John Isner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Isner
John Isner at the 2009 US Open 01.jpg
Maa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Asuinpaikka Tampa, Florida
Pituus 206 cm
Paino 111 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaiseksi 2007
Kaksinpeli
Paras sijoitus 9. (16.4.2012)
Turnausvoittoja 5
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet 4. kierros (2010)
Ranskan avoimet 3. kierros (2010, 2013)
Wimbledon 2. kierros (2010, 2011, 2013)
Yhdysvaltain avoimet puolivälierät (2011)

John Robert Isner (s. 26. huhtikuuta 1985 Greensboro, Pohjois-Carolina) on yhdysvaltalainen tennispelaaja. Oikeakätinen Isner on 206 cm pitkä ja painaa 111 kg. Hänen korkein sijoituksensa ATP-maailmanlistalla on kaksinpelissä yhdeksäs huhtikuulta 2012 ja nelinpelissä 26:s huhtikuulta 2012. Hän on voittanut viisi ATP-turnausta kaksinpelissä sekä kolme turnausta nelinpelissä.

Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2007 Isner pääsi villillä kortilla Legg Mason Tennis Classic ATP-turnaukseen Washingtonissa. Hän selvisi turnauksessa finaaliin asti, mutta hävisi finaalin Andy Roddickille numeroin 4–6, 6–7(4). Vuoden 2007 Yhdysvaltain avoimissa Isner pääsi kolmannelle kierrokselle voitettuaan Jarkko Niemisen ja Rik de Voestin. Kolmannella kierroksella hän hävisi Roger Federerille numeroin 7–6(4), 2–6, 4–6, 2–6.

Vuonna 2009 Isner pääsi Yhdysvaltain avoimissa neljännelle kierrokselle. Hän voitti ensin 28:nneksi sijoitetun Victor Hănescun luvuin 6–1, 7–6(14), 7–6(5) ja sijoittamattoman Marsel Ilhanin luvuin 6–3, 6–4, 7–6(1). Kolmannella kierroksella hän voitti viidenneksi sijoitetun Andy Roddickin lukemin 7–6(3), 6–3, 3–6, 5–7, 7–6(5), mutta hävisi neljännellä kierroksella kymmenenneksi sijoitetulle Fernando Verdascolle pistein 6–4, 4–6, 4–6, 4–6.

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 Isner aloitti osallistumalla Heineken Openiin Aucklandissa. Sijoittamattomana hän voitti Guillermo García-Lópezin 4–6, 7–6(3), 6–2, seitsemänneksi sijoitetun Juan Mónacon 5–7, 6–4, 6–3, ykköseksi sijoitetun Tommy Robredon 7–6(5), 3–6, 6–4 ja kahdeksanneksi sijoitetun Albert Montañésin 6–2, 7–6(5) ja pääsi toisen kerran urallaan ATP-finaaliin. Finaalissa Isner voitti Arnaud Clémentin 6–3, 5–7, 7–6(2). Aucklandin voitto oli Isnerin ensimmäinen ATP-turnausvoitto. Turnauksen jälkeen Isner lahjoitti 5 000 dollaria Haitin maanjäristyksen avustustyöhön.[1]

Australian avointen 1. kierroksella Isner voitti #49 Andreas Seppin 6–3, 6–3, 3–6, 5–7, 6–4, joka on Isnerin ensimmäinen ottelu, jonka hän on koskaan Australian avoimissa voittanut. Toisella kierroksella Isner voitti irlantilaisen Louk Sorensenin 6–3, 7–6(4), 7–5. Kolmannella kierroksella Isner kohtasi #12 Gael Monfilsin. Nelieräisen ottelun voiton vei John Isner, joka teki 26 läpisyöttöä. Neljännellä kierroksella Isner kärsi tappion viidenneksi sijoitettua Andy Murrayta vastaan.

Wimbledonissa 2010 Isner ja Nicolas Mahut pelasivat ammattilaistenniksen pisimmän tennisottelun. Yksitoista tuntia ja viisi minuuttia kestänyt ottelu päättyi lopulta Isnerin voittoon luvuin 6–4, 3–6, 6–7(3), 7–6(7), 70–68. Isner syötti ottelun aikana 112 läpisyöttöä tehden uuden ennätyksen läpisyöttöjen määrässä.[2][3] Seuraavana päivänä turnauksen toisella kierroksella hän hävisi suoraan kolmessa erässä Thiemo de Bakkerille luvuin 6–0, 6–3, 6–2.

Yhdysvaltain avoimissa Isner voitti ensimmäisellä kierroksella Frederico Gilin ja toisella kierroksella Marco Chiudinellin, mutta hävisi kolmannella kierroksella Mihail Južnyille lukemin 4–6, 7–6(7), 6–7(5), 4–6.

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isner aloitti kauden pelaamalla Hopman Cupissa Bethanie Mattek-Sandsin kanssa. Yhdysvaltain joukkue voitti turnauksen finaalissa Belgian.[4] Australian avoimissa Isner pääsi kolmannelle kierrokselle voitettuaan Florent Serran ja Radek Štěpánekin. Kolmannella kierroksella hän hävisi yli neljä ja puoli tuntia kestäneen viisieräisen ottelun Marin Čilićille luvuin 6–4, 2–6, 7–6(5), 6–7(2), 7–9.

Ranskan avoimissa Isner oli lähellä tehdä suuren yllätyksen Rafael Nadalia vastaan pelatussa ottelussa. Viisieräinen ottelu päättyi lopulta Nadalin voittoon luvuin 6–4, 6–7(2), 6–7(2), 6–2, 6–4.[5] Wimbledonissa Isner kohtasi edellisen vuoden tapaan ensimmäisellä kierroksella Nicolas Mahut'n. Tällä kertaa Isner voitti ottelun suoraan kolmessa erässä. Toisella kierroksella Isner hävisi Nicolás Almagrolle. Uransa toisen turnausvoittonsa Isner otti Newportin turnauksessa, jossa hän voitti loppuottelussa Olivier Rochusin. Seuraavassa turnauksessaan, Atlantassa, hän pääsi jälleen loppuotteluun, mutta hävisi Mardy Fishille.

Elokuun lopulla Isner otti kolmannen turnausvoittonsa voitettuaan Winston-Salem Openin loppuottelussa Julien Benneteaun. Yhdysvaltain avoimissa Isner voitti neljännellä kierroksella Gilles Simonin ja pääsi ensimmäistä kertaa Grand Slam -turnauksessa puolivälieriin. Puolivälierissä hän kuitenkin hävisi Andy Murraylle.

2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa Isner pääsi kolmannelle kierrokselle. Pohjois-Amerikan kovien kenttien turnauksissa hän hävisi puolivälierissä Memphisissä ja välierissä Delray Beachillä. Indian Wellsissä hän pääsi loppuotteluun voitettuaan maailmanlistan ykkösen, Novak Đokovićin. Loppuottelussa hän hävisi Roger Federerille. Houstonin loppuottelussa hän hävisi Gilles Simonille. Ranskan avoimissa hän hävisi toisella kierroksella ja Wimbledonissa ensimmäisellä kierroksella. Seuraavassa turnauksessaan, Newportissa, hän saavutti uransa neljännen turnausvoiton voitettuaan loppuottelussa Lleyton Hewittin. Lontoon olympialaisissa Isner pääsi puolivälieriin, jossa hän hävisi Roger Federerille. Elokuussa Toronton Masters-turnauksessa Isner hävisi välierissä Richard Gasquet'lle ja voitti Winston-Salem Openin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Spotlight: John Isner Viitattu 20.1.2010. (englanniksi)
  2. Käsittämätön ottelu Wimbledonissa venyi torstaille YLE Urheilu. 23.6.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 24.6.2010.
  3. Wimbledonin käsittämätön maratonpeli päättyi kuin päättyikin YLE Urheilu. 24.6.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 24.6.2010.
  4. Americans win 6th Hopman Cup team title todayonline.com. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  5. Tennisjättiläinen oli aiheuttaa superyllätyksen YLE Urheilu. Viitattu 25.5.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]