Lähde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vesilähteitä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Lahnahete-niminen allikkolähde Sanginjoen kupeessa Utajärven Sanginkylässä.

Lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa maan pinnalle.[1][2]

Lähteen muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonlähteitä muodostuu kun sadevesi hakeutuu kallioperän ruhjeeseen, harjuun tai muuhun maaperän huokoiseen osaan ja kun pohjaveden pinta leikkaa maanpinnan tason. Lähde voi olla silmäkkeinen, ns. allikkolähde, vettä tuottava tihkupinta, hetteikkö tai purolähde. Purolähde alkaa pohjaveden purkautumiskohdasta, allikkolähteessä taas pohjavesi purkautuu ensin pieneen vesialtaaseen, josta lähtee puro. Hetteikkölähteessä vesi tihkuu maanpinnan läpi, tällainen lähde voi olla moniosainen lähteikkö. Pohjaveden yläpuolisten maakerrosten päällä olevaa vettä sanotaan orsivedeksi. Keidaskin voi olla lähde. Lähteitä purkautuu paitsi maan pinnalle, myös vesistöjen pohjalle. Suomen peruskarttoihin on merkitty yhteensä 22 085 lähdettä, mutta niitä on tosiasiassa paljon enemmän. Eniten lähteitä on juuri suurten korkeuserojen alueilla eli paikoissa, joissa on ns. ruhjelaaksoja. Lähteiden kasvillisuus ja ekologia ovat geologisten ominaisuuksien ohella niitä luonnehtivia seikkoja. Maan alla lähteeseen virratessaan vesi liuottaa kivistä mineraaleja, joten lähdevettä pidetään terveellisenä. Erityisen mineraalipitoista lähdevettä pullotetaan luonnon mineraalivetenä. Joistakin lähteistä on tehty kaivoja, jolloin niiden luonnontilaisuus on samalla mahdollisesti hävinnyt.

Pieni hetteikkölähde Parikkalassa.

Kuumat lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuumat lähteet syntyvät yleensä tuliperäiseen maahan, ja niissä on erityisen paljon liuenneita mineraaleja. Halkeamien kautta pohjavettä tunkeutuu kallion syvyyksiin, josta se magman kuumentamana nousee paineella ylöspäin. Kun kuuman lähteen vesi on niin kuumaa, että se kiehuu, puhutaan geysiristä. Kuumien lähteiden yhteyteen on rakennettu terveyskylpylöitä muun muassa Islantiin ja Japaniin. Käsitys terveysvaikutuksista vaihtelee vuosisatojen myötä: muinaiset roomalaiset hakeutuivat rikkipitoisiin vesiin koska rikki tappoi bakteereita ja syöpäläisiä. Nykyisin rikkihöyryjä pidetään epäterveellisinä. Valtamerten pohjissa esiintyviä kuumia lähteitä kutsutaan mustiksi savuttajiksi.

Keinotekoiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keinolähteitä ja erityisesti koristeellisia suihkulähteitä on rakennettu kaupunkeihin veden jakelua ja koristelua varten antiikin ajoista. Roomassa monet suihkulähteet toimivat pelkästään akveduktien veden painolla. Joidenkin Rooman vanhojen talojen seinissä on pieniä akveduktien vettä pulppuavia suihkulähteitä.

Huomattavia lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suurimpia lähteitä ovat:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MOT Kielitoimiston sanakirja, versio 2.0. Hakusana lähde. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone, 2007.
  2. Hentilä, H. ja Keski-Jaskari, A.: Kauhajoen lähteet (pdf) (sivu 3) 2006. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.12.2009.
  3. Kalle Taipale, Jouko T. Parviainen: ”Sua lähde kaunis katselen”, Jokamiehen geologia, s. 74. Helsinki: Kirjayhtymä, 1995. ISBN 951-26-4046-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]