Kaivo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vedennostopaikasta. Laulajaa käsittelee Tero Kaikkonen ja elokuvaa Kaivo (elokuva).
Perinteinen veivikäyttöinen kaivo Utajärvellä.

Kaivo on pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuva kuoppa, josta vesi on nostettavissa käyttöön. Parhaiten pohjavettä saadaan tasarakeisista karkeista hiekka- tai sorakerrostumista, huonoimmin savi- ja moreenimaalajitelmista.[1]

Kaivon paikka ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lirikaivo Virttaalla.

Kaivon paikka valitaan siten, ettei likavesi pääse vettäläpäisevien maakerrosten läpi kaivoon. Reunojen sortuminen estetään tukirakenteilla, aikaisemmin hirsikehikoilla tai kiviladelmilla, nykyisin betonista valmistetuilla renkailla eli kaivonrenkailla.[1]

Kaivotyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivo.
Vinttikaivo

Porakaivo tehdään poraamalla peruskallioon syvä reikä, johon kalliohalkeamissa oleva vesi kertyy ja jonka pohjalta vesi nostetaan pumpulla ylös. Suomessa riittää usein noin sata metriä, muualla maailmalla voidaan joutua kaivamaan huomattavasti syvemmälle – syvimmät kaivot ovat jopa 900 metriä syviä. Porakaivon reiän yläosaan asennetaan suojaksi teräsputki, joka estää maa-aineksen valumisen reikään.[1]

Arteesinen kaivo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arteesisen kaivon kansanomainen nimitys on lirikaivo. Sellaista käytetään muun muassa Vampulassa, missä tällaisiin luonnon erikoisuuksiin on mahdollisuuksia ainakin Vehka-alhon alueella. Vesi tulee maan sisältä omalla paineellaan, pumppua ei tarvita. Arteesinen kaivo perustuu siihen, että maaperässä esimerkiksi savi estää veden pääsyn normaalille painetasolle. Kun vedelle avataan pääsy ylöspäin kaivon avulla, se purkautuu paineen vaikutuksesta maata kohti. Pohjaveden korkeudella ei ole merkitystä arteesisen kaivon toimintaan, ratkaiseva tekijä on paine.

Myös lähde voi toimia arteesisen kaivon kaltaisena vedenottopaikkana.

Veden nostomenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen varsin yleinen käsipumppu, jolla vesi pumpattiin sankoon.

Perinteisessä nykyaikaisessa betonirengaskaivossa vesi imetään pumpun avulla putkea pitkin käyttökohteeseen, kuten talon painesäiliöön.

Porakaivon pohjalle taas lasketaan nostovaijeriin, sähköjohtoon ja vesijohtoon kytketty uppopumppu, joka työntää vettä putkea pitkin ylös. Syvässä reiässä ei voi käyttää imevää pumppua kuten perinteisessä kaivossa, koska alipaine ei pysty nostamaan vettä seitsemää metriä alempaa. Ejektoritoimisella pumpulla voidaan kuitenkin nostaa vettä syvemmältäkin, vaikka pumppu on maan pinnalla.

Ennen käytettiin käsipumppua, jolla vesi nousi sankoon, tai nostettiin vesi kaivosta käsivoimin pelkästään köyteen sidotun sangon avulla. Myöhemmin käytettiin veiviä sangon nostamiseen.

Vanhimpia nostoa helpottavia malleja oli vinttikaivo, jossa on korkeaan puutukeen asennettu pitkä vipuvarsi, jonka toiseen päähän on puuvarrella kytketty sanko ja toinen pää toimii vastapainona. Vivun käyttäminen keventää veden nostamista kaivosta.

Kansanuskomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanuskomuksiin ovat kuuluneet kaivonkatsojat, jotka määrittävät esimerkiksi varvun, taskukellon tai sormuksen avulla vesisuonen paikan, johon kaivo kannattaa kaivaa, jotta siihen tulisi vettä.

Toivomuskaivo on kaivo, johon heitetään kolikko ja toivotaan samalla jotakin. Uskomuksen mukaan toive toteutuu tämän jälkeen. Toivomuskaivosta ei ammenneta vettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Kaivo”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 156. Helsinki: Otava, 1962.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]