Kauraketo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kauraketo on kulmakunta ja entinen koulupiiri Somerolla Jurvalan kylässä. Historialtaan se on yksi Someron lukuisien kartanoiden maille toisen maailmansodan jälkeen maanhankintalain mukaan muodostetuista asutusalueista, joille sodan jälkeen asutettiin luovutetusta Karjalasta tullutta siirtoväkeä. Synnyltään se poikkeaa useimmista muista siirtoväen asutusalueista siten, että se muodostettiin vapaaehtoisella kaupalla, kun 20 vuoksenrantalaista perhettä 30. kesäkuuta 1945 osti Somerolla myyntiin tulleen Kaurakedon kartanon.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaurakedon kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaurakedon kartano, jonka asukkaiksi vuoksenrantalaiset tulivat, oli viereisessä Sillanpään kylässä Somerolla sijaitsevan Åvikin kartanon entinen sivutila.[2] Se oli erotettu Åvikin kartanon kanssa yhdysviljelyksessä olleesta Jurvalan kartanosta itsenäiseksi tilaksi vuonna 1925 perinnönjaon yhteydessä.[3][4] Åvikin sivutilana Kauraketo oli ainakin jo 1900-luvun alussa, ja mahdollisesti jo 1880-luvulla, jos kirjallisuudessa Kaurakedon isolle kivinavetalle annetut hieman vaihtelevat rakennusajat pitävät paikkansa.[2][5]

Muuta asutusta kuin itse Kaurakedon kartano työväenasuntoineen alueella ei juuri ollut, koska entiset Jurvalan kartanon torpat oli Åvikin kartanon vuokra-alueiden järjestelyssä vuonna 1924 siirretty kartanon muille tiluksille, joko pääkartanon maille Someron Sillanpään kylään Paimionjoen pohjoispuolelle tai Åvikin kanssa myös yhdysviljelyksessä olleen Kerkolan kylän Tiensuun talon tiluksille Jurvalan kylän etelärajalle.[3] Tämä teki uusien asukkaiden saavuttua Kaurakedosta lähes täysin karjalaisen yhteisön, kun hämäläistä kantaväestöä oli koko kylässä lopulta vain muutamia perheitä.

Mitään kartanotyylistä päärakennusta Kaurakedossa ei koskaan ollut, koska sivukartanoon ei sellaista tarvittu, eikä sitä kartanon itsenäistyttyäkään ollut rakennettu. Alueen maamerkkinä toimi sitä tehokkaammin kartanon suuri kivinavetta, jonka vintille uudet asukkaat ensimmäiseksi kesäksi majoittuivat.[6]

Kolhoosielämää ja maanjakoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi uudet asukkaat asuivat Kaurakedon kartanoa yhteistaloudessa majoittuneena entisiin muonamiesten asuntoihin. Peltotyöt tehtiin yhdessä, suuri kivinavetta oli kaikkien yhteiskäytössä ja puhelimiakin oli vain yksi.[7]

Tavoitteena oli kuitenkin saada maat jaetuksi, ja 4. marraskuuta 1947 järjestettiin anotun halkomisuusjaon ensimmäinen toimituskokous. Kokouksia pidettiin vielä neljä lisää, kunnes 17.9.1948 voitiin pitää loppukokous. Jaon tuloksena kartanoon kuuluvien tilojen maat jaettiin 20:ksi tilaksi, jotka jaettiin osakkaille arvalla. Tätä ennen osakkaat joutuivat vielä maanluovuttajiksi, kun kartanon ylimääräiseksi katsotusta maasta muodostettiin kaksi viljelystilaa ja kaksi asuntoviljelystilaa muille maansaantiin oikeutetuille. Rakentamiseen uusilla tiloilla päästiin kesällä 1949 ja sitä jatkettiin kahtena seuraavana kesänä. Neljä tilaa jäi Kaurakedon mäelle, ja kivinavetta jaettiin tasan näiden kesken.[8]

Kaurakedon kansakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Kaurakedon lapset kävivät koulua naapurikylässä Pitkäjärvellä, mutta kun matka oli pitkä (noin neljä kilometriä), tehtiin aloite oman koulupiirin perustamiseksi. Koulupiiri perustettiin 29. kesäkuuta 1951 ja koulu aloitti toimintansa vuokratiloissa syksyllä 1952. Samaan aikaan koululle etsittiin tonttia, ja kun sellainen löytyi, päätös koulun rakentamisesta tehtiin vuonna 1955. Koulutyö uudessa koulussa voitiin aloittaa vuoden 1957 alusta. Koulu toimi Kaurakedossa 40 vuotta vuoden 1992 loppuun. Pitkäaikaisia opettajia koulussa olivat muun muassa Erkki Eräkorpi (vuosina 1957–1985) ja Terttu Partanen (vuosina 1957–1972).[9]

Kauraketo 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaurakedon kivinavetta paloi vuonna 1986, mutta rakennettiin uudelleen, joskaan ei alkuperäiseen muotoonsa.[10] Vuonna 2001 alkuperäisistä 20:stä viljelmästä jatkoi tuotantoaan alkuperäisten omistajien jälkeläisten omistuksessa yhdeksän ja muiden omistuksessa kaksi. Tilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli samalla noussut alkuperäisestä 14–18 hehtaarista 36 hehtaariin. Lopuista yhdeksästä talosta kuusi oli asuttuina ja kaksi tyhjillään tai kesäasuntoina ja neljää omistivat vielä alkuperäisten omistajien jälkeläiset. Kaurakedon asukasmäärä vuoden 2000 lopulla oli 61 henkilöä, eli noin puolet siitä mitä se oli vuonna 1945, kun Kauraketoon muutti 123 ihmistä, samalla kun maataloudesta toimeentulonsa saavien määrä oli noin kolmannes vuoden 1945 määrästä. Tämä vastaa hyvin yhteiskunnan yleistä kehitystä.[11] Kaurakedon kansakoulun tiloissa toimi vuodesta 1994 vanhusten palvelukoti Iltatuuli, joka lopetti toimintansa vuonna 2010.[12] Vuodesta 2012 entisessä koulussa on toiminut majatalo.[13][14]

Tunnettuja kauraketolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu Kaurakedon siirtoväkeen kuulunut oli politiikan tutkija, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen valtio-opin apulaisprofessori Tatu Vanhanen (1929–2015), jonka vanhemmat Taavi ja Anna Vanhanen olivat yksi Kaurakedon alkuperäisistä osakasperheistä.[15] Vuonna 2001 Tatu Vanhanen yhdessä kauraketolaisen työryhmän kanssa julkaisi Kaurakedosta kyläkirjan.[16] Myös Tatu Vanhasen poika, Suomen pääministerinä vuosina 2003–2010 toiminut Matti Vanhanen asui vanhempineen Kaurakedossa vuodet 1956–1958 ja myöhemmin teini-ikäisenä osallistui siellä maatilan töihin, muun muassa leikkuupuintiin.[17][18]

Kaurakedon koulun tunnettuihin oppilaisiin kuuluu vuoden 2011 Diili-ohjelman voittanut Jarno Purtsi.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laaninen, Timo: Se on ihan Matti. Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 952-5328-59-7.
  • Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Kirjapaino Grafia Oy, 1990. ISBN.
  • Talikka, Lauri, Ritva Talikka & Tatu Vanhanen: Kauraketo. Vuoksenrantalainen kyläyhteisö Somerolla. Somero: Somero-Seura, 2001. ISBN 952-91-3310-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Talikka et al. 2001: 13–18.
  2. ↑ a b Aaltonen, Esko: Ajanjakso vuodesta 1870 nykyaikaan, s. 506–508. Teoksessa: Someron historia II. Forssa: Forssan kirjapaino, 1958.
  3. ↑ a b Lehtonen (1990): 248–250.
  4. ↑ Jurvala Pertti Toukkari. Arkistoitu 1.2.2011. Viitattu 31.10.2007.
  5. ↑ Lehtosen (1990:250) mukaan navetta olisi rakennettu 1872, Talikan et al (2001:200) mukaan 1880. Kansallisarkiston digitaaliarkistossa julkaistun Senaatinkartaston venäläisen topografikartan mukaan vuonna 1876 Kaurakedon mäellä ei vielä näyttäisi olevan kivinavettaa.
  6. ↑ Talikka et al. 2001: 21
  7. ↑ Talikka et al. 2001: 25–109
  8. ↑ Talikka et al. 2001: 112–121
  9. ↑ Talikka et al. 2001: 216–221
  10. ↑ Talikka et al. 2001: 200
  11. ↑ Talikka et al. 2001: 241–253
  12. ↑ Ryhtä, Merja: Iltatuuli on vaimennut. Somero, 15.6.2010, 85. vsk, nro 40, s. 9.
  13. ↑ Lehtinen Salli: Kaurakedon entinen koulu muuttuu majataloksi. Somero, 4.5.2012, 87. vsk, nro 33, s. 8. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkosivuilla. Viitattu 9.5.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Vilén, Meri: Kansakoulusta tuli majatalo. Maaseudun Tulevaisuus. Kuukausiliite Kantri, Helmikuu 2019, s. 15.
  15. ↑ Talikka et al. 2001: 130–133
  16. ↑ Talikka et al. 2001.
  17. ↑ Laaninen 2005: 15, 45–47
  18. ↑ Kärki, Manu: Uutisia Somerolta ja Somerniemeltä, s. 102. Somero: Amanita, 2008. ISBN 978-952-5330-26-7.
  19. ↑ Jarno Purtsi: "Liikunta on valintoja". Someron OP. Asiakaslehti, 2012, nro 1, s. 4–5. Somero: Someron Osuuspankki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauraketo&oldid=21135452”