paljastui, että 70-luvun alun Keskustapuolueen puoluetoimiston johtoa epäiltiin rahan kiskomisesta rakennusliike Nopalta.[1]

Oikeusjuttu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. syyskuuta vuonna 1983 Nopan lahjusepäilyn käsittely alkoi Helsingin raastuvanoikeudessa. Syytettyjen joukossa oli asuntohallituksen entinen rahoitusjohtaja Kalevi Sassi, jonka esitettiin virka-asemaansa vedoten vaatineen Keskustapuolueelta ainakin 1,2 miljoonan markan lahjukset, jotka se oli luultavasti saanut Johannes Virolaiselta.[1]

Keskusrikospoliisi etsintäkuulutti 7. kesäkuuta vuonna 1984 Tampereen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan (SDP), joka oli ollut kesäkuun 1984 kateissa. Paavolan etsinnät lopetettiin 24. kesäkuuta yöllä, jolloin syyteoikeus kaupunginjohtajan huvilaan liittyvistä Noppa-lahjuksista vanheni. Paavolaa haluttiin kuulla hänen kesämökkinsä rakentamiseen liittyneistä epäselvyyksistä Noppa-jutun oikeuskäsittelyn yhteydessä.[2]

Mikäli Paavola olisi tavattu viimeistään 24. kesäkuuta, poliisi olisi haastanut hänet suoraan oikeuteen syyskuussa. Paavolaa epäiltiin lahjonnasta ja hän oli kadonnut epämääräiselle sairauslomalle kolme viikkoa aikaisemmin.[2]

Paavola kuitenkin ilmestyi 29. kesäkuuta kotiinsa Tampereelle. STT:n välittämässä tiedossa Paavola kertoi viettäneensä kuukauden mittaisen sairauslomansa autoillen Länsi-Euroopassa. Hän kertoi olleensa jo aikaisemmin hoidossa korkean verenpaineen vuoksi ja olleensa matkalla poliisin etsiessä häntä. Paavola kiisti osuutensa Noppa-jutussa.[2]

Tampereen kaupunginhallituksessa olleet kommunistit vaativat kaupunginjohtaja Paavolalle väliaikaista viralta pidättämistä mutta hävisivät äänin 3–6 kaupunginhallituksen kokouksessa 2. heinäkuuta.[3] Paavola sai kuitenkin huomautuksen kaupunginhallitukselta. Poliittiset tunnusmerkit Tampereella viittasivat siihen, että Paavola onnistuisi pitämään virkansa lahjontaepäilyistä huolimatta. Lomalla oleva Paavola, joka palasi elokuussa takaisin töihin, ei suostunut kommentoimaan asiaa.[4]

Toinen oikeusjuttu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen raastuvanoikeus nosti syytteen 11. lokakuuta Paavolaa vastaan 15 vuotta kestäneestä jatketusta lahjusten vastaanotosta virkamiehenä.[1]

Helsingin hovioikeus tuomitsi 23. lokakuuta Kalevi Sassin jatketusta lahjoman vastaanottamisesta ja virkarikoksesta viralta pantavaksi sekä vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.[1] Suurin osa Sassin saamista lahjuksista oli 15 vuoden ajalta vuosilta 19711982. Lahjukset olivat muun muassa virkistysmatkoja ulkomaille rakennusalan yrittäjien kustannuksella[5]

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti pidättää kaupunginjohtaja Pekka Paavolan viralta 21. marraskuuta Noppa-jutun tutkimusten ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi. Paavola valitti päätöksestä Hämeen lääninoikeuteen, joka kielsi 30. marraskuuta päätöksen toimeenpanon.[1]

23. marraskuuta poliisiylijohtaja Olli Urponen ja poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen siirsivät Noppa-jutun tutkimuksista sivuun komisario Sulo Aittoniemen ja rikostarkastaja Kauko Laakkosen.[1]

Kolmas oikeusjuttu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. helmikuuta 1985 Keskustapuolue tuomittiin Noppa-oikeudenkäynnissä menettämään valtiolle 400 000 markkaa eli Nopan rikollisesti antamat rahat, joilla yhtiö sai käsiinsä valtion lainoittamat rakennuskohteet.[6] Puolueen entinen puheenjohtaja Johannes Virolainen vapautettiin kaikista häneen kohdistetuista syytteistä. Häntä oli syytetty yllytyksestä rahanhankintaan Sassin kautta. Myös puolueen entiset talouspäälliköt Eero Rantakokko ja Reijo Vähätiito vapautettiin syytteistä. Nopan entisille johtohenkilöille sen sijaan langetettiin ehdolliset vankeusrangaistukset. [7]

Arkkitehti Matti K. Mäkinen valittiin 22. helmikuuta rakennushallituksen uudeksi pääjohtajaksi. Häntä edeltänyt Kalevi Sassi oli erotettu virasta Noppa-jutun vuoksi.

Eduskunnan oikeusasiamies Jorma S. Aalto antoi 20. kesäkuuta vuonna 1985 komisario Sulo Aittoniemelle vakavan huomautuksen Noppa-jutun tutkimuksissa tehdyistä virheistä.

Paavola sai 20. maaliskuuta vuonna 1986 muutaman muun Tampereen kaupungin virkamiehen kanssa syytteen kiristämisestä ja tahallisesta hyötymistarkoituksessa tehdystä virkarikoksesta. Tampereen paikalliset sosiaalidemokraatit olivat saaneet vuosina 19711983 vaalirahaa lähes 600 000 markkaa; suurin yksittäinen rahoittaja oli Noppa.[1]

Ennen kuin oikeudenkäynti sai uutta vauhtia, oli lääninhallitus katsonut kaupunginjohtajan viraltapanon aiheettomaksi, mutta Paavola sai tarpeekseen ja erosi 10. kesäkuuta Tampereen kaupunginjohtajan tehtävistä.[8] Komisario Sulo Aittoniemen hyllytys tutkijana Noppa-jutussa herätti valtavaa huomiota siitä, oliko hän astumassa poliittisten puolueiden varpaille.[8] Aittoniemi itse katsoi myöhemmin, että lopullinen määräys hänen siirtämisestään sivuun Noppa-jutun tutkinnasta tuli presidentti Mauno Koivistolta. [9]

Tampereen raastuvanoikeus nosti uusia syytteitä Lehtimiehet Oy:n toimitusjohtajaa ja Tampereen kaupungin entistä kaupunginjohtaja Pekka Paavolaa vastaan 11. lokakuuta vuonna 1985. Onko Paavolaa todella lahjottu yli 15 vuotta niin, että tämä on vaikuttanut hänen virkatoimituksiinsa?[8]. Paavolan kesäinen sairausloma vuonna 1984 ei enää oikeutta kiinnostanut, mutta poliittisen mylläkän se sai aikaan.

Tampereen raastuvanoikeus sai Noppa-oikeudenkäynnin päätökseen 18. kesäkuuta vuonna 1987. Suurin osa syytteistä todettiin vanhentuneiksi ja toteennäyttämättömiksi. Nopan entinen toimitusjohtaja tuomittiin 2 vuodeksi ja 4 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Pekka Paavola tuomittiin tahallisesta hyödyttämistarkoituksessa tehdyistä virkarikoksesta ja varomattomuudesta tehdyistä virkavirheistä sadan päivän sakkoihin.[1] Turun hovioikeus lievensi Nopan entisten johtajien saamia tuomioita elokuussa 1988. [10]

Rakennuskunta Haka osti Noppa-yhtiöiden koko osakekannan elokuussa 1984.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ebert, J.: ”Noppa-juttu esimerkki maan tavasta”, Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 529. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7.
  • Vuosikirja 84. 320 s.. Bertmark Kustannus Oy, 1984.
  • Vuosikirja 85. 320 s.. Bertmark Kustannus Oy, 1985.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Ebert, J.: Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 529. Noppa-juttu esimerkki maan tavasta. Weilin+Göös. ISBN 951-35-6529-7.
  2. a b c Vuosikirja 84, s. 147. Kaupunginjohtajaa etsittiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  3. Vuosikirja 84 Kaupunginjohtajaa etsittiin sivu 147
  4. Vuosikirja 84, s. 16. Paavolalle huomautus. KG Bertmark Kustannus Oy.
  5. Vuosikirja 84, s. 254. Sassi pantiin virralta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  6. Vuosikirja 85 sivu 46 Paavolalle huomautus sivu 165 KG Bertmark Kustannus Oy
  7. Vuosikirja 85, s. 46. Kepu syyllinen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  8. a b c Vuosikirja 85, s. 242. Paavolaa lahjottu yli 15 vuotta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  9. Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen (toim.): Tampereen kasvot, s. 11. Kustannus Oy Sanasato, 1997, Tampere. ISBN 952-5086-13-5.
  10. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 95. Otava, 1988, Helsinki.