Jarkko Nieminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jarkko Nieminen
Jarkko Nieminen Lontoon kesäolympialaisissa 2012.
Maa Suomen lippu Suomi
Asuinpaikka Helsinki, Suomi
Syntymäaika 23. heinäkuuta 1981 (ikä 32)
Pituus 185 cm
Paino 78 kg
Kätisyys vasen
Ammattilaisena 2000–
Kaksinpeli
Paras sijoitus 13. (10.7.2006)
Turnausvoittoja 2
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet puolivälierät (2008)
Ranskan avoimet 4. kierros (2003)
Wimbledon puolivälierät (2006)
Yhdysvaltain avoimet puolivälierät (2005
Nelinpeli
Paras sijoitus 42. (28.1.2008)
Turnausvoittoja 3
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet välierät (2010)
Ranskan avoimet 2. kierros (2003, 2008)
Wimbledon 2. kierros (2007)
Yhdysvaltain avoimet puolivälierät (2008)

Jarkko Kalervo Nieminen (s. 23. heinäkuuta 1981 Masku) on suomalainen tennispelaaja.[1] Parhaimmillaan hän on sijoittunut ATP-maailmanlistalla kaksinpelissä sijalle 13 heinäkuussa 2006 ja nelinpelissä sijalle 42 tammikuussa 2008. Hän on voittanut kaksinpelissä kaksi ja nelinpelissä kolme ATP-turnausta.[2] Grand Slam -turnauksissa hän on selviytynyt kaksinpelissä kolme kertaa puolivälieriin ja nelinpelissä kerran välieriin.[3]

Nieminen on korkeimmalle koskaan sijoitettu suomalainen tennispelaaja ja ainoa ATP-kaksinpeliturnauksen voittanut suomalainen.[4] Davis Cupissa hän on edustanut Suomea vuodesta 1999 alkaen.[5] Hän on voittanut joukkueessa eniten otteluita ja eniten kaksinpelejä.[6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja junioriura (−1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen aloitti tenniksen 3-vuotiaana lyömällä pehmopalloa olohuoneen seinään.[7] Kouluaikoinaan hän harjoitteli Impivaaran tenniskeskuksessa Matti Hangasluoman tenniskoulussa sekä pelasi vanhempiensa vetämissä tenniskerhoissa.[8][9] Ensimmäisen Suomen mestaruutensa hän voitti omassa ikäluokassaan 11-vuotiaana.[10] Nieminen aloitti 15-vuotiaana yhteistyön Henrik Johansénin kanssa.[11] Sisäkenttien Suomen mestaruuskilpailuissa Nieminen pelasi miesten kaksinpelin loppuottelussa vuosina 1997–1999 ja voitti nelinpelin 1998 Ville Liukon kanssa ja 1999 Lauri Kiisken kanssa.[12][13]

Keväällä 1999 Nieminen valittiin Jacques Hervet'n ja Iván Molinan vetämään ITF:n junioritiimiin.[14] Hän selviytyi Wimbledonin poikien nelinpelin loppuotteluun parinsa Todor Enevin kanssa.[15] Tampere Openissa hän selviytyi ATP-haastajaturnauksen välieriin.[16] Syyskuussa 1999 hän voitti Yhdysvaltain avoimissa poikien kaksinpelin lyömällä loppuottelussa Kristian Plessin lukemin 6–7, 6–3, 6–4.[15] Syyskuun lopulla hän teki Davis Cup -debyyttinsä maailmanlohkon karsinnoissa Suomen ja Italian välisessä maaottelussa. Ensimmäisen kaksinpelinsä hän hävisi Andrea Gaudenzia vastaan ja reväytti ottelun kolmannessa erässä vatsalihaksensa, eikä näin ollen pystynyt pelaamaan toista ja ratkaisevaa kaksinpeliään. Suomi hävisi karsinnan Tuomas Ketolan tuuratessa Niemistä.[17] Junioreiden maailmanlistalla Nieminen oli korkeimmillaan kuudentena.[18]

ATP-haastajaturnauksista ATP-kiertueelle (2000–2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2000 Nieminen sopi vuoden mittaisen yhteistyösopimuksen ITF:n junioritiimiä valmentavan Jacques Hervet'n kanssa.[19] Vuoden aikana hän kierteli ITF Futures- ja ATP Challenger -turnauksia. Heinäkuussa Tampere Openissa hän voitti nelinpelin Ville Liukon kanssa ja selviytyi kaksinpelissä välieriin.[3] Marraskuussa 2000 Nieminen pääsi lucky loserina uransa ensimmäiseen ATP-kaksinpeliturnaukseen Tukholman avoimiin, mutta hävisi avauskierroksella Jonas Björkmanille.[20]

Helmikuussa 2001 hän voitti ensimmäisen ATP-haastajaturnauksensa Wolfsburgissa. Hän voitti vielä saman vuoden aikana Tampereen, Cordoban ja Maian ATP-haastajaturnaukset.[3] Uransa toiseen ATP-turnaukseen, Tukholman avoimiin Nieminen pääsi karsintojen kautta. Turnauksen puolivälierissä hän voitti silloisen maailmanlistan 18:nneksi sijoitetun ja Ruotsin ykköspelaajan Thomas Johanssonin.[21] Välierissä hän päihitti silloisen maailmanlistan 20:nneksi sijoitetun, moniin helppoihin virheisiin sortuneen Thomas Enqvistin.[22] Loppuottelussa pitkän peliviikon väsyttämä ja ottelun aikana pakaransa reväyttänyt Nieminen hävisi viisieräisen kamppailun jälkeen Sjeng Schalkenille lukemin 6–3, 3–6, 3–6, 6–4, 3–6.[23] Loppuottelupaikkansa ansiosta hän nousi ATP-maailmanlistalla sijalta 103 sijalle 69.[24]

Australian avoimissa 2002 Nieminen osallistui uransa ensimmäiseen Grand Slam -turnaukseen. Hän hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa idolilleen Pete Samprasille.[25] Huhtikuussa Estoril Openissa hän selviytyi loppuotteluun voittamalla puolivälierissä entisen maailmanlistan ykkösen Marat Safinin ja välierissä Fernando Meligenin, mutta hävisi loppuottelun David Nalbandianille.[3] Kolme viikkoa myöhemmin Mallorcan ATP-turnauksessa hän voitti puolivälierissä Dominik Hrbatýn ja välierissä Mariano Zabaletan, mutta hävisi loppuottelun Gastón Gaudiolle kuumeviruksen kangistamana.[3][26] Turnauksen jälkeen Nieminen nousi ATP-maailmanlistalla sijalle 43, jolloin hänestä tuli kaikkien aikojen korkeimmalle sijoitettu suomalaispelaaja.[4][27] Ranskan avoimissa 2002 hän voitti avauskierroksella Nicolás Lapentin ja toisella Amir Hadadin, mutta hävisi kolmannella kierroksella Tommy Haasille.[3] Wimbledonissa Nieminen pääsi viimeiseksi sijoitetuksi pelaajaksi, mutta hävisi toisella kierroksella Julian Knowlelle.[28] Heinäkuussa hän voitti Tampere Openin.[3] Syyskuussa Suomi karsi pääsystä maailmanlohkoon maaottelussa Alankomaita vastaan. Nieminen hävisi ensimmäisen kaksinpelinsä Raemon Sluiterille ja nelinpelinsä Tuomas Ketolan kanssa Paul Haarhuisille ja Sjeng Schalkenille, eikä Niemisen kaksinpelivoitto Martin Verkerkistä riittänyt Suomelle voittoon.[5] Marraskuussa hän voitti IPP Openin Helsingissä.[29]

Valmentajanvaihdos ja rannemurtuma (2003–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa 2003 Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella Nikolai Davydenkon ja toisella Jevgeni Kafelnikovin, mutta hävisi kolmannella kierroksella Guillermo Corialle. Australian avointen jälkeen hän pelasi Milanon ATP-turnauksen välierissä. Münchenin BMW Openissa hän selviytyi loppuotteluun, mutta hävisi sen Roger Federerille. Ranskan avoimissa hän voitti kolmannella kierroksella Victor Hănescun, mutta hävisi neljännellä kierroksella Fernando Gonzálezille. Wimbledonissa hän hävisi kolmannella kierroksella Olivier Rochusille.[3] Heinäkuun lopulla Nieminen lopetti seitsemän vuotta kestäneen yhteistyön Henrik Johansénin kanssa, ja hänen uudeksi valmentajakseen tuli Fredrik Rosengren.[30] Yhdysvaltain avoimissa Nieminen hävisi toisella kierroksella David Nalbandianille. Bangkokin ATP-turnauksen puolivälierissä hän voitti entisen maailmanlistan ykkösen Carlos Moyàn, mutta hävisi välierissä Taylor Dentille.[3]

Tammikuussa 2004 Nieminen selviytyi välieriin Adelaiden ATP-turnauksessa, mutta Australian avoimissa hän putosi jo toisella kierroksella. Maaliskuussa hän pelasi Dubain ATP-turnauksen välierissä.[3] Monte Carlo Masters -turnauksen avauskierroksella Nieminen kaatui oikean ranteensa päälle saaden luunmurtuman.[31] Nieminen palasi takaisin kentille heinäkuun alussa Swedish Openissa, Båstadissa.[32] Osallistuessaan Ateenan olympialaisiin Nieminen ei ollut täysin palautunut rannevammastaan ja putosi jo toisella kierroksella.[33] Yhdysvaltain avoimista Nieminen tippui avauskierroksella. Pekingin China Openissa hän hävisi välierissä.[3] Lokakuun lopulla Niemisen ja hänen valmentajansa Fredrik Rosengrenin yhteistyö päättyi. Valmennussuhteen aikana Rosengren pyrki kehittämään Niemisen aggressiivisuutta ja itseluottamusta tiukoissa peleissä.[34]

Jarkko Nieminen Tanskan joukkuemestaruuskilpailuissa syyskuussa 2008.

Nousu uran huipulle (2005–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2005 Nieminen joutui luovuttamaan Australian avointen kolmannella kierroksella ottelunsa Roger Federerille vatsalihasten kipeydyttyä.[35] Huhtikuussa Nieminen pääsi Münchenin ATP-turnauksen välieriin. Ranskan avoimissa Nieminen kukisti yhden maineikkaimmista pelaajista, kun hän voitti maailmanlistan seitsemänneksi sijoitetun ja entisen maailmanlistan ykkösen Andre Agassin 7–5, 4–6, 6–7, 6–1, 6–0. Toisella kierroksella Nieminen hävisi Igor Andrejeville. Touko–kesäkuun vaihteessa hän voitti Prostějovin ATP-haastajaturnauksen. Wimbledonissa Nieminen hävisi ensimmäisellä kierroksella Tim Henmanille viidessä erässä. Hän pääsi välieriin Mercedes Cupissa Stuttgartissa. Yhdysvaltain avoimissa hän selviytyi puolivälieriin saakka voitettuaan kolmannella kierroksella Maks Mirnyn ja neljännellä kierroksella Fernando Verdascon. Puolivälierissä hän hävisi Lleyton Hewittille viidessä erässä lukemin 6–2, 1–6, 6–3, 3–6, 1–6. Syksyllä hän pelasi vielä Bangkokin ja Tokion ATP-turnausten välierissä.[3]

Uransa ensimmäisen ATP-turnausvoittonsa Nieminen saavutti 14. tammikuuta 2006 Aucklandin Heineken Openissa. Loppuottelussa hän voitti kroatialaisen Mario Ančićin.[36] Voitto oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaisen tennispelaajan saavuttama ATP-turnausvoitto kaksinpelissä.[4] Kevään aikana Nieminen selviytyi Rotterdamin ja Münchenin ATP-turnausten välieriin ja Indian Wells Masters -turnauksen puolivälieriin.[3] Ranskan avoimissa Nieminen oli sijoitettu 16. sijalle. Avauskierroksella hän joutui kuitenkin luovuttamaan kolmannessa erässä vatsavaivojen takia kesken ottelun Raemon Sluiteria vastaan.[37] Nieminen pääsi puolivälieriin Wimbledonin turnauksessa niukalla voitolla Dmitri Tursunovista lukemin 7–5, 6–4, 6–7(2), 6–7(6), 9–7.[3] Ottelun aikana tapahtuneesta mailan maahan heitosta hän sai 1000 dollarin sakot.[28] Puolivälierissä Nieminen hävisi Rafael Nadalille suoraan kolmessa erässä 6–3, 6–4, 6–4.[3] Hän saavutti uransa korkeimman ATP-maailmanlistan sijoituksensa 10. heinäkuuta noustuaan ATP-maailmanlistalla 13:nneksi.[2] Wimbledonin jälkeisellä viikolla hän pääsi Båstadin ATP-turnauksen välieriin. Elokuussa hän pelasi Canada Masters -turnauksen puolivälierissä. Tukholman avoimissa Nieminen pääsi loppuotteluun, mutta hävisi James Blakelle suoraan kahdessa erässä. Loka–marraskuun vaihteessa hän selviytyi vielä Paris Masters -turnauksen puolivälieriin.[3]

Tasaista peliä ATP-kiertueella (2007–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 vaihteessa Nieminen sai vatsatautiviruksen ja Niemisen kauden aloitus myöhästyi viikolla. Vatsataudin takia huonosti valmistautunut Nieminen hävisi toisella kierroksella Australian avoimissa.[25] Marseillen Open 13 -turnauksessa hän pelasi välierissä. Ranskan avoimissa 2007 Nieminen hävisi Lleyton Hewittille kolmannella kierroksella. Kesäkuussa hän selviytyi Hallen Gerry Weber Openin välieriin. Hän putosi Wimbledonista kolmannella kierroksella hävittyään Mihail Južnyille.[3] Syyskuussa 2007 Mumbain ATP-turnauksessa Nieminen voitti parinsa Robert Lindstedtin kanssa ensimmäisen nelinpelin ATP-turnauksensa. Turnauksen kaksi ensimmäistä kierrosta luovutusvoitoilla edenneet Nieminen ja Lindstedt voittivat loppuottelussa kovasyöttöiset Rohan Bopannan ja Aisam-ul-Haq Qureshin.[38] Lokakuussa Davidoff Swiss Indoors -turnauksessa Baselissa Nieminen voitti puolivälierissä Fernando Gonzálezin. Loppuottelussa hän hävisi Roger Federerille.[3]

Valmistautuessaan Australiassa vuoden ensimmäiseen Adelaiden ATP-turnaukseen 2008 Nieminen sai lämpöhalvauksen, mutta selviytyi silti turnauksen loppuotteluun.[39] Hän hävisi loppuottelun Michaël Llodralle.[40] Australian avoimissa hän selviytyi kolmannen kerran Grand Slam -turnauksen puolivälieriin voitettuaan neljännellä kierroksella Philipp Kohlschreiberin. Puolivälierissä hän hävisi Rafael Nadalille lukemin 5–7, 3–6, 1–6.[3] Kevättalvella Nieminen sairastui sitkeään virustautiin. Yli kolmen vuoden ajan ilman valmentajaa pelannut Nieminen palkkasi valmentajakseen Joakim Nyströmin.[41] Ranskan avoimissa 2008 Nieminen hävisi kolmannella kierroksella Rafael Nadalille ja Wimbledonissa 2008 toisella kierroksella Marin Čilićille.[3] Pekingin olympialaisissa hän putosi jo ensimmäisellä kierroksella hävittyään Thomas Johanssonille.[42] Niemisen valmentaja Joakim Nyström piti Davis Cupiin osallistumista yhtenä syynä häviöön.[43] Yhdysvaltain avoimissa Nieminen hävisi Fernando Gonzálezille kolmannella kierroksella.[3] Tukholman avoimissa hän selviytyi välieriin.[44]

Ranneleikkaus ja paluu tenniskentille (2009–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkko Nieminen Yhdysvaltain avoimissa 2009.

Tammikuussa 2009 Nieminen selviytyi Sydneyn Medibank Internationalissa loppuotteluun.[45] Jo-Wilfried Tsonga luovutti puolivälieräottelun selkävaivojen takia.[46] Välierissä Nieminen voitti maailmanlistan kolmosen Novak Đokovićin 6–4, 7–6 tuulisissa olosuhteissa, mutta hävisi loppuottelun David Nalbandianille.[45][47] Huhtikuussa 2009 hän lopetti yhteistyön valmentajansa Joakim Nyströmin kanssa.[48] Tunisin ATP-haastajaturnauksen välierissä hän loukkasi oikean ranteensa, jossa diagnosoitiin myöhemmin jänteen tukikalvon repeämä.[3][49] Toukokuussa hän oli ranneleikkauksessa, josta toivuttuaan hän palasi tenniskentille elokuussa 2009.[50][51] Marraskuussa hän voitti ATP-haastajaturnauksen Jerseyssä.[52] Kuun lopulla hän hävisi Henri Kontiselle IPP Openin puolivälierissä. Edellisen kerran hän hävisi suomalaispelaajalle maaliskuussa 2000 hävittyään sisäkenttien Suomen mestaruuskilpailuiden loppuottelun Timo Niemiselle.[53]

Australian avoimissa 2010 Nieminen voitti avauskierroksella Nick Lindahlin suoraan kolmessa erässä.[54] Toisella kierroksella Nieminen kohtasi Florent Serran, mutta hävisi hänelle viiden erän kamppailun.[55] Australian avointen nelinpelissä Nieminen pääsi välieriin parinsa Michael Kohlmannin kanssa. Hänestä tuli ensimmäinen Grand Slam -turnauksen välierissä pelannut suomalainen.[56] Helmikuun lopulla Nieminen selviytyi välieriin Delray Beachin ATP-turnauksessa.[57] Maaliskuussa hän voitti Marrakechin ATP-haastajaturnauksen.[58] Touko-kesäkuussa pelattavissa Ranskan avoimissa Nieminen hävisi avauskierroksella tiukan taistelun jälkeen kuudenneksi sijoitetulle Andy Roddickille luvuin 2–6, 6–4, 6–4, 6–7(4), 3–6.[59] Kesän alussa Nieminen palkkasi valmentajakseen Jan de Wittin.[60] Wimbledonissa hän voitti avauskierroksella Stefan Koubekin, mutta hävisi toisella kierroksella neljänneksi sijoitetulle Andy Murraylle.[61][62] Heinä–elokuun vaihteessa hän voitti Gstaadin ATP-turnauksen nelinpelin parinsa Johan Brunströmin kanssa.[63] Syys–lokakuun vaihteessa hän löysi hyvän pelivireen ja selviytyi Bangkokin Thailand Openin loppuotteluun.[64][65][66] Loppuottelun hän kuitenkin hävisi välierissä Rafael Nadalin voittaneelle Guillermo García-Lópezille kolmessa erässä.[66] Tukholman avoimissa Nieminen voitti silloisen maailmanlistan kuutosen Tomáš Berdychin, mutta hävisi välierissä Florian Mayerille.[67][68] Marraskuussa Nieminen kommentoi uskovansa hänen pelinsä menneen eteenpäin vuodesta 2006. Syötön kehittymisestä hän oli erityisen tyytyväinen.[69] Lisäksi Nieminen kommentoi pelanneensa vuoden aikana liikaa ja kehui valmentajaansa de Wittiä.[70]

Vuonna 2011 Nieminen joutui luovuttamaan Sydneyn turnauksen ensimmäisellä kierroksella Frederico Giliä vastaan polvivamman vuoksi.[71] Seuraavalla viikolla alkaneissa Australian avoimissa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella seitsemänneksi sijoitetulle David Ferrerille, joka pääsi turnauksessa aina välieriin asti.[72] Rotterdamin turnauksen avauskierroksella Nieminen kohtasi jälleen Ferrerin, ja voitti hänet tällä kertaa suoraan kahdessa erässä.[73] Ranskan avoimissa Nieminen hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa David Ferrerille suoraan kolmessa erässä.[74] Myös Wimbledonissa Nieminen kärsi tappion avauskierroksella, kun hän hävisi Nicolas Almagrolle lukemin 7–6(5), 3–6, 4–6, 4–6.[75] Huono Grand Slam -menestys jatkui Yhdysvaltain avoimissa, missä Nieminen hävisi avauskierroksella Fernando Verdascolle. Nieminen ei ollut aiemmin pudonnut jokaisesta kauden Grand Slam -turnauksesta ensimmäisellä kierroksella.[76] Lokakuussa Nieminen selviytyi kolmannen kerran Tukholman avointen loppuotteluun. Turnauksen toisella kierroksella hän voitti maailmanlistan sijalla 19 olleen Stanislas Wawrinkan 6–3, 6–4 ja välierässä James Blaken luvuin 7–6(5), 5–7, 6–2.[77][78] Loppuottelussa Nieminen hävisi kolmieräisen ottelun maailmanlistan sijalla kymmenen olleelle Gaël Monfilsille lukemin 5–7, 6–3, 2–6.[79] Marraskuussa Nieminen pelasi Baselin turnauksessa, jossa hän voitti ensimmäistä kertaa urallaan erän Roger Federeriä vastaan. Toisen kierroksen ottelu heidän 12:nnessa kohtaamisessaan päättyi kuitenkin Federerin voittoon lukemin 6–1, 4–6, 6–3.[80]

Uran toinen turnausvoitto (2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen saavutti uransa toisen turnausvoittonsa kaksinpelissä voitettuaan tammikuussa 2012 pelatun Sydneyn turnauksen. Loppuottelussa hän päihitti Julien Benneteaun luvuin 6–2, 7–5.[81] Samassa turnauksessa Nieminen selviytyi myös nelinpelin loppuotteluun yhdessä Matthew Ebdenin kanssa. He hävisivät kuitenkin maailmanlistan ykkösparille, Bob Bryan ja Mike Bryan.[82] Australian avoimissa Nieminen joutui luovuttamaan ensimmäisen kierroksen ottelussaan David Nalbandiania vastaan vatsalihasvamman vuoksi. Nieminen oli tappiolla ottelua luvuin 4–6, 2–4.[83] Ranskan avointen ensimmäisellä kierroksella Nieminen voitti Igor Andrejevin, joka luovutti kolmannessa erässä. Andrejev voitti ensimmäisen erän 6–3 ja Nieminen toisen erän 6–2. Ottelun jälkeen Nieminen sanoi pelanneensa harjoituksissa elämänsä tennistä.[84] Toisella kierroksella Nieminen hävisi neljänneksi sijoitetulle Andy Murraylle, vaikka voittikin ensimmäisen erän 6–1. Murray kärsi avauserässä selkävaivoista, mutta paransi peliään pikku hiljaa, kun Niemisen peli puolestaan meni huonompaan suuntaan. Murray voitti ottelun luvuin 1–6, 6–4, 6–1, 6–2.[85] Wimbledonissa Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella 14:nneksi sijoitetun Feliciano Lópezin.[86] Toisella kierroksella kuitenkin Brian Baker murskasi Niemisen 6–0, 6–2, 6–4.[87]

Lontoon olympialaisissa Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella maailmanlistan sijalla 418 olleen Somdev Devvarmanin luvuin 6–3, 6–1.[88] Toisella kierroksella Nieminen kohtasi maailmanlistan nelosen ja kotiyleisön suosikin, Andy Murrayn, joka voitti ottelun suoraan kahdessa erässä 6–2, 6–4.[89] Winston Salemin turnauksessa Nieminen pääsi suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän voitti Benjamin Beckerin.[90] Kolmannella kierroksella hän hävisi Tomáš Berdychille.[91] Yhdysvaltain avoimissa Nieminen johti ensimmäisellä kierroksella Mihail Kukushkinia vastaan 6–0, 6–2, minkä jälkeen Kukushkin luovutti ottelun.[92] Toisella kierroksella Nieminen taisteli kovasyöttöistä Yhdysvaltain ykköspelaajaa, John Isneriä vastaan, mutta hävisi ottelun neljässä erässä, voitettuaan toisen erän tie breakissa.[93] Syyskuussa pelatussa Thailand Openissa Nieminen voitti puolivälierissä maailmanlistan sijalla 15 olleen Milos Raonicin 6–3, 7–6.[94] Välierissä Nieminen hävisi Richard Gasquet'lle kolmessa erässä luvuin 6–3, 5–7, 2–6 johdettuaan toista erää jo 4–0.[95]

Jarkko Nieminen Ranskan avoimissa 2013.

Lokakuu sujui Niemiseltä vaisusti, kun hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Tokiossa, Shanghaissa ja Baselissa. Tukholmassa hän pääsi toiselle kierrokselle.[3] Nieminen vetäytyi loka-marraskuun vaihteessa pelattavasta Pariisin Masters-turnauksesta.[96] Nieminen päätti kautensa Helsingissä pelattuun haastajaturnaukseen, jonka loppuottelussa hän hävisi Lukáš Lackolle.[97]

Paras kauteen valmistava jakso takana (2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen sanoi ennen kauden alkua, että hänen kauteen valmistava jakso sujui paremmin kuin ennen.[98] Nieminen lähti puolustavana mestarina Sydneyn turnaukseen, jossa hän hävisi tällä kertaa puolivälierissä Bernard Tomicille kolmessa erässä luvuin 7–6(6), 4–6, 2–6.[99] Australian avointen ensimmäisellä kierroksella Nieminen voitti 19:nneksi sijoitetun Tommy Haasin.[100] Ottelu venyi ratkaisevaan viidentään erään, jonka Nieminen voitti 8–6. Kolme tuntia ja 45 minuuttia kestäneen ottelun loppulukemat olivat 7–6(3), 4–6, 6–3, 4–6, 8–6. Toista erää Nieminen johti 4–1, mutta Haas voitti viisi peliä putkeen ja lopulta koko erän.[100] Toisella kierroksella Nieminen hävisi maailmanlistan sijalla 74 olleelle Ivan Dodigille viidessä erässä luvuin 3–6, 7–6(4), 3–6, 7–6(4), 1–6. Yhteensä Niemisellä oli noin 40 asteen lämpötilassa pelatussa ottelussa 18 murtopalloa, joista hän voitti vain yhden.[101] Montpellierin turnauksessa Nieminen eteni ensimmäisen kerran tällä kaudella ATP-turnauksessa välieriin.[102] Välierissä hän hävisi kolmessa erässä maailmanlistan sijalla kymmenen olleelle Richard Gasquet'lle.[103] Rotterdamin turnauksessa Nieminen pääsi puolivälieriin, jossa hän hävisi maailmanlistan sijalla seitsemän olleelle Juan Martín del Potrolle.[104] Monte Carlo Masters -turnauksessa Nieminen voitti toisella kierroksella maailmanlistan sijalla 15 olleen Milos Raonicin. Nieminen tarvitsi ottelun voittamiseen vain yhden murron, ja ratkaisevan kolmannen erän hän voitti tie breakissa 7–3.[105] Kolmannella kierroksella Nieminen voitti viidenneksi sijoitetun Juan Martín del Potron 6–4, 4–6, 7–6(4). Aiemmin heidän pelaamissaan viidessä ottelussa Nieminen ei ollut voittanut erääkään Del Potroa vastaan.[106] Niemisen kauden tie break -tilasto ottelun jälkeen oli kahdeksan voittoa ja nolla tappiota.[107] Puolivälierissä Nieminen hävisi maailmanlistan ykköselle, Serbian Novak Đokovićille suoraan kahdessa erässä.[108]

Kauden ensimmäisen turnausvoittonsa Nieminen saavutti Münchenin nelinpeliturnauksessa toukokuussa yhdessä Dmitri Tursunovin kanssa. He etenivät loppuotteluun voittamalla muun muassa ykkössijoitetun parin Alexander Peya ja Bruno Soares.[109] Loppuottelussa Nieminen ja Tursunov voittivat Marcos Baghdatisin ja Eric Butoracin. Tämä oli Niemisen uran kolmas turnausvoitto nelinpelissä.[110] Düsseldorfin turnauksessa Nieminen eteni ensimmäistä kertaa tällä kaudella kaksinpelin loppuotteluun. Loppuottelussa hän hävisi Argentiinan Juan Mónacolle suoraan kahdessa erässä.[111] Ranskan avointen ensimmäisellä kierroksella Nieminen voitti isäntämaan Paul-Henri Mathieun. Viisieräinen, yli kolme ja puoli tuntia kestänyt ottelu päättyi Niemisen voittoon luvuin 6–4, 4–6, 7–6, 4–6, 6–2.[112] Toisella kierroksella Nieminen hävisi kuudenneksi sijoitetulle Jo-Wilfried Tsongalle suoraan kolmessa erässä.[113] Wimbledonissa Nieminen hävisi ensimmäisellä kierroksella Michaël Llodralle suoraan kolmessa erässä.[114] Yhdysvaltain avoimissa 2013 Nieminen hävisi toisella kierroksella viisieräisessä ottelussa Portugalin João Sousalle.[115]

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkolla on uskomattoman hyvä rystylyönti, se on hänen vahvin aseensa. Hän lyö sen mielettömällä voimalla, ja ajoitus on täydellinen.

Roger Federer[116]

Niemisen pelityyli on monipuolinen. Vasenkätinen Nieminen lyö kahden käden rystylyöntinsä lähes kierteettömänä, mutta kämmenlyönnin kierteisenä.[117] Niemisen heikkoutena pidetään hänen kierteistä kakkossyöttöään.[117][118][119]

Uran alkuaikoina silloinen Suomen Davis Cup -joukkueen valmentaja Olli Rahnasto piti Niemistä nopeana pelaajana, jolla on hyvä koordinaatio.[11] Nykyinen Davis Cup -joukkueen valmentaja Kim Tiilikainen pitää Niemisen kahden käden rystylyöntiä yhtenä maailman parhaista.[120]

Varusteet ja sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen pelaa Wilsonin mailoilla ja nykyisin myös kengillä ja vaatteilla.[121] Aikaisemmin hän käytti Asicsin kenkiä ja vaatteita.[122] Niemisen pääsponsoreita ovat hissi- ja liukuporrasyhtiö Kone, elintarvikealan yritys Fazer, tietoliikennealan yritys Nokia, urheiluvälinevalmistaja Wilson ja tenniksen tukijärjestö Nordisk Sports Management. Lisäksi häntä sponsoroivat lentoyhtiö Finnair ja autovalmistaja Kia.[123]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemisen isä on Kauko ja äiti Leena.[2] Nieminen kirjoitti ylioppilaaksi Aurajoen lukiosta keväällä 2001.[11] Uransa alkuaikoina hän seurusteli Neea Vilkkisen kanssa.[11][124] Kesällä 2003 Nieminen aloitti seurustelun sulkapalloilija Anu Weckströmin kanssa, jonka kanssa hän kihlautui saman vuoden joulukuussa. He menivät naimisiin kesäkuussa 2005 Temppeliaukion kirkossa.[125] Varusmiespalveluksensa Nieminen aloitti marraskuussa 2007 ja suoritti sen puolessa vuodessa Lahden urheilukoulussa.[126] Puolustusvoimat valitsi Niemisen vuoden 2008 varusmiesurheilijaksi.[127] Niemisen isosisko Anna-Riikka Carlson, joka toimii Avain-kustantamon kustannuspäällikkönä, kirjoitti veljensä kertomusten pohjalta kirjan Pelaamisen lumo, joka julkaistiin 13. toukokuuta 2009.[128][129][130]

Vuonna 2002 Nieminen perusti maskulaisen Jarkko Nieminen Oy:n.[131] Nieminen kasvattaa ansaitsemillaan peli- ja sponsorituloilla yrityksen liikevaihtoa, joka ylitti viiden miljoonan rajan vuonna 2008.[132][133] Vuonna 2011 Nieminen osti 20 prosentin osuuden Nordisk Sports Managementista.[134] Nieminen aloitti kesällä 2012 yhdessä Veli Paloheimon kanssa tennisakatemian nimeltä Jarkko Nieminen Tennisakatemia.[135]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelut kaksinpelissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Voitot (2)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Vastustaja Tulos
1. 9.1.2006 Heineken Open Auckland, Uusi-Seelanti kova Kroatian lippu Mario Ančić 6–2, 6–2
2. 9.1.2012 Apia International Sydney Sydney, Australia kova Ranskan lippu Julien Benneteau 6–2, 7–5

Tappiot (11)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Vastustaja Tulos
1. 22.10.2001 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Alankomaiden lippu Sjeng Schalken 6–3, 3–6, 3–6, 6–4, 3–6
2. 8.4.2002 Estoril Open Estoril, Portugali massa Argentiinan lippu David Nalbandian 4–6, 6–7(5)
3. 29.4.2002 Valencia Open Mallorca, Espanja massa Argentiinan lippu Gastón Gaudio 2–6, 3–6
4. 28.4.2003 BMW Open München, Saksa massa Sveitsin lippu Roger Federer 1–6, 4–6
5. 9.10.2006 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Yhdysvaltain lippu James Blake 4–6, 2–6
6. 22.10.2007 Davidoff Swiss Indoors Basel, Sveitsi kova Sveitsin lippu Roger Federer 3–6, 4–6
7. 31.12.2007 Brisbane International Adelaide, Australia kova Ranskan lippu Michaël Llodra 3–6, 4–6
8. 12.1.2009 Medibank International Sydney, Australia kova Argentiinan lippu David Nalbandian 3–6, 7–6(9), 2–6
9. 27.9.2010 Thailand Open Bangkok, Thaimaa kova Espanjan lippu Guillermo García-López 4–6, 6–3, 4–6
10. 17.10.2011 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Ranskan lippu Gaël Monfils 5–7, 6–3, 2–6
11. 20.5.2013 Power Horse Cup Düsseldorf, Saksa massa Argentiinan lippu Juan Mónaco 4–6, 3–6

Loppuottelut nelinpelissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Voitot (3)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Pari Vastustaja Tulos
1. 24.9.2007 Kingfisher Airlines Tennis Open Mumbai, Intia kova Ruotsin lippu Robert Lindstedt Intian lippu Rohan Bopanna
Pakistanin lippu Aisam-ul-Haq Qureshi
7–6(3), 7–6(5)
2. 25.7.2010 Allianz Suisse Open Gstaad Gstaad, Sveitsi massa Ruotsin lippu Johan Brunström Brasilian lippu Marcelo Melo
Brasilian lippu Bruno Soares
6–3, 6–7(4), [11–9]
3. 5.5.2013 BMW Open München, Saksa massa Venäjän lippu Dmitri Tursunov Kyproksen lippu Marcos Baghdatis
Yhdysvaltain lippu Eric Butorac
6–1, 6–4

Tappiot (4)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Pari Vastustaja Tulos
1. 22.9.2003 Thailand Open Bangkok, Thaimaa kova Australian lippu Andrew Kratzmann Israelin lippu Jonathan Erlich
Israelin lippu Andy Ram
3–6, 6–7(4)
2. 9.2.2009 SAP Open San José, Yhdysvallat kova Intian lippu Rohan Bopanna Saksan lippu Tommy Haas
Tšekin lippu Radek Štěpánek
2–6, 3–6
3. 18.10.2010 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Ruotsin lippu Johan Brunström Yhdysvaltain lippu Eric Butorac
Curaçaon lippu Jean-Julien Rojer
3–6, 4–6
4. 9.1.2012 Apia International Sydney Sydney, Australia kova Australian lippu Matthew Ebden Yhdysvaltain lippu Bob Bryan
Yhdysvaltain lippu Mike Bryan
1–6, 4–6

Kaksinpelimenestys vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3][24]

Turnaus 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Australian avoimet 1. kierros 3. kierros 2. kierros 3. kierros 3. kierros 2. kierros puolivälierät 1. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros
Ranskan avoimet 3. kierros 4. kierros 2. kierros 1. kierros 3. kierros 3. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros
Wimbledon 2. kierros 3. kierros 1. kierros puolivälierät 3. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros 2. kierros 1. kierros
Yhdysvaltain avoimet 1. kierros 2. kierros 1. kierros puolivälierät 1. kierros 1. kierros 3. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros
Indian Wells Masters 1. kierros 2. kierros 2. kierros puolivälierät 3. kierros 2. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros 3. kierros
Miami Masters 2. kierros 3. kierros 2. kierros 2. kierros 3. kierros 4. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 3. kierros
Monte Carlo Masters 3. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros puolivälierät
Madrid Masters 2. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros
Rome Masters 3. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 3. kierros 1. kierros 1. kierros
Canada Masters 2. kierros 1. kierros puolivälierät 2. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros
Cincinnati Masters 3. kierros 2. kierros 1. kierros 3. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros
Shanghai Masters Ei järjestetty 1. kierros
Paris Masters 2. kierros 1. kierros 1. kierros puolivälierät 2. kierros 1. kierros 2. kierros
Hamburg Masters 2. kierros 3. kierros 3. kierros 2. kierros Ei enää Masters-turnaus
ATP-turnausvoitot 1 1
ATP-loppuottelutappiot 1 2 1 1 1 1 1 1 1 1
ATP-välierätappiot 2 3 4 3 2 1 2
ATP-haastajaturnausvoitot 4 2 1 1 1
Kauden päätösranking 61 40 36 77 28 15 27 37 88 39 77 41

Nelinpelimenestys vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3][24]

Turnaus 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Australian avoimet 1. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros välierät 2. kierros 1. kierros 2. kierros
Ranskan avoimet 2. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros
Wimbledon 1. kierros 1. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros
Yhdysvaltain avoimet 1. kierros 3. kierros 2. kierros puolivälierät 2. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros
ATP-turnausvoitot 1 1 1
ATP-loppuottelutappiot 1 1 1 1
Kauden päätösranking 356 187 60 119 204 56 46 80 128 48 154 165

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen, Markku: Itsenäisen Suomen urheilusankareita, s. 308. Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-055-1.
  2. a b c Jarkko Nieminen – Profile atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Jarkko Nieminen – Playing activity atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
  4. a b c Jarkko Nieminen MTV3.fi. MTV Oy. Viitattu 2.12.2009.
  5. a b Jarkko Nieminen daviscup.com. Davis Cup. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  6. Finland daviscup.com. Davis Cup. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  7. Saxell, Susanna: Tenniksen pelaamisen ilo vantaanlauri.fi. 29.10.2009. Vantaan seurakunnat. Viitattu 21.2.2010.
  8. Nieminen, s. 46–47
  9. Nieminen, s. 23–24
  10. Nieminen, s. 84
  11. a b c d Suhonen, Pete: Jarkko Nieminen. City, 2002, nro 9. Janton Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.12.2009.
  12. Welling, Jari: "Väärä" Nieminen voitti tennisfinaalin TS.fi. 14.3.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 18.8.2010.
  13. Miehet 4-p sisäkentillä Tennisverkko. Suomen Tennisliitto. Viitattu 18.8.2010.
  14. Welling, Jari: Jarkko Nieminen kiertää kahdeksan viikkoa ITF:n huippuryhmässä TS.fi. 29.5.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010.
  15. a b Nieminen, Jarkko (FIN) – Activity ITF Juniors. ITF. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
  16. Kuntsi, Eeva: Nieminen menestyksekkäin suomalaispelaaja Tampereella TS.fi. 25.7.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 18.8.2010.
  17. Suomi ulos Davis cupista TS.fi. 27.9.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010.
  18. Jarkko Nieminen lähtee miesten mittelöihin TS.fi. 30.12.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010.
  19. Welling, Jari: Jarkko Nieminen Hervet'n talliin TS.fi. 13.1.2000. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010.
  20. Welling, Jari: Nieminen oli yllättää Björkmanin Tukholmassa TS.fi. 24.11.2000. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010.
  21. Jarkko Nieminen iski suomalaista tennishistoriaa: Jarkko Nieminen iski suomalaista tennishistoriaa. Helsingin Sanomat, 27.10.2001. Sanoma News Oy.
  22. Welling, Jari: Jarkko Nieminen vyöryi finaaliin TS.fi. 28.10.2001. TS-Yhtymä. Viitattu 13.8.2010.
  23. Welling, Jari: Sjeng Schalken rimpuili irti Niemisen silmukasta TS.fi. 29.10.2001. TS-Yhtymä. Viitattu 13.8.2010.
  24. a b c Jarkko Nieminen – Ranking History atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  25. a b Nieminen, s. 89–95
  26. Welling, Jari: Virus vei Niemisen voimat Mallorcan loppuottelussa TS.fi. 6.5.2002. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010.
  27. Jarkko Nieminen – Ranking History 2002 atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  28. a b Nieminen, s. 98–102
  29. Nieminen nosti kuudennen kerran Challenger-turnauksen voittopyttyä TS.fi. 18.11.2002. TS-Yhtymä. Viitattu 19.8.2010.
  30. Jarkko Nieminen hakee uutta kipinää valmennuspuolelta MTV3.fi. 15.7.2003. MTV Oy. Viitattu 16.11.2009.
  31. Niemisellä rannemurtuma, paluu ehkä kesäkuussa MTV3.fi. 20.4.2004. MTV Oy. Viitattu 21.2.2010.
  32. Jarkko Niemisellä voitokas paluu MTV3.fi. 5.7.2004. MTV Oy. Viitattu 21.2.2010.
  33. Jarkko Nieminen Pekingin kisasivut. Suomen Olympiakomitea. Viitattu 16.11.2009.
  34. Niemisen ja valmentajan yhteistyö päättyi tappioon MTV3.fi. 25.10.2004. MTV Oy. Viitattu 16.11.2009.
  35. Jarkko Nieminen: Federer osoitti miksi on ykkönen MTV3.fi. 1.10.2005. MTV Oy. Viitattu 16.11.2009.
  36. Nieminen turnausvoittoon Aucklandissa YLE Urheilu. 14.1.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 3.8.2010.
  37. Nieminen luovutti avausottelunsa Ranskassa MTV3.fi. 29.5.2006. MTV Oy. Viitattu 18.2.2010.
  38. Niemiselle turnausvoitto nelinpelissä MTV3.fi. 30.9.2007. MTV Oy. Viitattu 19.8.2010.
  39. Nieminen, s. 115–118
  40. Niemisen finaalituska jatkui Adelaidessa MTV3.fi. 6.1.2008. MTV Oy. Viitattu 18.8.2010.
  41. Jarkko Niemiselle ruotsalaisvalmentaja YLE Urheilu. 8.4.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 16.11.2009.
  42. Jarkko Niemisen pelit päättyivät HS.fi. 11.8.2008. Sanoma News Oy. Viitattu 16.11.2009.
  43. Knuuttila, Mikko: Valmentaja: Jätä Davis cup väliin, Jarkko! iltasanomat.fi. 12.8.2008. Sanoma News Oy. Viitattu 9.3.2010.
  44. Nalbandian selätti vaisun Niemisen MTV3.fi. 11.10.2008. MTV Oy. Viitattu 19.8.2010.
  45. a b Nieminen taipui taistelun jälkeen MTV3.fi. 17.1.2009. MTV Oy. Viitattu 19.8.2010.
  46. Nieminen välieriin Sydneyssä – Djokovic vastaan MTV3.fi. 15.1.2009. MTV Oy. Viitattu 18.2.2010.
  47. Nieminen: Aivan mahtavaa! MTV3.fi. 16.1.2009. MTV Oy. Viitattu 18.2.2010.
  48. Jarkko Niemiselle voitto ilman valmentajaa HS.fi. 28.4.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 16.11.2009.
  49. Kyllönen, Tero: Jarkko Niemisen erilainen kesä YLE Ohjelmat. 1.9.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 21.2.2010.
  50. Rikman, Johanna: Niemisen kesässä kuntoutusta ja konsertteja YLE Urheilu. 13.5.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 13.5.2009.
  51. Nieminen haastaa Benneteaun Baselissa ilkka.fi. 1.11.2009. Ilkka-Yhtymä. Viitattu 16.11.2009.
  52. Jarkko Nieminen voitti Jerseyn ATP-haastajaturnauksen HS.fi. 15.11.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 19.8.2010.
  53. Vallanvaihto? Kontinen löi Niemisen Talissa YLE Urheilu. 27.11.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 18.8.2010.
  54. Jarkko Niemiselle riitti yksi peli tiistaina YLE Urheilu. 19.1.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 19.1.2010.
  55. Jarkko Nieminen hukkasi voiton avaimet ja putosi MTV3.fi. 20.1.2010. MTV Oy. Viitattu 20.1.2010.
  56. Jarkko Nieminen iski suomalaishistoriaa YLE Urheilu. 26.1.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 26.1.2010.
  57. Nieminen Delray Beachin välieriin YLE Urheilu. 27.2.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2010.
  58. Jarkko Nieminen turnausvoittoon MTV3.fi. 21.3.2010. MTV Oy. Viitattu 21.3.2010.
  59. Niemiselle jälleen karvas Grand Slam -tappio YLE Urheilu. 25.5.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 24.6.2010.
  60. Jarkko Nieminen palkkasi valmentajan MTV3.fi. 20.6.2010. MTV Oy. Viitattu 3.12.2010.
  61. Nieminen palasi Wimbledoniin voittajana YLE Urheilu. 22.6.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 24.6.2010.
  62. Murray ei antanut Niemiselle mahdollisuuksia YLE Urheilu. 24.6.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 24.6.2010.
  63. Jarkko Nieminen pelasi ystävänsä kanssa "paremmin kuin ikinä" HS.fi. 1.8.2010. Sanoma News Oy. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  64. Eerikäinen, Janne: Eerikäinen: Nieminen pelaa vanhaa hyvää peliään urheilulehti.fi. 1.10.2010. A-lehdet Oy. Viitattu 3.10.2010.
  65. Nieminen itsevarmana: Syöttö on löytynyt YLE Urheilu. 1.10.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 3.10.2010.
  66. a b Nieminen taipui huikeassa taistelussa YLE Urheilu. 3.10.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 3.10.2010.
  67. Jarkko Nieminen murjoi maailmanlistan kuutosen YLE Urheilu. 20.10.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 23.10.2010.
  68. Mayer päätti Niemisen lennon välierätrillerissä YLE Urheilu. 23.10.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 23.10.2010.
  69. ILMIÖITÄ: Jarkko Niemisen upea syksy YLE Urheilu. 5.11.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 5.12.2010.
  70. Jarkko Nieminen pelasi tänä vuonna liikaa YLE Urheilu. 23.11.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 4.12.2010.
  71. Jarkko Nieminen luovutti Sydneyssä YLE Urheilu. 5.2.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 8.2.2011.
  72. Onnetar oikuttelee Niemiselle - Ferrer taas vastaan! YLE Urheilu. 5.2.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 8.2.2011.
  73. Nieminen kaatoi maailmanlistan kuutosen YLE Urheilu. 5.2.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 8.2.2011.
  74. Nieminen vain suupala Ferrerille YLE Urheilu. 22.5.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 22.5.2011.
  75. Niemiselle jälleen karvas tappio avauskierroksella YLE Urheilu. 21.6.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 21.6.2011.
  76. Nieminen syvässä Grand Slam -suossa YLE Urheilu. 31.8.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 31.8.2011.
  77. Niemiselle komea voitto Tukholmassa YLE Urheilu. 20.10.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 23.10.2011.
  78. Nieminen kolmatta kertaa Tukholman finaaliin YLE Urheilu. 22.10.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 23.10.2011.
  79. Monfils nujersi Niemisen Tukholmassa YLE Urheilu. 23.10.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 23.10.2011.
  80. Jarkko Nieminen vei erän Roger Federeriltä YLE Urheilu. 2.11.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 2.11.2011.
  81. Niemisen pitkä piina päättyi Sydneyss Yle Urheilu. 15.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 28.1.2012.
  82. "Olen aika hyvä uskomaan itseeni" Yle Urheilu. 15.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 28.1.2012.
  83. Nieminen luovutti Australian avoimissa Yle Urheilu. 16.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 28.1.2012.
  84. Nieminen: Pelaan elämäni tennistä Yle Urheilu. 29.5.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 1.6.2012.
  85. Erikoinen ottelu - Murray pudotti Niemisen 31.5.2012. Yle Urheilu. Viitattu 1.6.2012.
  86. Nieminen väänsi voiton Wimbledonin avauksesta 26.6.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.6.2012.
  87. Niemiselle täystyrmäys - Baker jyräsi jatkoon 28.6.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.6.2012.
  88. Jarkko Nieminen leikitteli sateessa jatkoon - seuraavaksi maailmanlistan nelonen vastaan 29.7.2012. Yle Urheilu. Viitattu 4.8.2012.
  89. Nieminen sai kylmää kyytiä Murraylta 31.7.2012. Yle Urheilu. Viitattu 4.8.2012.
  90. Nieminen kukisti Beckerin 21.8.2012. Yle Urheilu. Viitattu 23.8.2012.
  91. Nieminen putosi Berdychin käsittelyssä 23.8.2012. Yle Urheilu. Viitattu 23.8.2012.
  92. Jarkko Nieminen jatkoon luovutuksella 29.8.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.6.2012.
  93. Nieminen vei erän - Isner jatkaa US Openissa 1.9.2012. Yle Urheilu. Viitattu 1.9.2012.
  94. Jarkko Niemiselle maukas voitto 28.9.2012. Yle Urheilu. Viitattu 30.9.2012.
  95. Jarkko Niemiseltä uskomaton romahdus Bangkokissa 29.9.2012. Yle Urheilu. Viitattu 30.9.2012.
  96. Nieminen vetäytyi Pariisin Mastersista 27.10.2012. Yle Urheilu. Viitattu 27.10.2012.
  97. Niemisen kausi päättyi finaalitappioon 18.11.2012. Yle Urheilu. Viitattu 18.11.2012.
  98. Niemisen kausi alkaa - "Voi vieläkin olla elämänsä kunnossa" urheilulehti.fi. 30.12.2012. Urheilulehti. Viitattu 8.1.2013.
  99. Saarinen, Ossi: Nieminen hävisi kovan puolivälierätaistelun Yle Urheilu. 10.1.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 10.1.2013.
  100. a b Lehtisaari, Matti: Nieminen taisteli upeaan voittoon Australiassa Yle Urheilu. 15.1.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 15.1.2013.
  101. Lund, Sakari: Kaksi maratonottelua liikaa Niemiselle - tappio viidessä erässä Yle Urheilu. 17.1.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 17.1.2013.
  102. Härkönen, Matti: Jarkko Nieminen eteni komeasti välieriin Ranskassa Yle Urheilu. 8.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 8.2.2013.
  103. Laaksonen, Antti: Nieminen joutui pettymään Montpellierissä Yle Urheilu. 9.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 9.2.2013.
  104. Lund, Sakari: Del Potro syötti Niemisen katsomoon Yle Urheilu. 15.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 17.2.2013.
  105. Lund, Sakari: Jarkko Niemiselle jälleen upea voitto Yle Urheilu. 17.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 17.4.2013.
  106. Laaksonen, Antti: Jarkko Niemiselle historiallinen voitto Yle Urheilu. 18.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 18.4.2013.
  107. Jarkko Nieminen kaatoi maailmanlistan seiskan sportti.com. 18.4.2013. Viitattu 21.4.2013.
  108. Laaksonen, Antti: Djokovic päätti Niemisen hienon viikon Yle Urheilu. 19.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 21.4.2013.
  109. Salo, Martti: Niemiselle upea päänahka Münchenin nelinpelissä Yle Urheilu. 30.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 5.5.2013.
  110. Lund, Sakari: Jarkko Niemiselle nelinpelin turnausvoitto! Yle Urheilu. 5.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 5.5.2013.
  111. Lund, Sakari: Näin eteni Jarkko Niemisen finaali Düsseldorfissa Yle Urheilu. 25.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 28.5.2013.
  112. Härkönen, Matti: Jarkko Nieminen taisteli voittoon trilleriottelussa Yle Urheilu. 27.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 28.5.2013.
  113. Palomäki, Ilkka: Jarkko Nieminen tylysti katsomoon Ranskan avoimissa Yle Urheilu. 29.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 29.5.2013.
  114. Talja, Juho: Nieminen nöyrtyi suoraan kolmessa erässä Yle Urheilu. 25.6.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 25.6.2013.
  115. Perttilä, Jaakko: Nieminen taipui viiden erän väännön jälkeen Yle Urheilu. 30.8.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 1.9.2013.
  116. Nieminen, s. 106
  117. a b Aitio, Tommi & Niskakangas, Tuomas: On tour – Ammattilaistenniksen taustat, s. 159–164. Avain, 2006. ISBN 978-952-5524-27-7.
  118. Koskinen, Mikko: Avauskierroksen tappiot alkavat jo turhauttaa Jarkko Niemistä HS.fi. 24.2.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 9.2.2010.
  119. Jarkko Nieminen uskoo uuteen nousuun iltasanomat.fi. 19.5.2008. Sanoma News Oy. Viitattu 9.2.2010.
  120. Waheeb, Sebastian: Kim Tiilikainen arvioi Suomen tennistoivot (Video) MTV3.fi. 4.6.2009. MTV Oy. Viitattu 16.4.2010.
  121. Jarkko will be playing "head to toe" with Wilson jarkkonieminen.fi. 1.1.2009. Jarkko Nieminen Official Website. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  122. Aitio, Tommi: Toisen viikon pelaaja. Presso, 6.1.2007, s. 14–16. Kauppalehti Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.8.2010.
  123. Enabling Jarkko's success jarkkonieminen.fi. Jarkko Nieminen Official Website. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  124. Färdig, Jarmo: Tennis takes Jarkko Nieminen to all corners of the globe HS.fi. 23.4.2002. Sanoma News Oy. Viitattu 17.3.2010. (englanniksi)
  125. Jarkko Nieminen ja Anu Weckström vihittiin iltasanomat.fi. 13.6.2005. Sanoma News Oy. Viitattu 2.12.2009.
  126. Kunnari, Timo: Nöyrä alokas iltalehti.fi. 6.11.2007. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 2.12.2009.
  127. Puolustusvoimat palkitsi Niemisen iltalehti.fi. 29.1.2009. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 2.12.2009.
  128. Parkkinen, Laura: Työkaluna tekstit, kohtalona kirjat plaza.fi. 2.3.2006. Plaza. Viitattu 17.1.2010.
  129. Jarkko Niemiseltä ei nälkä lopu ess.fi. 18.5.2009. Esan Kirjapaino Oy. Viitattu 17.1.2010.
  130. Niemisen kirja Pelaamisen lumo ilmestyi Tennisverkko. 13.5.2009. Suomen Tennisliitto. Viitattu 2.12.2009.
  131. Jarkko Nieminen Oy kauppalehti.fi. Kauppalehti Oy. Viitattu 25.2.2010.
  132. Vieno, Niina: Jarkko Nieminen Oy löi 1,4 miljoonan liikevaihdon kauppalehti.fi. 1.8.2007. Kauppalehti Oy. Viitattu 25.2.2010.
  133. Jarkko Nieminen Oy ylitti maagisen rajan kauppalehti.fi. 12.5.2009. Kauppalehti Oy. Viitattu 25.2.2010.
  134. Jarkko Nieminen osakkaaksi Nordisk Sports Managementiin Tennisverkko. 1.7.2011. Suomen Tennisliitto. Viitattu 1.7.2011.
  135. Nieminen ja Paloheimo luovat tennisakatemian yle.fi. 10.5.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 11.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jarkko Nieminen.