Juan Martín del Potro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juan Martín del Potro
Juan Martin del Potro 2011.jpg
Maa Argentiinan lippu Argentiina
Asuinpaikka Tandil, Argentiina
Syntymäaika 23. syyskuuta 1988 (ikä 25)
Pituus 198 cm
Paino 97 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 2005–
Kaksinpeli
Paras sijoitus 4. (11.1.2010)
Turnausvoittoja 18
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet puolivälierät (2009, 2012)
Ranskan avoimet välierät (2009)
Wimbledon välierät (2013)
Yhdysvaltain avoimet voitto (2009)
Nelinpeli
Paras sijoitus 105. (25.5.2009)
Turnausvoittoja 1
Mitalit
Maa: Argentiinan lippu Argentiina
Tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Lontoo 2012 kaksinpeli

Juan Martín del Potro (s. 23. syyskuuta 1988 Tandil) on argentiinalainen tennispelaaja. Hän nousi kesällä 2008 maailman kärkipelaajien joukkoon voittamalla neljä ATP-turnausta. Vuonna 2009 hän voitti Yhdysvaltain avoimet.

Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousu maailman kärkikymmenikköön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juan Martín del Potro osallistui ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksiin vuonna 2006. Ensimmäiset otteluvoittonsa hän saavutti vuonna 2007, jolloin hän ylsi parhaimmillaan kolmannelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa häviten lopulta kolmanneksi sijoitetulle Novak Đokovićille.

Nelinpelissä del Potro voitti Indianapolisin ATP-turnauksen heinäkuussa 2007 parinaan Travis Parrott.

Heinä-elokuussa 2008 oli 19-vuotias del Potro voittamaton neljässä peräkkäisessä ATP-kaksinpeliturnauksessa. Stuttgartin turnauksen loppuottelussa hän voitti Richard Gasquetin ja Kitzbühelissä Jürgen Melzerin. Näiden kahden massakenttäturnauksen jälkeen del Potro jatkoi voittokulkuaan kovapohjaisilla kentillä Los Angelesissa kukistamalla loppuottelussa Andy Roddickin ja Washingtonissa lyömällä Viktor Troickin.

Yhdysvaltain avoimissa 2008 del Potro oli sijoitettu 17:nneksi ja jatkoi voittoputkeaan voittamalla ensimmäisellä kierroksella Guillermo Cañasin eräluvuin 4–6, 7–6(0), 6–4, 6–1, toisella kierroksella Thomaz Belluccin luvuin 4–6, 6–1, 7–5, 6–3, kolmannella kierroksella 16:nneksi sijoitetun Gilles Simonin lukemin 6–4, 6–7(4), 6–1, 3–6, 6–3, ja neljännellä kierroksella sijoittamattoman Kei Nishikorin lukemin 6–3, 6–4, 6–3. Puolivälierissä hän hävisi Andy Murraylle eräluvuin 6–7(2), 6–7(1), 6–4, 5–7.

Syyskuussa 2008 del Potro voitti Tokion turnauksen puolivälierissä maailmanlistalla korkeammalle sijoitetun David Ferrerin ja selviytyi viidennen kerran ATP-turnauksen loppuotteluun, jossa hän hävisi Tomáš Berdychille lukemin 1–6, 2–6. Lokakuussa Madridin Masters-turnauksessa hän voitti paremmin sijoitetuista pelaajista David Nalbandianin mutta hävisi puolivälierissä Roger Federerille. Baselin turnauksessa hän selviytyi välieriin, joissa Nalbandian oli parempi. Marraskuussa del Potro nousi ATP-rankingissa kahdeksi viikoksi kahdeksannelle sijalle ja vuoden 2008 lopussa hänen sijoituksensa oli yhdeksäs.

Vuosi 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juan Martín del Potro Yhdysvaltain avoimissa 2009.

Vuosina 2007 ja 2008 del Potro selviytyi Australian avoimissa toiselle kierrokselle. Vuonna 2009 hänet oli Australiassa sijoitettu kahdeksanneksi ja hän voitti saksalaiset Mischa Zverevin ja Florian Mayerin, luxemburgilaisen Gilles Müllerin sekä kroatialaisen Marin Čilićin. Puolivälierissä hän hävisi kakkoseksi sijoitetulle Roger Federerille erin 3–6, 0–6, 0–6.

Vuoden 2009 alussa ennen Australian avoimia del Potro voitti Aucklandin turnauksen loppuottelussa Sam Querreyn eräluvuin 6–4, 6–4. Maaliskuussa hän voitti Miamin Masters-turnauksen puolivälierissä ATP-rankingin ykköspelaajan, Rafael Nadalin lukemin 6–4, 3–6, 7–6(3) mutta hävisi välierissä Andy Murraylle luvuin 1–6, 7–5, 2–6. Huhtikuussa del Potro nousi ATP-rankingissa viidennelle sijalle. Toukokuussa hän voitti Madridin Masters-turnauksen puolivälierissä Andy Murrayn lukemin 7–6(4), 6–3 mutta hävisi välierissä Roger Federerille erin 3–6, 4–6.

Vuonna 2008 del Potro hävisi Ranskan avoimissa toisella kierroksella. Vuoden 2009 turnauksessa hänet oli sijoitettu viidenneksi ja hän voitti kolmessa erässä ensin Michaël Llodran, sitten Viktor Troickin ja kolmannella kierroksella 25:nneksi sijoitetun Igor Andrejevin. Neljännellä kierroksella hän voitti yhdeksänneksi sijoitetun Jo-Wilfried Tsongan neljässä erässä. Puolivälierissä hän voitti 16:nneksi sijoitetun Tommy Robredon luvuin 6–3, 6–4, 6–2 ja selviytyi välieriin, jossa hän hävisi Roger Federerille erin 6–3, 6–7, 6–2, 1–6, 4–6.

Wimbledonin turnauksessa 2009 del Potro putosi kahden aiemman vuoden tavoin toisella kierroksella. Tällä kertaa hän hävisi Lleyton Hewittille lukemin 3–6, 5–7, 5–7. Elokuussa hän saavutti Washingtonissa uransa kuudennen ATP-turnausvoiton kukistamalla loppuottelussa Andy Roddickin luvuin 3–6, 7–5, 7–6(6). Seuraavalla viikolla hän ylsi Montréalin Masters-turnauksessa loppuotteluun voittamalla puolivälierissä Rafael Nadalin ja välierissä Andy Roddickin. Loppuottelussa hän hävisi Andy Murraylle lukemin 7–6(4), 6–7(3), 1–6.

Ensimmäisen Grand Slam -turnausvoittonsa del Potro saavutti Yhdysvaltain avoimissa 2009. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Juan Monacon, toisella kierroksella Jürgen Melzerin, kolmannella kierroksella Daniel Köllererin ja neljännellä kierroksella Juan Carlos Ferreron. Puolivälierissä hän voitti Marin Čilićin lukemin 4–6, 6–3, 6–2, 6–1 ja välierissä Rafael Nadalin 6–2, 6–2, 6–2. Loppuottelussa hän voitti maailmanlistan ykköspelaajan ja Yhdysvaltain avoimet viitenä edellisenä vuonna voittaneen Roger Federerin lukemin 3–6, 7–6(5), 4–6, 7–6(4), 6–2.

Vuosi 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimiin del Potro lähti yhtenä voittajasuosikeista. Tie kuitenkin nousi pystyyn neljännellä kierroksella, kun turnauksen yllättäjä, kroatialainen Marin Čilić voitti hänet 5–7, 6–4, 7–5, 5–7, 6–3. Del Potron ranne leikattiin 4. toukokuuta 2010, ja toipuminen kesti odotettua kauemmin, joten hän ei pystynyt puolustamaan Yhdysvaltain avoimissa mestaruuttaan.[1] Del Potro teki paluun tenniskentille Thailand Openissa 28. syyskuuta 2010.[2] Hän hävisi avaukierroksen ottelussaan Olivier Rochusille luvuin 7–6(7), 6–4.[3] Seuraavalla viikolla hän hävisi Japan Open Tennis Championships -turnauksen avauskierroksella Feliciano Lópezille.[4]

Vuosi 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Del Potro aloitti kautensa Sydneyn turnauksella, jonka pääsarjaan hän pääsi villillä kortilla mukaan. Del Potro voitti ensimmäisen ottelun loukkaantumisensa jälkeen, kun hän päihitti avauskierroksella Feliciano Lópezin. Del Potro voitti yli kolme tuntia kestäneen ottelun luvuin 6–7(5), 7–6(9), 7–6(3).[5] Toisella kierroksella hän hävisi Florian Mayerille 6–2, 7–5.[6] Australian avoimissa del Potro voitti Dudi Selan, mutta hävisi toisella kierroksella Marcos Baghdatisille. Helmikuussa hän pääsi välieriin San Joséssa ja Memphisissä. Kahdeksannen turnausvoittonsa, ja ensimmäisen sitten vuoden 2009 Yhdysvaltain avointen hän otti Delray Beach International Tennis Championships -turnauksessa, jossa hän voitti finaalissa Janko Tipsarevićin[7]. Kauden toisen turnausvoittonsa Del Potro saavutti Estoril Openissa huhti–toukokuussa. Ranskan avoimissa del Potro hävisi kolmannella kierroksella Novak Đokovićille nelieräisen ottelun. Wimbledonissa del Potro selviytyi ensimmäistä kertaa neljännelle kierrokselle. Neljännen kierroksen ottelunsa hän hävisi Rafael Nadalille luvuin 6–7(6), 6–3, 6–7(4), 4–6. Yhdysvaltain avoimissa del Potro pääsi kolmannelle kierrokselle asti, jossa hän hävisi Gilles Simonille.

Vuosi 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa 2012 del Potro selviytyi puolivälieriin mutta hävisi Roger Federerille erin 4–6, 3–6, 2–6. Rotterdamin turnauksen loppuottelussa, Dubain turnauksen välierissä ja Indian Wellsin turnauksen puolivälierissä hän hävisi jälleen Federerille mutta voitti siinä välissä Marseillen turnauksen, jonka loppuottelussa hän kukisti Michaël Llodran lukemin 6–4, 6–4. Miamin Masters-turnauksessa hän hävisi jo neljännesvälierissä David Ferrerille, mutta saavutti uransa 11. ATP-turnausvoiton Estorilissa voittamalla loppuottelussa Richard Gasquet'n luvuin 6–4, 6–2. Madridin Masters-turnauksen välierissä del Potro hävisi Tomáš Berdychille ja Rooman turnauksessa jo neljännesvälierissä Jo-Wilfried Tsongalle. Ranskan avoimissa hän pelasi itsensä puolivälieriin, mutta hävisi jälleen Roger Federerille, nyt lukemin 6–3, 7–6(4), 2–6, 0–6, 3–6. Wimbledonissa del Potro hävisi neljännellä kierroksella David Ferrerille.

Davis Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis Cupissa del Potro esiintyi ensimmäisen kerran helmikuussa 2007, jolloin hän voitti kaksinpelissä Itävallan Jürgen Melzerin. Saman vuoden huhtikuussa Davis Cupin puolivälierässä Ruotsia vastaan hän hävisi Robin Söderlingille ja otti viimeisessä kaksinpelissä Argentiinan ainoan voiton Robert Lindstedtistä. Syyskuussa 2008 Davis Cupin välierässä Venäjää vastaan del Potro voitti ensimmäisenä päivänä Nikolai Davydenkon eräluvuin 6–1, 6–4, 6–2, ja viimeisessä kaksinpelissä Igor Andrejevin lukemin 6–4, 6–2, 6–1, mikä ratkaisi Argentiinan pääsyn Davis Cupin finaaliin[8]. Finaalissa Espanjaa vastaan hän hävisi kaksinpelissä Feliciano Lópezille eikä loukkaantuneena pystynyt pelaamaan toista kaksinpeliään, ja Argentiina hävisi loppuottelun pistein 1–3.[9]

Heinäkuussa 2009 del Potro voitti Davis Cupin puolivälierissä Tšekkiä vastaan kaksinpelissä sekä Ivo Minářin että Tomáš Berdychin suoraan kolmessa erässä, mutta kun muut argentiinalaiset hävisivät ottelunsa, putosi Argentiina jatkosta.

Turnausvoitot kaksinpelissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot turnausluokittain
Grand Slam -turnaukset (1)
ATP World Tour Finals (0)
ATP World Tour Masters 1000 (0)
ATP World Tour 500 (8)
ATP World Tour 250 (9)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (14)
Massa (4)
Ruoho (0)
Matto (0)
s = sisäkenttä
N:o Pvm Turnaus Kenttä Finaalivastustaja Erävoitot
1. 7. heinäkuuta 2008 Stuttgart, Saksa Massa Ranskan lippu Richard Gasquet 6–4, 7–5
2. 14. heinäkuuta 2008 Kitzbühel, Itävalta Massa Itävallan lippu Jürgen Melzer 6–2, 6–1
3. 4. elokuuta 2008 Los Angeles, Yhdysvallat Kova Yhdysvaltain lippu Andy Roddick 6–1, 7–6(2)
4. 10. elokuuta 2008 Washington DC, Yhdysvallat Kova Serbian lippu Viktor Troicki 6–3, 6–3
5. 12. tammikuuta 2009 Auckland, Uusi-Seelanti Kova Yhdysvaltain lippu Sam Querrey 6–4, 6–4
6. 2. elokuuta 2009 Washington DC, Yhdysvallat Kova Yhdysvaltain lippu Andy Roddick 3–6, 7–5, 7–6(6)
7. 31. elokuuta 2009 Yhdysvaltain avoimet Kova Sveitsin lippu Roger Federer 3–6, 7–6(5), 4–6, 7–6(4), 6–2
8. 27. helmikuuta 2011 Delray Beach, Yhdysvallat Kova Serbian lippu Janko Tipsarević 6–4, 6–4
9. 1. toukokuuta 2011 Estoril, Portugali Massa Espanjan lippu Fernando Verdasco 6–2, 6–2
10. 20. helmikuuta 2012 Marseille, Ranska Kova Ranskan lippu Michaël Llodra 6–4, 6–4
11. 30. huhtikuuta 2012 Estoril, Portugali Massa Ranskan lippu Richard Gasquet 6–4, 6–2
12. 21. lokakuuta 2012 Wien, Itävalta Kova (s) Slovenian lippu Grega Žemlja 7–5, 6–3
13. 28. lokakuuta 2012 Basel, Sveitsi Kova (s) Sveitsin lippu Roger Federer 6–4, 6–7(5), 7–6(3)
14. 17. helmikuuta 2013 Rotterdam, Alankomaat Kova (s) Flag of France.svg Julien Benneteau 7–6(2), 6–3
15. 4. elokuuta 2013 Washington Yhdysvallat Kova Flag of the United States.svg John Isner 3–6, 6–1, 6–2
16. 6. lokakuuta 2013 Tokio, Japani Kova Flag of Canada.svg Milos Raonic 7–6(5), 7–5
17. 27. lokakuuta 2013 Basel, Sveitsi Kova (s) Flag of Switzerland.svg Roger Federer 7–6(3), 2–6, 6–4
18. 11. tammikuuta 2014 Sydney, Australia Kova Flag of Australia.svg Bernard Tomic 6–3, 6–1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Del Potron ranne sökönä pitkään - sivuun US Openista Yleisradio Oy. YLE Urheilu. Viitattu 20.7.2010.
  2. Del Potro Returns In Bangkok ATP World Tour. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
  3. Del Potro loses on return Eurosport. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  4. Del Potro continues to struggle on return Eurosport. Viitattu 4.10.2010. (englanniksi)
  5. Juan Martin del Potro Earns Comeback Win at Sydney International fanhouse.com. Viitattu 14.1.2011.
  6. Juan Martin del Potro loses to Florian Mayer in Sydney BBC News. Viitattu 14.1.2011. (englanniksi)
  7. Del Potro Clinches First Title Since 2009 US Open atpworldtour.com. Viitattu 28.2.2011. (englanniksi)
  8. Del Potro puts Argentina in the Final Davis Cup – Official website. 21.09.2008. Viitattu 23.09.2008. (englanniksi)
  9. Davis Cupin 2008 loppuottelun tulokset

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]