Puro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yli-Utoksen Pontemanoja Utajärvellä on nimestään huolimatta tyypillinen puro.
Osin jäätynyt puro Enäjärven luontopolulla ensilumen jälkeen.
Pieni puro Lapissa.

Puro on pieni luonnon muovaama uoma, jossa vesi virtaa paikasta toiseen.

Purot virtavesinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilaki määrittelee puroksi virtaavan veden vesistön, jossa ei voi kulkea soutamalla ja jonka virtaama on pienempi kuin kaksi kuutiota sekunnissa. Veden pitää virrata pienimmissäkin puroissa. Puron alku voi olla lähde, lampi tai järvi. Puroa suuremmat virtavedet ovat vesilain mukaan jokia, pienemmät taas ojia tai noroja. Puro voi yhtyä suurempaan puroon, jokeen tai muuhun vesistöön. Tuntureissa juoksevia puroja sanotaan tunturipuroiksi. Kaupungeissakin virtaa puroja, Helsingissä niitä on yli 25 kappaletta. Puroveden laatu voi varsinkin pienessä purossa vaihdella nopeasti esimerkiksi sateen tai kuivan sääjakson takia. Heikosti virtaavimmissa ja pienimmissä puroissa happitilanne on usein ongelma ja niissä voi olla ajoittain paljonkin bakteereita. Kuten muissakin virtavesissä, puroihin liuenneet ravinteet saattavat heikentää veden laatua. Lähteet ja pohjavesi taas vastaavasti parantavat sitä.[1]

Purojen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purot ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Paitsi virkistyskäyttöä, niillä on merkitystä osana veden kiertokulkua. Purot kuljettavat valuma-alueilleen satavaa vettä muualle ja veden mukana myös roskia ja muita epäpuhtauksia, kaupunkipurot lisäksi liikenteen päästöjä. Purot ovat perinteisesti olleet joidenkin arvostettujen kalalajien, kuten harjuksen ja erityisesti tammukan elinympäristöjä. Virtaavan veden ja sen laadun ohella pieneliöstö on edellytys näiden kalalajien säilymiselle puroissa. Suomalainen rauhoitettu harvinaisuus, jokihelmisimpukka eli raakku kasvaa yhä joissakin erämaapuroissa. Purot ympäristöineen ovat usein merkittäviä elinympäristöjä myös linnuille. Kaupunkipurot voivat toimia ns. ekokäytävinä. Toisaalta helppo pääsy niiden varsiin lisää veden likaantumisen ja rantojen roskaantumisen vaaraa, pienenä virtavetenä puro ei siedä kulutusta kuten suuremmat vesistöt.[1]

Purojen nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoissa paikannimissä ja murresanana yleiskielen sana puro esiintyy vain suomen itämurteiden alueella.[2] Suomen länsimurteiden alueella Etelä-Pohjanmaata lukuunottamatta samaa tarkoittava murresana ja yleinen paikannimien jälkiosa on oja [3] (vertaa esimerkiksi Kuninkoja, ruots. Kungsbäcken, Turussa) ja eteläpohjalaisten murteiden alueella vastaava "pientä jokea tai sen haaraa" tarkoittava murresana on luoma[4] (vertaa esimerkiksi Mustaluoma Jalasjärvellä). Länsimurteiden alueella esiintyvät puro-nimet ovatkin usein uutta kaupunkinimistöä, kuten esim. Helsingin Myllypuro (ruots. Kvarnbäcken), jonka suomenkielinen nimi on vahvistettu vuonna 1959.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tarvainen, V., Koho, E., Kouki, A.-M., Salo, A. 2005. Helsingin purot. Millaista vettä kaupungissamme virtaa? Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 7/2005. 145 s.(Tutkimusraportti PDF-tiedostona)
  2. Suutari, Toni: puro, s. 354. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  3. Suutari, Toni: oja, s. 302. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  4. Suutari, Toni: luoma, s. 246. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  5. Suutari, Toni: Myllypuro, s. 279. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]