Puolalanmäki
Sivulta puuttuu 
Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta 1600-luvulla[1]. Yhdessä Turun taidemuseon kanssa Puolalanmäki on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2]
Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakentui runsaasti matalia puumökkejä [3], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon.[1]
Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.[4] Puiston reunaman vanhempaa rakennuskantaa edustavat Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta.[5] Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri.[6]
Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.
Puolalanmäellä on Mihail Anikušinin veistämä 13. marraskuuta 1977 paljastettu V.I. Leninin muistomerkki[7][8]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Puolalanmäki ja Turun taidemuseo Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kalpa 1971: 46–47.
- ↑ Kalpa 1971: 42–45.
- ↑ Kalpa 1971: 50–51.
- ↑ Häyrynen, maunu: Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana Agricolan tietosanomat 4/98. 1998. Agricola. Suomen historiaverkko. Viitattu 6.11.2009.
- ↑ Pulkkinen, Antti: Ilkivalta ja korroosio ovat Turun ulkoveistosten pahimpia vihollisia. Turun Sanomat, 9.7.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Mihail Anicushin (1917–1997): V.I. Leninin muistomerkki Wäinö Aaltosen museo. Viitattu 6.11.2009.
