Leikkuupuimuri
Sivulta puuttuu 
Leikkuupuimuri on kone, jolla korjataan vilja ja erotellaan jyvät oljista ja ruumenista. Suomalaisten viljakasvien lisäksi leikkuupuimuri soveltuu herneen,härkäpavun, öljykasvien ja lisävarustettuna esimerkiksi maissin ja riisin korjuuseen. Ensimmäiset hinattavat leikkuupuimurit valmistettiin 1920-luvulla ja ensimmäiset itsekulkevat leikkuupuimurit toisen maailmansodan aikana. 1960-luvulla ne syrjäyttivät traktorivetoiset puimurit.
Leikkuupuimurin toiminta [muokkaa]
Puimurissa etummaisena on leikkuupöytä, joka katkaisee viljan ja siirtää sen puintikoneiston käsiteltäväksi. Leikkuupöydän korkeutta säädetään hydraulisylintereillä ja siinä on yleisimmin kaasukelloon perustuva kevennysjärjestelmä, joka auttaa pöytää myötäilemään maanpinnan muotoja. Laonnostokelan avulla ohjataan korret halutulla tavalla syöttöruuville.
Jyvät irrotetaan tähkistä puintikelalla, jonka alla sijaitsevan varstasillan läpi pudonnut materiaali siirretään seulastolle, jossa puhaltimen avulla erotellaan ruumenet jyvistä. Oljet ohjataan kohlimille, jotka ottavat talteen jyvät, jotka eivät irronneet puintikelalla. Kohlimet ovat porrastettuja levyjä, joita heilutetaan edestakaisin. Kohlimien korvaamiseksi on esitelty useita erilaisia ratkaisuja, lähinnä erilaisia pitkittäisiä ja poikittaisia erottelurumpuja. Näitä käytetään suurimmissa puimureissa.
Oljet voidaan silputa puimurin takaosassa olevalla silppurilla lyhyiksi kynnön helpottamiseksi. Jyvät siirretään elevaattorilla ja/tai ruuvilla viljasäiliöön. Viljasäiliö tyhjennetään tyhjennysruuvin avulla perävaunuun.
Kääntyvät pyörät ovat puimurissa takapäässä. Ohjaamo on sijoitettu useimmiten koneen keskelle puintikelan yläpuolelle. 1980-luvun alkupuolelta lähtien puimureissa on yleisesti ollut umpiohjaamo, joka parantaa huomattavasti työskentelymukavuutta pölyä ja sääolosuhteita vastaan.
Ajovoimansiirto on nykyisissä puimureissa hydrostaattinen. Aikaisemmin käytettiin kiilahihnavariaattoria ajonopeuden säätämiseen. Puimurin moottorin on työskenneltäessä käytävä aina täydellä pyörimisnopeudella.
Puimakoneen historiaa [muokkaa]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
-
Pääartikkeli: Puimakone
Puimakone oli alun perin paikallaan puinnin ajan. Rattailla kuljetettavat mallit yleistyivät Suomessa vähitellen 1960-luvulla. Puimakoneen toimintaperiaate ja rakenne on periytynyt leikkuupuimuriin. Puimakoneen rungossa ja verhoilussa käytettiin paljon puuta.
Vilja kuivattiin vielä kiinteiden puimakoneiden aikakaudella seipäillä, kuljetettiin seipäiltä hevosella ja puitiin talon karjapihalla, josta ruumenet ja oljet saatiin vaivatta karjan kuivikkeiksi. Pieni puimakone voitiin tehdä ihmisten tai eläinten lihasvoimin käytettäviksi, mutta puimakoneen merkitys alkoi kasvaa vasta, kun sopivia voimakoneita tuli saataville. Aluksi käytettiin liikuteltavia höyrykoneita (lokomobiili), jotka syrjäytti ns. maamoottori, myöhemmin sähkömoottori tai traktori. Vilja syötettiin käsin puimakoneeseen syöttöpöydältä. Jyviä tuli ulos kolmesta tuutista; ensimmäisestä oikea täysipainoinen vilja, toisesta keveät jyvät ja kolmannesta rikkaruohon ja heinän siemenet. Oljet tulivat ulos puimakoneen loppupäästä ja ne luotiin kasaan ”suovaksi” hangolla ja myöhemmin puhallettiin lietsolla. Puintiin tarvittiin noin 10 henkilöä. Puiminen tehtiin usein talkoilla, jolloin talo tarjosi puintiväelle hyvät ruoat ja joskus saunankin työn päätteeksi. Lapset ja vanhuksetkin olivat mukana puimatalkoissa ruumenia ja olkia pois luomassa, lapset lisäksi polkemassa viljakuormaa hevosen kärryille.
Ennen puimakoneiden aikakautta vilja puitiin riihessä lyömällä varstan avulla.
