Miinalaiva Keihässalmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miinalaiva Keihässalmi
Alustyyppi Miinalaiva
Miehistö 60
Telakka Valmet Oy
Vesillelasku 16. maaliskuuta 1957
Käyttöönotto -
Käytöstä poistuminen Museoitiin 1994
Mitat
Uppouma 360 tonnia
Pituus 56 m
Leveys 7,7 m
Syväys 2,2 m
Nopeus 15 solmua
Toimintasäde -
Voimanlähde
Koneisto 2 × MAN diesel (1 194 kW)

myöhemmin

2 × Wärtsilä diesel (1 200 kW)

Teho -
Aseistus
Aseistus

2 × 40 mm Bofors
2 × 20 mm Madsen
myöhemmin
2 × 2×30 mm AK-230 Nikolajev
2 × 20 mm Madsen
2 × 12,7 mm

Miinat
Alt
Keihässalmi vuonna 1983

Miinalaiva Keihässalmi oli Suomen merivoimien miinalaiva, joka valmistui vuonna 1957 ensimmäisenä suomalaisena miinalaivana toisen maailmansodan jälkeen. Alus museoitiin vuonna 1994.

Keihässalmen hankinta perustui Puolustusvoimain komentajan 11. helmikuuta 1955 hyväksymään perushankintasuunnitelmaan. Osana suunnitelmaa laivastolle tuli hankkia yksi Ruotsinsalmi-luokan miinalaiva korvaamaan sodassa menetetty miinalaiva Riilahti. Vuosien 1955–1956 perushankintavaroilla tehtiin tilaus Keihässalmesta. Koska alukselle ei haluttu antaa sodassa menetetyn aluksen nimeä, se nimettiin Ruotsinsalmesta noin 10 meripeninkulmaa länteen olevan Keihässalmen mukaan.[1]

Keihässalmen suunnittelussa otettiin huomioon Suomen laivaston miinalaivoista saadut kokemukset ja sen lähtökohtana oli miinalaiva Ruotsinsalmi. Aluksesta tuli esikuvaansa suurempi (70 tonnia painavampi kuin Ruotsinsalmi), vahvempi, merikelpoisempi ja nopeampi. Vaikka alus oli ennen kaikkea miinanlaskija ja -raivaaja, siihen sijoitettiin kaikki tuolloin käytössä olleet asejärjestelmät lukuun ottamatta torpedoita. Alus valmistettiin vuosina 1956-1957 Valmet Oy:n Katajanokan telakalla Helsingissä.[1]

Keihässalmi laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1957 ja se oli vuoteen 1962 asti Merivoimien suurin alus, joten se oli monenlaisten kokeilujen kohteena. Sen keulaan asennettiin eräässä vaiheessa koemielessä 75 mm:n tykki, sillä Merivoimilla ei ollut siihen aikaan varsinaisia tykistöaluksia.

Alus oli purjehduksessa jokaisena vuotena valmistumisensa jälkeen. Tämä osoitti sen käyttökelpoisuuden Suomen rannikoilla. Keihässalmen käyttökustannukset olivat alhaiset ja miehistöä vähän, mutta tästä huolimatta se pystyi toimimaan merellä yhtäjaksoisesti useita vuorokausia. Alus peruskorjattiin vuosina 19751981, jolloin sen merikelpoisuutta parannettiin lisäämällä painovesitankkeja, miinakannen etuosa rakennettiin vesitiiviiksi sulkemalla kyljissä olevat aukot. Alus sai myös ajanmukaisen aseistuksen ja siihen lisättiin muun muassa tykistön tutkaohjattu tulenjohtolaitteisto. Keihässalmi toimi laivaston yleisvoimien komentajan lippulaivana se oli myös monissa edustustehtävissä ja teki laivastovierailun Ruotsiin ja Neuvostoliittoon vuosina 1960 ja 1961. Keihässalmi kävi 1970 purjehdusalueensa etäisimmässä paikassa, Ruotsin Ystadissa ja vuonna 1978 Lysekilissä. Se toimi Merisotakoulun koululaivana vuosina 19751979 kun koululaiva Matti Kurjelle rakennettiin seuraajaa.

Keihässalmi museoitiin 1994 ja luovutettiin Sotamuseolle. Nykyisin alus on esillä Forum Marinumin laiturissa Turussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 114–115. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen laivasto 1918–1968 osa 2, s. 397–398

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]