Järjestysoikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Järjestysoikeus oli yleistä hallintoa, järjestystä ja taloutta käsittelevä julkinen hallintoviranomainen ja tuomioistuin. Järjestysoikeus oli kauppaloissa ja sellaisissa kaupungeissa, joissa ei ollut raastuvanoikeutta eikä maistraattia. Järjestysoikeus oli myös 1959 ja sen jälkeen perustetuissa kaupungeissa, joissa sen toimivalta oli hieman laajempi kuin kauppaloiden järjestysoikeuksien. Järjestysoikeuden puheenjohtajan virkanimike oli järjestysmies. Kaupungeissa puheenjohtajana toimi pormestari ja jäsenet olivat neuvosmiehiä. Syyttäjänä järjestysoikeudessa oli nimismies tai erikseen määrätty syyttäjä.

Järjestysoikeuden puheenjohtajan tuli olla kaupungeissa aina ja kauppaloissa ensisijaisesti lakimies. Puheenjohtajan lisäksi järjestysoikeuteen kuului kaksi jäsentä. Oikeuden ohjesäännön hyväksyi kaupunginvaltuusto ja sen vahvisti sisäasiainministeriö. Oikeuden työjärjestyksen vahvisti lääninhallitus kaupunginvaltuustoa kuultuaan. Järjestysoikeuksia koskeva lainsäädäntö uudistettiin 1959 ja oikeudet lakkautettiin huhtikuun alussa 1978, jolloin pääosa niiden tehtävistä siirrettiin rakennuslautakunnille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja Oy 1962
  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962
  • Facta 2001, WSOY 1983
  • Laki kaupungin järjestysoikeudesta 21/1959
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.