Euroopan komissio

	Euroopan unioni
	; Osa politiikan artikkelisarjaa:; Euroopan unionin politiikka
Perussopimukset
	Rooma · Maastricht; Amsterdam · Nizza · Lissabon
Toimielimet
	Euroopan parlamentti Puhemies Martin Schulz; Jäsenet (2009–2014)
	Eurooppa-neuvosto Puheenjohtaja: Herman Van Rompuy
	Neuvosto Puheenjohtajuus: Kypros
	Euroopan komissio Puheenjohtaja José Manuel Barroso; Nykyinen komissio (2010–2014)
	Euroopan unionin tuomioistuin Puheenjohtaja · Ensimmäisen asteen tuomioistuin; Virkamiestuomioistuin
	Euroopan keskuspankki Pääjohtaja: Mario Draghi
	Euroopan tilintarkastustuomioistuin
Vaalit
	Viime vaalit (2009) · Seuraavat vaalit (2014) · Vaalipiirit; Puolueet · Parlamenttiryhmät
Liittyvät aiheet
	Jäsenvaltiot · Laajentuminen · Ulkomaan suhteet; Laki · EMU · Muut instituutiot · Erillisvirastot
	n • k • m

Euroopan komissio on Euroopan unionin toimielin, joka muun muassa valmistelee ja panee täytäntöön Euroopan unionin neuvoston asettamia erilaisia säädöksiä ja päätöksiä ja valvoo niiden noudattamista EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan komission puheenjohtajana on vuodesta 2004 toiminut portugalilainen José Manuel Barroso.

Sisällysluettelo

1 Komission tehtävät
2 Komission kokoonpano
- 2.1 Komission pääosastot
3 Barroson toinen komissio
- 3.1 Komissaarit 2004-2010
  - 3.1.1 Edelliset komissaarit
- 3.2 Euroopan komission puheenjohtajat
4 Lähteet
- 4.1 Viitteet
5 Aiheesta muualla

Komission tehtävät [muokkaa]

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (ns. Rooman sopimuksen) 211. artiklan mukaan komissio

valvoo yhteisön sopimusten ja sen toimielinten antamien säännösten ja määräysten noudattamista
antaa suosituksia ja lausuntoja asioista, joita yhteisön perustamissopimus koskee
käyttää itsenäistä päätösvaltaa ja osallistuu neuvoston ja Euroopan parlamentin päätöksentekoon
käyttää neuvoston sille siirtämää toimivaltaa säännösten täytäntöönpanossa

Komissio voi lisäksi aloittaa uuden lainsäädäntöehdotuksen käsittelemisen EU:n perustamissopimuksen nojalla.

Komissio on tehtävissään vastuussa Euroopan parlamentille, joka voi antaa komissiolle epäluottamuslauseen ja pakottaa sen eroamaan. Toiminnassaan komissio on riippumaton jäsenvaltioiden hallituksista. Komissio kokoontuu viikoittain.

Komission kokoonpano [muokkaa]

Komissiossa on nykyisin 27 jäsentä eli yksi kustakin jäsenvaltiosta.^[1] Heitä kutsutaan komissaareiksi ja heillä on kullakin omat vastuualueensa. Euroopan komission puheenjohtajan valitsevat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat kuultuaan Euroopan parlamenttia. Puheenjohtajan valinnan jälkeen jäsenvaltiot ja puheenjohtaja valitsevat muut komission jäsenet. Lopuksi parlamentin tulee antaa luottamuslause koko komissiolle ennen sen viisivuotisen toimikauden alkamista.

Komissaarien lisäksi komissiossa työskentelee noin 25 000 virkamiestä^[1], joista suurimman osan toimipaikka on Brysselissä. Virkamiehet ovat sijoitettuina pääosastoihin, joiden voi ajatella vastaavan ministeriöitä jäsenvaltioissa. Komissiolla on myös edustustoja jäsenvaltioissa sekä lähetystöjä EU:n ulkopuolisissa maissa. Komission päärakennus Berlaymont sijaitsee Brysselissä.

Komission pääosastot [muokkaa]

Komission on jaettu pääosastoihin (engl. Directorates-General, DG), joita voi verrata valtioiden ministeriöihin. Ne käsittelevät unionin sisäisiä asioita (esimerkiksi Tietoyhteiskunta ja viestimet -pääosasto), ulkopolitiikkaa (esimerkiksi Ulkosuhteet-pääosasto) tai sisäisiä palveluita (esimerkiksi Käännöstoimi-pääosasto). Kutakin pääosastoa johtaa korkea-arvoinen virkamies, jota kutsutaan pääjohtajaksi (engl. Director-General). Hän raportoi suoraan vastaaville komissaareille.

Politiikat
- Aluepolitiikka
- Kalastus- ja meriasiat
- Kilpailu
- Koulutus ja kulttuuri
- Liikenne ja energia
- Maatalous ja maaseudun kehittäminen
- Oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat
- Sisämarkkinat ja palvelut
- Talous- ja raha-asiat
- Terveys- ja kuluttajansuoja-asiat
- Tietoyhteiskunta ja viestimet
- Tutkimuspääosasto
- Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasiat
- Yritys- ja teollisuustoiminta
- Verotus ja tulliliitto
- Yhteinen tutkimuskeskus
- Ympäristöasiat

Yleiset yksiköt
- Euroopan petostentorjuntavirasto
- Eurostat
- Julkaisutoimisto
- Lehdistö- ja viestintäpalvelu
- Pääsihteeristö

Sisäiset yksiköt
- Budjetti
- Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimisto
- Henkilöstö ja hallinto
- Infrastruktuuri- ja logistiikkatoimisto - Bryssel
- Infrastruktuuri- ja logistiikkatoimisto - Luxemburg
- Käännöstoimi
- Oikeudellinen yksikkö
- Sisäinen tarkastus
- Tietotekniikka
- Tulkkaus

Barroson toinen komissio [muokkaa]

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ehdotti seuraavia henkilöitä toisen komissionsa jäseniksi toimikaudelle 2010-2014.^[2] Heidän kuulemistilaisuutensa järjestettiin Euroopan parlamentissa tammikuussa 2010, minkä jälkeen EP äänesti komission nimittämisestä hyväksyen sen äänin 488-137.^[3]^[4]

José Manuel Barroso, Portugali – Euroopan komission puheenjohtaja
Catherine Ashton, Yhdistynyt kuningaskunta – Varapuheenjohtaja, EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja
Siim Kallas, Viro – Varapuheenjohtaja, liikenne
Antonio Tajani, Italia – Varapuheenjohtaja, teollisuus ja yritystoiminta
Viviane Reding, Luxemburg – Varapuheenjohtaja, oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasiat
Neelie Kroes, Alankomaat – Varapuheenjohtaja, digitaaliset sisällöt ja palvelut
Maroš Šefčovič, Slovakia – Varapuheenjohtaja, institutionaaliset suhteet ja hallinto
Joaquín Almunia, Espanja – Varapuheenjohtaja, kilpailu
Johannes Hahn, Itävalta – Aluepolitiikka
Karel De Gucht, Belgia – Kauppa
Rumjana Želeva, Bulgaria – Kansainvälinen yhteistyö, humanitaarinen apu ja kriisinhallintatoimet
Androulla Vassiliou, Kypros – Koulutus, kulttuuri, monikielisyys ja nuorisoasiat
Štefan Füle, Tšekki – Laajentuminen ja naapuruuspolitiikka
Connie Hedegaard, Tanska – Ilmastotoimet
Olli Rehn, Suomi – Talous- ja raha-asiat
Michel Barnier, Ranska – Sisämarkkinat ja palvelut
Günther Oettinger, Saksa – Energia
Maria Damanaki, Kreikka – Meri- ja kalastusasiat
László Andor, Unkari – Työllisyys, sosiaaliasiat ja osallisuus
Máire Geoghegan-Quinn, Irlanti – Tutkimus, innovointi ja tiede
Andris Piebalgs, Latvia – Kehitysyhteistyö
Algirdas Šemeta, Liettua – Verotus ja tulliliitto, tarkastustoiminta ja petostentorjunta
John Dalli, Malta – Terveys- ja kuluttajapolitiikka
Janusz Lewandowski, Puola – Budjetti ja rahoitussuunnittelu
Dacian Cioloş, Romania – Maatalous ja maaseudun kehittäminen
Janez Potočnik, Slovenia – Ympäristö
Cecilia Malmström, Ruotsi – Sisäasiat

Komissaarit 2004-2010 [muokkaa]

Pääartikkeli: Barroson komissio

Komission jäsenet eli komissaarit vastuualueineen marraskuusta 2004 vuoden 2010 alkuun olivat:

José Manuel Durão Barroso, Portugali – puheenjohtaja
Margot Wallström, Ruotsi – Viestintä ja yhteydet muihin EU-elimiin, ensimmäinen varapuheenjohtaja
Günter Verheugen, Saksa – Yritystoiminnan pääosaston johtaja, varapuheenjohtaja
Antonio Tajani, Italia – Juridiikka, pakolaiset, maahanmuutto, varapuheenjohtaja
Jacques Barrot, Ranska – Liikenteen pääosasto, varapuheenjohtaja
Siim Kallas, Viro – Hallinto, varapuheenjohtaja
Viviane Reding, Luxemburg – Tietoliikenne ja media
Stavros Dimas, Kreikka – Ympäristö
Andris Piebalgs, Latvia – Energia
Dalia Grybauskaitė, Liettua – Budjetti
Benita Ferrero-Waldner, Itävalta – Ulkopolitiikka
Danuta Hübner, Puola – Aluepolitiikka
Louis Michel, Belgia – Tuet
Olli Rehn, Suomi – EU:n laajeneminen
Joaquín Almunia, Espanja – Talous
László Kovács, Unkari – Verot ja tullit
Ján Figeľ, Slovakia – Koulutus, kulttuuri ja kielikysymykset
Neelie Kroes, Alankomaat – Kilpailu
Charlie McCreevy, Irlanti – Sisämarkkinat
Mariann Fischer Boel, Tanska – Maatalous
Janez Potočnik, Slovenia – Tiede ja tutkimus
Vladimir Spidla, Tšekki – Työmarkkinat, sosiaalipolitiikka
Joe Borg, Malta – Kalastus ja merenkulku
Androulla Vassiliou, Kypros – Terveys ja kuluttajasuoja
Peter Mandelson, Yhdistynyt kuningaskunta – Kauppa
Meglena Kuneva, Bulgaria - Kuluttajansuoja-asiat (2007–)
Leonard Orban, Romania - Monikielisyys (2007–)

Edelliset komissaarit [muokkaa]

Tammikuusta 2000 marraskuuhun 2004 Prodin komission muodostivat

Romano Prodi, Italia – puheenjohtaja
Neil Kinnock, Englanti – varapuheenjohtaja, EU:n reformit
Loyola de Palacio, Espanja – varapuheenjohtaja, suhteet Europarlamenttiiin, liikenne ja energia
Mario Monti, Italia – Kilpailu
Franz Fischler, Itävalta – Maatalous, maaseudun kehitys, kalastus
Erkki Liikanen, Suomi – Elinkeinoelämä ja informaatioyhteiskunta
Frits Bolkestein, Alankomaat – Sisämarkkinat, verot, tulliunioni
Philippe Busquin, Ranska – Tutkimus
Poul Nielson, Tanska – Kehitys ja humanitäärinen apu
Günter Verheugen, Saksa – EU:n laajeneminen
Chris Patten, Englanti – Ulkosuhteet
Pascal Lamy, Ranska – Kauppa
David Byrne, Irlanti – Terveys ja kuluttajansuoja
Viviane Reding, Luxemburg – Koulutus ja kulttuuri
Michaele Schreyer, Saksa – Budjetti
Margot Wallström, Ruotsi – Ympäristö
António Vitorino, Portugali – Oikeus ja sisäalueen kysymykset
Stavros Dimas, Kreikka – Työllisyys ja sosiaalipolitiikka
Jacques Barrot, Ranska – Aluepolitiikka
Joaquín Almunia, Espanja – Talous ja rahakysymykset
Péter Balázs, Unkari alkaen toukokuusta 2004
Danuta Hübner, Puola alkaen toukokuusta 2004
Siim Kallas, Viro alkaen toukokuusta 2004
Joe Borg, Malta alkaen toukokuusta 2004
Sandra Kalniete, Latvia alkaen toukokuusta 2004
Dalia Grybauskaitė, Liettua alkaen toukokuusta 2004
Janez Potočnik, Slovenia alkaen toukokuusta 2004
Ján Figeľ, Slovakia alkaen toukokuusta 2004
Markos Kyprianou, Kypros alkaen toukokuusta 2004
Pavel Telička, Tšekki alkaen toukokuusta 2004