Helvi Hämäläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Helvi Heleena Hämäläinen (16. kesäkuuta 1907 Hamina17. tammikuuta 1998 Espoo) oli suomalainen kirjailija, joka yli kuusi vuosikymmentä kestäneen kirjailijanuransa aikana julkaisi kymmeniä proosa- ja runoteoksia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämäläinen syntyi Haminassa, mutta muutti jo kouluikäisenä vanhempiensa Aaro ja Iida Hämäläisen kanssa Helsinkiin, jota hän on kuvannut monissa teoksissaan. Kirjailijan isä kuoli vuonna 1923 ja perhe jäi köyhyyteen, mutta äiti Ida (os. Mikkelson) eli vielä pitkään.[1][2]

Muita Hämäläisen elämään liittyviä paikkakuntia ovat Porvoo, jossa hän työskenteli 1930-luvulla WSOY:llä oikolukijana, sekä Pusulan Arimaa ja Somerniemen Härjänoja, joista kummallakin hänen Somerniemen Palikaisista kotoisin olleella äidillään oli sukulaisia, joiden luona kirjailija vietti etenkin kesiään kirjoittaen ja sai samalla aineksia sekä romaaneihinsa että runoihinsa ensin Arimaan ja sitten Härjänojan luonnosta ja ihmisistä. Sittemmin kirjailija hankki myös oman mökin Härjänojalta. Vuodesta 1960 Hämäläinen asui Espoon Tapiolassa.[1]

Porvoossa Hämäläinen avioitui Niilo Haapmanin kanssa, mutta liitto päättyi vain viikon yhteiselon jälkeen. Helvi Hämäläisen ja Niilo Haapmanin poika Jussi Haapman (1932-1985) toimi Helsingin Sanomien arkiston johtajana.[1][2] Helvi Hämäläisen serkku äidin puolelta oli miss Suomi Ester Toivonen. 1930-luvulla Hämäläinen toimi muun muassa Ester Toivosen kirjoittaman kirjan haamukirjoittajana.

Helvi Hämäläinen kuoli 90-vuotiaana 17. tammikuuta 1998. Hänet on haudattu Helsingin ortodoksiseen hautausmaahan.[1]

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämäläisen ensimmäinen julkaistu teos, romaani Hyväntekijä, ilmestyi vuonna 1930, mutta varsinaisen läpimurtonsa hän teki viisi vuotta myöhemmin ilmestyneellä työläiskuvauksella Katuojan vettä.

Hämäläisen tunnetuin teos on romaani Säädyllinen murhenäytelmä (1941), joka ilmestyessään aiheutti suuren kohun, ei vähiten siksi, että romaanin päähenkilöistä oli tunnistettavissa useita sen ajan merkittäviä kulttuurihenkilöitä, muun muassa Tyyni Tuulio ja Hämäläisen entinen miesystävä Olavi Paavolainen.

Urbaanien sivistyneistöromaanien ohella toinen juonne Hämäläisen tuotannossa ovat romaanien ja myös runojen maaseutukuvaukset, joihin hän ammensi aiheita äitinsä suvun kotiseudulta, ensin Pusulan Arimaalta ja sitten Somerniemen Härjänojalta, jota kirjailija nimitti "runokyläkseen". Tätä osaa hänen tuotannossaan edustavat etenkin kyläaiheisten romaanien ihmis- ja yhteisökuvaukset ja runojen luontokuvasto. Hämäläisen tapa käyttää tunnistettavia esikuvia johti kuitenkin ristiriitoihin myös kyläyhteisössä ja näin kirjailija etääntyi myös tästä aihepiiristä.[1]

Parikymmentä vuotta hiljaiseloa viettänyt Hämäläinen palasi uudestaan julkisuuteen 1987, kun hänen runokokoelmansa Sukupolveni unta sai Finlandia-palkinnon. Tätä ennen Hämäläinen oli palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1959.

1990-luvulla julkaistiin vielä myös Ritva Haavikon kirjoittama Hämäläisen elämäkerta sekä Hämäläisen ja Haavikon yhdessä toimittamat kirjailijan päiväkirjat vuosilta 1955–1988. Samoin julkaistiin sekä kirjailijan vielä eläessä että postuumisti aiemmin kirjoitettuja mutta julkaisematta jääneitä romaaneita. Näitä olivat muun muassa Säädyllisen murhenäytelmän jatko-osa Kadotettu puutarha (1995).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyväntekijä (1930)
  • Lumous (1934)
  • Katuojan vettä (1935)
  • Tyhjä syli (1937)
  • Kylä palaa (1938)
  • Säädyllinen murhenäytelmä (1941)
  • Velvoitus (1942)
  • Hansikas (1943)
  • Kylä vaeltaa (1944)
  • Pouta (1946)
  • Sarvelaiset (1947)
  • Ketunkivi (1948)
  • Tuhopolttaja (1949)
  • Kasperin jalokivet (1953)
  • Kolme eloonherätettyä (1953)
  • Karkuri (1961)
  • Suden kunnia (1962)
  • Kadotettu puutarha (1995)
  • Säädyllinen murhenäytelmä (täydellinen laitos 1995)
  • Uusi Aadam (1997)

Postuumit romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kylänruusut (1998)
  • Kaunis sielu (Hämäläisen vuonna 1927 kirjoittama proosateos, julkaistu 2001)
  • Raakileet (Hämäläisen vuonna 1950 laatima käsikirjoitus, jota ei kehitetty valmiiksi romaaniksi asti. Käsikirjoitus julkaistiin 2007)

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaverakastaja (1936)
  • Lapsellinen maa (1943)
  • Voikukkapyhimykset (1947)
  • Pilvipuku (1950)
  • Surmayöt (1957)
  • Punainen surupuku (1958)
  • Pilveen sidottu (1961)
  • Poltetut enkelit (1965)
  • Sokeat lähteet (1967)
  • Valitut runot (1973)
  • Sukupolveni unta (1987)
  • Vihreä virta (1996)

Runonäytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuunsokea (1937)
  • Viheriä poika (1946)
  • Pilvi (1946)

Päiväkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päiväkirjat 1955–1988 (toimittanut Ritva Haavikko, 1994)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ketunkivellä. Helvi Hämäläisen elämä 1907–1954, (toimittanut Ritva Haavikko, 1993)
  • Kähkönen, Marjut: Ei kenenkään veli. Naiskirjailijuuden metaforat Helvi Hämäläisen lyriikassa. Helsinki: SKS, 2004. ISBN 951-746-507-6.
  • Rahikainen, Esko: Kylä, kirjailija ja talonemäntä. Muistoja ja muistiinpanoja Helvi Hämäläisestä, Salme Sirrosta ja Somerniemen Härjänojan kylästä. Somero: Amanita, 2003. ISBN 952-5330-11-7.
  • Rahikainen, Esko: Tie Härjänojaan. Muistiinpanoja kirjailija Helvi Hämäläisen suvun taipaleelta. Espoo: Lintu, 1987. ISBN 951-95401-2-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Rahikainen, Esko: Helvi Hämäläinen Someron kaupunginkirjasto. Viitattu 24.1.2010.
  2. a b Helvi Hämäläinen (1907 - 1998) Pegasos. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 24.1.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Helvi Hämäläinen -sitaatteja.