Heli Laaksonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heli Laaksonen
Heli Laaksonen Helsingin Taiteiden yössä 2013.
Heli Laaksonen Helsingin Taiteiden yössä 2013.
Syntynyt 28. syyskuuta 1972 (ikä 42)
Turku
Kansallisuus Suomalainen
Aikakausi 2000–
Ensiteokset Pulu uis (2000)
Tunnustukset Larin Paraske -palkinto 2009
Sivusto http://www.hulimaa.fi/kirjailija
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Heli Pauliina Laaksonen (s. 28. syyskuuta 1972 Turku)[1] on Raumalla[2] asuva Lounais-Suomen murteella kirjoittava runoilija ja murteen käytöstä puhuva esiintyjä.

Laaksosen teoksissaan käyttämä murre on lähellä uusikaupunkilaista, Vakka-Suomen alueella puhuttavaa murretta, mutta siinä on piirteitä muistakin lounaissuomalaisista aluemurteista. Murreilmaisua on tuotannossa hieman yleiskielistetty.[3] Laaksosen äänikirja Jänes pussis myi ensimmäisenä runolevynä Suomessa yli 15 000 kappaletta ja ylitti kultalevy-rajan joulukuussa 2006.[4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuusvuotensa Laaksonen kasvoi Uudessakaupungissa. Äidin puolelta runoilijan juuret ovat Halikossa, isän suku puolestaan on Lokalahdelta.[3]

Laaksonen opiskeli Turun yliopistossa pääaineenaan suomen kieli ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000. Lisäksi hän opiskeli Tarton yliopistossa Virossa 1992 ja 1999. Laaksonen työskenteli Helsingin sosiaalialan oppilaitoksen viestinnän ja viron kielen opettajana 1996–2000 ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän opettajana 1997–2001. Vuodet 2001–2004 hän työskenteli Laitilan kulttuurihankkeen vetäjänä ja vuodesta 2004 lähtien hänellä on ollut oma toiminimi Sanatoimisto Hulimaa.[1] Vuonna 2011 Laaksonen muutti Rauman Lappiin.[5] Hän esiintyy nykyään myös yhdessä porilaisen murrekirjailijan Elina Wallinin kanssa.[6]

Laaksonen kiinnostui murteen käyttämisestä runoissa virolaisten runoilijoiden innoittamana. Hän käänsi Jan Rahmanin võrunmurteella kirjoitettuja runoja lounaissuomen murteelle tutustuttuaan Rahmaniin 1997. Kokeilu rohkaisi jatkamaan murrerunojen parissa.[7]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaksonen valittiin vuonna 2007 Turun yliopiston Vuoden alumniksi. Hän sai Kalevalaisten naisten liiton myöntämän Larin Paraske -palkinnon vuonna 2009.[8][9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

eli Laaksonen Turun kirjamessuilla 2008.
  • Sekaherelmäpuu: Kolumnei. Osa kolumneista ja kirjoituksista ilmestynyt aiemmin eri lehdissä. Turku: Sammakko, 2004. ISBN 952-5194-86-8.
  • Ilo joka elättelöö: Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22531-7.
  • Lukkosulaa ja lumpeenkukkia: Kaksinäytöksinen hapankomedia. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22690-1.
  • Pursu tarina- ja marinakirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23838-6.
  • Elo ilman kirjaa on teeskentelyä. 90 vuotta kirjakauppaa Laitilassa. Laitila: Laitilan Kirjakauppa Ky, 2012. ISBN 978-952-9-29932-4.
  • Aapine. Aakkossi niil ko ymmärtävä jo pualest sanast. Kuvitus Elina Warsta. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26782-9.

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänikirjat ja dvd:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jänes pussis: Korvallissi runoi. Turku: Sammakko, 2003. EAN 6420613970363 (äänikirja-CD).
  • Ratio Sulavoi. Helsinki: Otava, 2007. EAN 9789511217251 (äänikirja-CD).
  • Muatokuvajaine-runodvd. Kouvola: MMM-Vidoframe25, 2009. EAN 6430036850012.
  • Peippo vei. Helsinki: Otava, 2011. 9789511253013 (äänikirja-CD).
  • Aapine. Helsinki: Otava, 2013. 9789511277958 (äänikirja-CD).

Muilla kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kad gos smei. Käännösrunokokoelma luoteislatvialaisella murteella.Kääntänyt Guntars Godins. Latvia, Riika: Apgads Mansards, 2012. 978-9984-872-57-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20606-0.
  2. http://www.hulimaa.fi/cv
  3. a b Kalevi Wiikin esipuhe teokseen Pulu uis, 2000.
  4. Heli Laaksosen runolevy myi kultaa. TS.fi, 14.12.2006. Turun Sanomat. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  5. Heli Laaksonen löysi unelmiensa paikan Lappi Tl:stä (Laitilan Sanomat 23.8.2011)
  6. Murrenaisten kuntalaisaloite: Porista ja Raumasta ystävyyskaupungit 1.8.2012. Yle Uutiset. Viitattu 8.7.2014.
  7. Pihan varpunen ja vaahteran oksa. Aurora, 2007, nro 1, s. 32.
  8. Larin Paraske -palkinto Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.3.2013.
  9. STT: Heli Laaksonen sai Larin Paraske -palkinnon Helsingin sanomat. 17.10.2009. Viitattu 17.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.