Hämeenkylmänkukka
Tätä sivua ei ole | Hämeenkylmänkukka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Pulsatilla patens (L.) P. Mill. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Hämeenkylmänkukka Wikispeciesissä |
Hämeenkylmänkukka eli kylmänkukka (Pulsatilla patens, aikaisemmin Anemone patens)[1] on pohjoisella pallonpuoliskolla tavattava kylmänkukka, jota esiintyy Suomessa pääasiassa Kanta-Hämeessä. Hämeenkylmänkukka on Suomessa rauhoitettu. Se on Kanta-Hämeen maakuntakasvi.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Hämeenkylmänkukka on mätästävä ja kasvaa kukinta-aikana 10–30 cm korkeaksi. Varsi on valkokarvainen. Aluslehdet kasvavat vasta kukinnan jälkeen. Niiden ruodit on pitkiä, tavallisesti 10–25 cm pituisia. Lehtien lapa on 4–7 cm pitkä ja kolmisorminen, lehdykät ruodittomia, kolmijakoisia ja kärjestä suippohampaisia. Pituudeltaan 2–5 cm pitkät varsilehdet kasvavat varren tyvestä yhdiskavuisina kiehkurana. Varsilehtien liuskat ovat ehyitä, leveähköjä, suoria, vihreitä ja valkokarvaisia. Yksittäinen kukka sijaitsee tavallisesti 3–10 cm pitkän kukkavarren päässä. Kukan kehä on teriömäinen. Ulkopinnaltaan valkokarvaisia, 2,5–4 cm pitkiä kehälehtiä on kuusi kappaletta ja ne vaihtelevat väriltään sinisestä violetinsiniseen. Suomessa hämeenkylmänkukka kukkii toukokuussa ennen kasvin lehtien puhkeamista. Kukinnan runsaus vaihtelee vuosittain. Hedelmävaiheessa kukkavarsi venyy jopa yli 30 cm pitkäksi. Siihen kehittyy hedelmistö, jossa on noin 3 mm pitkiä ja karvaisia pähkylöitä, joissa on niiden kokoon nähden huomiota herättävä, 2–5 cm pitkä ota. Hämeenkylmänkukka on monivuotinen ja saattaa elää kymmeniä vuosia vanhaksi. Laji on myrkyllinen.[3][4]
Hämeenkylmänkukka muistuttaa hyvin paljon lännenkylmänkukkaa.[5] Se voi risteytyä helposti kangasvuokon (P. vernalis) kanssa lajien yhteisillä esiintymisalueilla.[6]
[muokkaa] Levinneisyys
Hämeenkylmänkukka on sirkumpolaarinen kasvilaji, jonka rotuja tavataan Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa tavattavan nimirodun (ssp. patens) päälevinneisyysalue ulottuu Itä-Puolasta, Valko-Venäjältä ja Länsi-Ukrainasta itään läpi Venäjän keskiosien aina Länsi-Siperiaan saakka. Erillisiä, pirtoutuneita esiintymiä siitä tavataan lisäksi muun muassa Ruotsista, Suomesta, Puolasta, Saksasta, Unkarista ja Baltian maista. Toista rotua (ssp. multifida) tavataan Keski-Venäjältä läpi Siperian aina Tyynelle valtamerelle saakka. Levinneisyysalue jatkuu Pohjois-Amerikan puolella, jossa se on levinnyt sisämaassa Alaskasta mantereen keskiosiin.[4][5]
Suomessa hämeenkylmänkukkaa tavataan lähes yksinomaan Kanta-Hämeestä. Tärkeimmät esiintymisalueet ovat Janakkalassa, Hämeenlinnassa ja Hattulassa. Muualta Suomesta lajista tunnetaan havaintoja Pirkanmaalta sekä 2000-luvulla löytynyt esiintymä Etelä-Savosta. Lajin esiintymien määrä on kuitenkin viime vuosikymmeninä tuntuvasti vähentynyt.[4][7]
[muokkaa] Elinympäristö
Suomessa hämeenkylmänkukan kasvupaikat sijaitsevat valoisilla harjukankailla ja jyrkillä harjurinteillä. Aikaisemmin lajia esiintyi myös laidunnetuilla moreenimäillä pellonreunoilla ja peltojen saarekkeissa. Viime vuosikymmeninä lajin uudistuminen on vaikeutunut metsäpalojen ja metsälaidunnuksen loputtua. Myös rakentaminen, kukkien kerääminen ja siirtoistutukset puutarhoihin ovat vähentäneet lajia. Lajin ollessa yleisempi sitä myytiin keväisin muun muassa Hämeenlinnan torilla.[4] Hämeenkylmänkukkayksilöitä on jäljellä enää alle 3000.
[muokkaa] Lähteet
- Björklund, Tom & Kinnunen, Heidi & Koivula, Matti & Kullberg, Jaakko & Malinen, Jere & Väre, Henry: Kotimaan luonto. WSOY, 2004. ISBN 952-91-2928-9.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uotila, Pertti: Hämeenkylmänkukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 58–59.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: http://www.luomus.fi/kasviatlas/taxa.php?key=pulsatilla&year=2010 Kasviatlas 2010: hakusana pulsatilla]. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.11.2011.
- ↑ Leinonen, Nyberg & Veistola 2007, s. 157.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 71, 75.
- ↑ a b c d Uotila 1997, s. 58.
- ↑ a b Den virtuella floran: Nipsippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 6.11.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2010: Hämeenkylmänkukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.11.2011.
