Puolalanmäki

Wikipedia
Ohjattu sivulta Puolalanpuisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asunto Oy Albatross. Rakennus on vuodelta 1910 ja sen ylimmän kerroksen ateljeessa on työskennellyt muun muassa Wäinö Aaltonen.
Näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle.

Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta ja korkeudeltaan 35,2 metriä merenpinnan yläpuolella.[1] Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta 1600-luvulla[2]. Yhdessä Turun taidemuseon kanssa Puolalanmäki on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]

Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakentui runsaasti matalia puumökkejä [4], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon.[2]

Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.[5] Puiston reunaman vanhempaa rakennuskantaa edustavat Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta.[6] Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri.[7]

Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.

Puolalanmäellä on Mihail Anikušinin veistämä 13. marraskuuta 1977 paljastettu V.I. Leninin muistomerkki[8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Knuuti, Heikki; Merenkylä, Liisa; Nordling, Seija ja Soilamo, Arto: ”Erilaisia pikkutietoja Turusta”, Kotikaupunkini Suomen Turku, s. 165. Keuruu: Otava, 1989. ISBN 951-1-07684-1.
  2. a b Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
  3. Puolalanmäki ja Turun taidemuseo Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  4. Kalpa 1971: 46–47.
  5. Kalpa 1971: 42–45.
  6. Kalpa 1971: 50–51.
  7. Häyrynen, maunu: Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana Agricolan tietosanomat 4/98. 1998. Agricola. Suomen historiaverkko. Viitattu 6.11.2009.
  8. Pulkkinen, Antti: Ilkivalta ja korroosio ovat Turun ulkoveistosten pahimpia vihollisia. Turun Sanomat, 9.7.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.7.2012.
  9. Mihail Anicushin (1917–1997): V.I. Leninin muistomerkki Wäinö Aaltosen museo. Viitattu 6.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]