Seili

Seilin saari
Näkymä Seilin saarelta
Seilin saari
Koordinaatit: 60°14′4″N, 21°57′7″E
Valtio	Suomi
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Kaupunki	Parainen

Seili (ruots. Själö) on saari Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Seili pinta-ala on noin 1,6 km². Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka taas tarkoittaa hyljesaarta. Själ on hyljettä tarkoittavan sanan, säl, vanha muoto ruotsin kielessä. Tämä kertoo Seilin olleen hylkeiden asuinpaikka ja siten hylkeenpyytäjien tiedossa jo kauan.

Seili kuuluu Airisto - Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Nykyään Seilissä toimii Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos sekä kesäaikaan yleisölle avoimena oleva Seilin museokirkko. Saaressa on vierasvenelaituri. Seiliin liikennöi kesäisin yhteysalus M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta. Myös Jenni Vartiaisen kappala nimeltä Seili kertoo tästä saaresta.

Historia

Esihistoria

Nykyinen Seilin saari on muodostunut useammista saarista, jotka ovat maankohoamisen myötä kasvaneet yhteen. Viimeisimmän jääkauden jälkeen saaret kohosivat vähitellen merestä ja nykyään korkeimmat kohdat, jotka nousivat merestä noin 5000 vuotta sitten, ovat noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella.

Kruunun saari

Seili oli ainakin jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.

Spitaalihospitaali

Pääartikkeli: Lepra Suomessa

Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle jo 1300-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana. Ensimmäisessä vaiheessa leprapotilaita tuli saarelle noin 20. Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella uudelleen. Jo aiemmin, vuonna 1622, Turun hospitaalirakennukset oli poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa. Turussa sairaita ja raihnaisia hoidettiin myös Pyhän Hengen huoneessa, joka toimi läheisessä yhteydessä Pyhän Yrjön hospitaalin kanssa. Sieltä tuotiin ”pyhänhengenvaivaisia” Seiliin vuodesta 1624 lähtien.

Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun merimiehet olivat matkalla Turkuun nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.

Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen.

Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.

Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Mielisairaala

Turun yliopiston rakennus, entinen sairaala.

Vuosina 1785–1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana. Potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. 1700-luvun hirsisistä rakennuksista on säilynyt kirkon lisäksi vain pappila. Ensimmäinen nykyäänkin jäljellä olevista kivirakennuksista valmistui neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle vuonna 1801–1803. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleiden vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehdin, P. J. Gylichin, piirtämät kivirakennukset. Näin valmistui saaristomiljöössä varsin harvinainen uusklassinen rakennuskokonaisuus.

Sairaalan sisällä rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli yhden hengen huoneita, kooltaan 1,87 × 2,07 metriä. Henkilökunta piti potilaat visusti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten eri tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettuja. 1820-luvulla sairaalaa suunniteltiin jo siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä 1827.

Vuonna 1841 Seilin hospitaali muutettiin parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.

Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saaakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Seilin kirkko

Pääartikkeli: Seilin kirkko

Seilin kirkko

Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1. kesäkuuta 1733 ja ne valmistuivat 23. elokuuta 1733. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä.

Kirkon votiivilaiva.

Kirkon ainoana alkuperäisenä koristuksena pidetään mustavalkoista saarnastuolia. Nykyään kirkosta löytyy saarnastuolin lisäksi Helge Stenin maalaus "Myrsky Genesaretinjärvellä" sekä saaristokirkoille ominainen votiivilaiva. Erikoista kirkossa on myös kellotapuli, joka ei ole kirkossa sisällä vaan kirkon pihalla aivan meren rannassa. Kirkon pihalla on suuri puinen risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n saarella kuolleen spitaalipotilaan muistoksi

Nykyään Seilin museokirkko on kesäisin avoinna matkailijoille pientä pääsymaksua vastaan. Nauvon seurakunta järjestää kirkossa jumalanpalveluksen kolme kertaa kesässä. Lisäksi kirkossa on järjestetty myös häitä ja konsertteja, joista kuuluisin lienee Nauvon kamarimusiikkipäivät.

Kulttuuriympäristö

Museovirasto on määritellyt Seilin sairaalan ja sairaalan maatilan rakennuksista sekä sairaalan kirkosta, hautausmaasta ja pappilasta muodostuvan hospitaalisaaren kokonaisuuden valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Saaristomeren tutkimuslaitos

Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Tutkimuslaitoksen toiminta-ajatuksena oli monitieteinen tutkimus liittyen saariston muotoutumiseen, eliömaailman sopeutumiseen saaristoympäristöön ja ihmisen sijoittumiseen alueelle. Tätä ennen saariston tutkimusta oli tehty Lohmin biologisella asemalla Korppoossa. Laitoksen asema erillislaitoksena säilyi, kun yksityinen Turun yliopisto siirtyi valtion hallintaan vuonna 1974. Entisen sairaalan muut maa- ja vesialueet tulivat Metsäntutkimuslaitoksen ja kirkko Museoviraston hallintaan. Lohmin biologisen aseman kiinteistö myytiin yksityiselle ostajalle 2008 kiinteistön vapauduttua Saaristomeren biologisen aseman käytöstä.

Saaristomeren tutkimuslaitos on Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen alainen laitos, jonka tehtävänä on edistää, koordinoida ja toteuttaa monien tieteenalojen tutkimusta Saaristomerellä ja Itämerellä. Laitoksella on toimisto ja tutkimustilat Turussa yliopistonmäellä sekä Nauvon Seilissä sijaitseva varsinainen tutkimuslaitos.

Laitoksen toimintaan kuuluu tutkimuksen ja tutkimus- ja kurssitoiminnan tukemisen lisäksi meriympäristön tilan pitkäaikaisseuranta, jota tehdään havainnoimalla säännöllisesti keskeisiä meren ja sään tilasta kertovia muuttujia. Osa seurannoista on toteutettu yhteistoiminnassa muiden tutkimustahojen kanssa. Jatkuvassa seurannassa ovat mm. ilman lämpötila, ilmankosteus ja ilmanpaine, sademäärä, meriveden lämpötila ja suolapitoisuus sekä planktonyhteisön koostumus.

Tutkimuslaitos osallistuu Turun yliopistossa annettavaan bio- ja ympäristötieteiden opetukseen ja tarjoaa eri oppiaineiden ja oppilaitosten kursseille ja seminaareille opetustiloja ja -välineitä. Kurssit ja seminaarit ovatkin merkittävä osa Seilin tutkimusaseman kesäistä toimintaa.

Saaristomeren tutkimuslaitoksen toimintaa valvoo ja kehittää Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen johtokunta.

Katso myös

• Pakinaisten saariston luonnonsuojelualue

Lähteet

• Kallioinen, Mika: Rutto & Ruokus - Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa, s. 43–51. Jyväskylä: Atena, 2008, 2.p (tarkistettu). ISBN 978-951-796-580-4.
• Saaristomeren tutkimuslaitos – Historia
• Keskiajan Saaristomeri – Seili
• A brief history of Seili hospital (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Pro-Seili yhdistys
• Saaristomeren tutkimuslaitos
• Yhteysalusaikataulu Nauvo-Seili-Hanka
• Seilin arkeologiaa

Lehtiartikkeleita

• Kaartamo, Outi: Kun kesä on ohi, portti maailman ja Seilin välillä sulkeutuu (Helsingin Sanomat 24.12.2011, s. D2-D3)
• Turunen, Sakari ja Achté Kalle: Seilin hospitaali 1619–1962. Käytännön lääkäri 1/1976.
• Turun Sanomat, 27.1.2006, Irtolaiselämää viettänyt Amanda kuoli Seilin mielisairaalassa
• Mediuutiset, 17.6.2004, Spitaalisten, hourujen ja omituisten ihmisten saari
• Helsingin Sanomat, 21.8.2004, Seilin saarella on surullinen historia
• Helsingin Sanomat 21.7.2009,Seilin leprasairaalan jäänteet löytyivät
• Turun Sanomat 15.7.2011, Seilissä kaivetaan hourupäiden arkea
• Yle Akuutti, 23.11.2004, Lääketieteen historia osa 3: Seili – Spitaalisten ja hourujen saari

Tutkimuksia ja dokumentteja

• Jutta Ahlbeck-Rehnin väitöskirja 2006: Diagnostisering och disciplinering : medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889-1944 ( tiedote )
• Yle Elävä arkisto, Själö - Jutta Ahlbeck-Rehn forskar i kvinnornas öden
• Yle Elävä arkisto, Själö och vården av dårar