Paritus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Prostituoitua, parittajaa ja asiakasta esittävä Dirck van Baburenin maalaus vuodelta 1622.

Parituksella viitataan taloudellisen hyödyn hankkimiseen toisten tarjoamia seksuaalipalveluja hyödyntämällä. Paritus on laitonta useimmissa valtioissa.[1] Kansainväliset sopimukset kieltävät yksiselitteisesti alaikäisten parittamisen, mutta tulkinnat aikuisten parituksesta vaihtelevat. Yhden tulkinnan mukaan vain ihmiskauppa on kiellettyä ja kansainväliset sopimukset sallivat järjestäytyneen laillisen prostituution, kun taas toisen tulkinnan mukaan kaikenlainen prostituutio on kiellettyä.[2]

Parituksen vanhin muoto on ihmiskauppa, jossa parittajat ostivat naisia aviomiehiltään tai vanhemmiltaan prostituutiota varten. Tämän kaltainen paritus on yleisintä köyhien ja esiteollistuneiden yhteiskuntien maaseudulla. Tilastojen mukaan 80 − 95 % prostituutiosta on parittajien hallinnassa.[3]

Paritus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Paritus Suomessa

Suomen rikoslaissa parituksella tarkoitetaan bordelleja ja sellaista seksipalveluiden markkinointia ja organisointia, josta hyötyy useampi kuin yksi henkilö. Tutkimusten mukaan paritusrikollisuudessa prostituoitujen hyväksikäytön muodot ja vakavuus vaihtelevat suuresti järjestetystä asunnosta perittävästä pienestä päivävuokrasta aina lähes seksiorjuuteen asti. Fyysinen väkivalta parittajan taholta on kuitenkin ilmeisesti verrattain harvinaista.[4] Poliisi on paljastanut Suomessa 2000-luvulla useita laajoja paritusjuttuja. Lähes kaikissa jäljet johtavat päätekijöiden osalta Venäjälle ja Viroon.[5] Niin sanottu "turistiviisumiprostituutio" ja siten myös paritusrikollisuus on kuitenkin huomattavasti vähentynyt Suomessa viime vuosina muun muassa Viron EU-jäsenyyden myötä, joka on mahdollistanut prostituoitujen toimimisen aikaisempaa itsenäisemmin ja ilman avun tarvetta.[4]

Paritus Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron parituksen kysynnän kasvu johtui hotelli Virun rakennustyömaan suomalaismiehistä. Paritus alkoi kukoistaa Virossa 1970-luvun alussa. Talouselämä-lehden mukaan Viron prostituutiolainsäädäntö on lepsua. Ostaminen ei ole Virossa rikos. Parituksen tuomiot ovat ehdollista vankeutta ja sakkoja keskimäärin alle 1000 euroa. Idästä tuodaan seksityöntekijöitä vapaaehtoisesti ja pakolla. Tallinnassa prostituoituja on 1500 ja Virossa 3000. Se on kolme kertaa enemmän kuin Suomessa. Vuoden 2000 paikkeilla prostituutiossa pyöri 65 miljoonaa euroa vuodessa. Viron keskusrikospoliisin mukaan Virossa on viisi suurta rikollisryhmää, joista jokainen toimii prostituutiossa: neljä venäjänkielistä ja yksi vironkielinen ryhmä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. esimerkiksi: A summary of the prostitution regulations in the EU member states Euroopan parlamentti. Viitattu 2.4. 2008. (englanniksi)
  2. Ilias Bantekas, Susan Nash: International Criminal Law, s. 113-114. Routledge Cavendish, 2003. ISBN 1859417760. Teoksen verkkoversio.
  3. Kathleen Barry: The Prostitution of Sexuality, s. 198-220. NYU Press, 1995. ISBN 0814712770. Teoksen verkkoversio.
  4. a b Anna Kontula: Prostituutio Suomessa 2005. SEXPO säätiö.
  5. Tausta: Parittajien jäljet vievät itään ja etelään, Helsingin Sanomat 19.10.2007 A4
  6. Viron prostituutio on miljardibisnes, Talouselämä, 17.3.2006 s. 18
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.