Rafael Nadal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rafael Nadal
Rafael Nadal 2011 Roland Garros 2011.jpg
Maa Espanjan lippu Espanja
Asuinpaikka Manacor, Mallorca
Syntymäaika 3. kesäkuuta 1986 (ikä 28)
Pituus 185 cm
Paino 85 kg
Kätisyys vasen
Ammattilaisena 2001–
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (18.8.2008)
Turnausvoittoja 64
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voittaja (2009)
Ranskan avoimet voittaja (2005, 2006, 2007, 2008, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014)
Wimbledon voittaja (2008, 2010)
Yhdysvaltain avoimet voittaja (2010, 2013)
Nelinpeli
Paras sijoitus 26. (8.8.2005)
Turnausvoittoja 8
Mitalit
Maa: Espanjan lippu Espanja
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2008 Kaksinpeli

Rafael ”Rafa” Nadal Parera (s. 3. kesäkuuta 1986 Manacor, Mallorca)[1] on espanjalainen tennisammattilainen, moninkertainen Grand Slam -turnausten voittaja ja maailman pitkäaikainen ykköspelaaja ATP-rankingin mukaan.[1]

Nadal on Andre Agassin lisäksi ainoa miespelaaja, joka on urallaan voittanut kaksinpelissä kaikki Grand Slam -turnaukset ja olympiakultaa, eli niin sanotun "Golden Grand Slamin". Hän on voittanut Ranskan avoimet yhdeksän kertaa (2005–2008, 2010–2014), Australian avoimet (2009) kerran ja Wimbledonin tennisturnauksen (2008, 2010) sekä Yhdysvaltain avoimet (2010, 2013) kaksi kertaa. Olympiakultaa hän voitti Pekingissä 2008. Toukokuun lopulla 2006 hän rikkoi Guillermo Vilasin perättäisten massakentillä otettujen voittojen ennätyksen ottamalla alustalla 54. perättäisen voittonsa (Vilasilla niitä oli 53, jotka hän otti kevään ja syksyn 1977 välisenä aikana). Nadalin voittoputki massalla alkoi huhtikuussa 2005. Tappioton putki katkesi 20. toukokuuta 2007 Hampurin turnauksessa, jonka loppuottelussa Nadal hävisi Roger Federerille. Sitä ennen katkeamaton voittojen sarja oli kestänyt yhteensä 81 ottelua[2].

Nadalin valmentajana toimii hänen setänsä Toni Nadal, itsekin entinen tennispelaaja. Vaikka Nadal on oikeakätinen, hän lyö vasemmalla. Tämä on peräisin hänen valmentajasetänsä Toni Nadalin ehdotuksesta varhaisessa vaiheessa, jolloin Nadal löi sekä rystyn että kämmenen kahdella kädellä. Näin ruvettiin työstämään Rafaelin yhden käden kämmentä vasemmalta puolelta, koska Toni oli sitä mieltä, että vasenkätiset pelaajat pärjäävät vähemmistönä paremmin.

Nadal on kärsinyt urallaan pahoista polvivaivoista, jotka ovat häirinneet häntä erityisesti Grand Slam -turnausten aikaan 2009 ja 2010. Nadal tunnetaan monista rituaaleistaan, kuten juomapullojen asettelu ja alushousuista nykiminen.

Nuoruus ja junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rafael Nadal syntyi Manacorissa, Baleaareilla, Espanjassa. Hänen isänsä on Sebastián Nadal, ja äitinsä Ana María Parera. Hänellä on nuorempi sisko nimeltään María Isabel. Hänen setänsä, Miguel Ángel Nadal on entinen jalkapalloilija, joka pelasi RCD Mallorcassa, FC Barcelonassa sekä Espanjan maajoukkueessa.[3] Hänen toinen setänsä, Toni Nadal – joka on entinen tennispelaaja – tutustutti Rafaelin tenniksen pariin hänen ollessa kolmevuotias.[4]

Kahdeksanvuotiaana Nadal voitti alle 12-vuotiaiden Baleaarien-mestaruuden. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti Espanjan 12-vuotiaiden mestaruuden.[5] Samoihin aikoihin hänen täytyi valita, kumman hän ottaa ammatikseen, jalkapalloilun vai tenniksen. Hän päätti valita tenniksen. Nadalin valmentaja-setä Tonin mukaan hän pelasi 12-vuotiaaksi asti enemmän jalkapalloa kuin tennistä. Ollessaan 14-vuotias, Espanjan tennisliitto ehdotti Nadalia muuttamaan Mallorcalta Barcelonaan jatkaakseen tennisharjoittelua. Nadalin perhe hylkäsi tämän tarjouksen, osittain koska he pelkäsivät sen haittaavan hänen opintojaan. Pysyminen kotona tarkoitti sitä, että Nadal sai vähemmän rahallista tukea liitolta; sen sijaan Nadalin isä maksoi kustannukset.[6]

Nadal osallistui kahteen turnaukseen ITF:n juniorikiertueella. Vuonna 2002, 16 vuoden ikäisenä, Nadal pääsi välieriin Wimbledonin poikien kaksinpelissä, hänen ensimmäisessä ITF-junioriturnauksessaan. 18-vuotiaana hän auttoi Espanjaa voittamaan Yhdysvallat nuorten Davis Cupissa, toisessa, ja viimeisessä esiintymisessään ITF-juniorikiertueella.[7]

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wimbledonin kolmannelle kierrokselle ja Davis Cupin voitto (2001–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2001, ollessaan 15-vuotias.[8] Hän pelasi ensimmäisen ATP-tason ottelunsa huhtikuussa 2002 Mallorcalla ja voitti siinä paraguaylaisen Ramon Delgadon suoraan kahdessa erässä.[9] Nadal oli yhdeksäs pelaaja tenniksen avoimen aikakauden aikana (vuoden 1968 jälkeen), joka on kyennyt voittamaan ATP-tason ottelun ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä.[10]

Vuonna 2003 hänestä tuli nuorin miespelaaja sitten Boris Beckerin vuonna 1984, joka on edennyt Wimbledonissa kolmannelle kierrokselle.[8] Nadal päätti kauden 2003 50:n parhaan pelaajan joukossa.[11] Vuonna 2004 Nadal eteni Aucklandin ATP-turnauksen loppuotteluun, jossa hän hävisi Dominik Hrbatýlle. Australian avoimissa Nadal eteni kolmannelle kierrokselle. Maaliskuussa hän voitti Roger Federerin heidän ensimmäisessä kohtaamisessaan Miamin Masters-turnauksessa.[8][9] Nadal joutui jättämään väliin Ranskan avoimet ja Wimbledonin, koska hänen jalkapöytänsä luu oli kipeytynyt.[5] Nadal voitti ensimmäisen ATP-tason turnauksensa elokuussa 2004 Sopotissa. Hän voitti massalla pelatun turnauksen loppuottelussa José Acasuson suoraan kahdessa erässä. Yhdysvaltain avoimissa hän pääsi toiselle kierrokselle.[9] Hän kuului Espanjan joukkueeseen, kun se voitti Davis Cupin finaalissa Yhdysvallat.[6]

Ranskan avointen mestaruus (2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal teki varsinaisen läpimurtonsa kaudella 2005. Hän voitti kauden alkupuolella 24 peräkkäistä ottelua, mikä on pisin alle 20-vuotiaan pelaajan voittoputki tenniksen avoimella aikakaudella. Ennätystä piti aiemmin hallussaan Andre Agassi, jolla oli 23 ottelun voittoputki vuonna 1988.

Nadal pelasi vuonna 2005 ensimmäistä kertaa Ranskan avoimissa ja eteni heti turnauksen loppuotteluun voitettuaan matkalla muun muassa Sébastien Grosjeanin neljännesvälierissä, David Ferrerin puolivälierissä ja maailmanlistan ykkösen Roger Federerin välierissä. Hän voitti Federerin neljässä erässä yhdeksäntenätoista syntymäpäivänään. Nadal kohtasi turnauksen loppuottelussa argentiinalaisen Mariano Puertan, jonka hän voitti neljässä erässä luvuin 6–7, 6–3, 6–1 ja 7–5. Nadal oli yhdeksäntoista vuoden ja kahden päivän iässä kuudenneksi nuorin Grand Slam -turnauksen voittaja ja neljänneksi nuorin Ranskan avointen voittaja avoimella aikakaudella.

Heinäkuussa 2005 Nadalista tuli Stuttgartin turnauksen voittonsa myötä ensimmäinen miespelaaja, joka on voittanut saman vuoden aikana kahdeksan massakenttäturnausta kaksinpelissä (edellinen ennätys oli Thomas Musterin seitsemän massakenttäturnauksen voittoa vuonna 1995). Stuttgartin ja Ranskan avointen lisäksi näihin turnauksiin lukeutuivat muun muassa Monte Carlon ja Rooman Masters-turnaukset ja Barcelonan tennisturnaus. Rooman ja Monte Carlon finaaleissa hän voitti Guillermo Corian ja Barcelonan finaalissa maanmiehensä Juan Carlos Ferreron.

Kahdeksan massakenttäturnauksen lisäksi Nadal voitti kauden aikana myös kolme kovalla alustalla pelattua turnausta, elokuussa Montrealissa pelatun Canada Mastersin, Madridin Masters-turnauksen lokakuussa ja syyskuussa Pekingin tennisturnauksen.

Nadal syöttää vuoden 2006 US Openissa.

Vuosi 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 alussa Nadal joutui jättämään kauden ensimmäisen Grand Slam -kisan, Australian avoimet väliin loukkaantumisen vuoksi. Kuntoon päästyään Nadal jatkoi siitä, mihin edelliskaudella jäi. Hän otti helmikuussa kauden ensimmäisen turnausvoittonsa lyömällä Dubaissa kovalla alustalla pelatun turnaksen finaalissa Roger Federerin erin 2–1. Huhtikuussa hän pelasi kauden ensimmäisen turnauksensa massakentillä, Monte Carlon Masters-turnauksen, ja kohtasi loppuottelussa jälleen Federerin. Ottelu päättyi Nadalin eduksi erin 3–1. Monte Carlon jälkeen hän voitti seuraavaksi Barcelonan turnauksen ja Rooman Masters-turnauksen. Nadalin voittoputki massalla oli lähellä katketa Roomassa. Hänen loppuotteluvastustajallaan Roger Federerillä oli jo kaksi ottelupalloa. Kamppailu kesti 5 tuntia ja 14 minuuttia ja Nadal voitti lopulta erin 3–2. Tie break -eriä oli peräti kolme, joista Federer voitti ensimmäisen 7–0 ja kaksi muuta Nadal lukemin 7–5. Vielä ratkaisevassa viidennessä erässäkin jouduttiin katkaisupeliin. Ottelu päättyi numeroin 6–7 (0/7), 7–6 (7/5), 6–4, 2–6, 7–6 (7/5).

Kesäkuussa 2006 Nadal uusi mestaruutensa Roland Garros´ssa, kukistaen unelmafinaaliksi hehkutetussa loppuottelussa Roger Federerin neljässä erässä (1–6, 6–1, 6–4 ja 7–6 (7/4)). Myöhemmin kesällä Nadal pelasi myös ensimmäistä kertaa Wimbledonin finaalissa, jossa häntä vastassa oli jälleen Federer. Federer voitti loppuottelun erin 3–1 ja vei Wimbledonin mestaruuden jo neljännen kerran peräkkäin.

Kauden loppupuolella Nadalilla ei sujunut kovin hyvin kovalla alustalla. Hän hävisi Yhdysvaltain avointen puolivälierissä venäläiselle Mihail Južnyille neljässä erässä. Lokakuussa, seuraavassa kaksinpeliturnauksessaan, hän hävisi ruotsalaiselle Joachim Johanssonille Tukholman tennisturnauksen toisella kierroksella erin 0–2. Johansson oli tuolloin maailmanlistan sijalla 690. Myöhemmin lokakuussa Nadal putosi kotimaassaan Espanjassa pidetyn Madridin Masters-turnauksen puolivälierissä hävittyään tšekkiläiselle Tomáš Berdychille erin 0–2.

Vuosi 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadalin alkukausi 2007 oli vahva. Hän eteni Australian avoimissa puolivälieriin ja maaliskuun puolivälissä alkoi hänen ylivoimansa. Kauden neljästä ensimmäisestä ATP Masters -turnauksesta Nadal voitti kolme (Indian Wells, Monte Carlo, Rooma). Nadal johti pitkään ATP Race -kilpailua ja venytti peräkkäisten massapelivoittojensa määrän lopulta 81:een ennen kuin kärsi tappion Hampurin Masters-turnauksen finaalissa Roger Federerille 6–2, 2–6, 0–6. Maailmanlistalla hän oli edelleen selvänä kakkosena Roger Federerin jälkeen.

Kesäkuussa Nadal voitti kolmannen kerran peräkkäin Ranskan avoimet. Hän kukisti toisen kerran peräkkäin finaalissa maailmanlistan ykkösen Roger Federerin. Nadalin voittonumerot olivat 6–3, 4–6, 6–3, 6–4. Wimbledonissa 2007 Nadal eteni toisena vuonna peräkkäin loppuotteluun, mutta siinä vuorostaan Roger Federer onnistui viemään voiton tiukassa viiden erän ja neljän tunnin kamppailussa. Nadalin tappioluvut olivat 6–7 (7/9), 6–4, 6–7 (3/7), 6–2, 2–6. Heinäkuussa hän voitti vielä Stuttgartin massaturnauksen lyöden finaalissa Stanislas Wawrinkan 6–4, 7–5.

Loppukaudesta Nadal ei saavuttanut enää turnausvoittoja. Elokuussa Montrealin Masters-turnauksessa hän eteni semifinaaliin, jossa hävisi Novak Đokovićille. Cincinnatin Masters-turnauksessa Nadal joutui luovuttamaan ensimmäisessä ottelussaan. Syyskuussa Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi 4. kierroksella maanmiehelleen David Ferrerille. Lokakuussa Madridin Masters-turnauksessa tuli tappio David Nalbandianille ja vastaavassa Pariisin turnauksessa kaksi viikkoa myöhemmin finaaliottelussa jälleen Nalbandianille suoraan 4–6, 0–6. Se oli Nadalin ensimmäinen tennistappio Pariisissa. Kauden päätösturnaus Tennis Masters Cup Shanghaissa päättyi edellisvuotiseen tapaan semifinaalitappioon Roger Federerille 4–6, 1–6.

Vuosi 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal vuoden 2009 Sony Ericsson Openissa, Miami, Florida, Yhdysvallat.

Nadal aloitti kauden hyvin ja pääsi Australian avoimissa aina välieriin saakka, jossa hävisi turnauksen superyllättäjälle Jo-Wilfried Tsongalle. Nadal toipui tappiosta nopeasti ja vei ennen Ranskan avoimia turnauksen toisensa perään. Nadal tosin koki shokkitappion Rooman turnauksessa, kun hän hävisi maanmiehelleen Juan Carlos Ferrerolle. Kolme kertaa peräkkäin Ranskan avoimet voittanut Nadal ei pettänyt odotuksia vaan voitti neljännen kerran peräkkäin murskaamalla finaalissa Roger Federerin 3–0, Federer sai ottelun aikana vain neljä peliä. Nadal lähti altavastaajana Wimbledoniin hakemaan finaalipaikkaa viisinkertaista mestaria Federeriä vastaan. Nadal ylsikin finaaliin saakka ja vastaan asettui jälleen Federer. Nadal yllätti ja voitti kaksi ensimmäistä erää 6–4, 6–4. Federer kuitenkin paransi peliään ja voitti kaksi seuraavaa erää katkaisupelien kautta 7–6, 7–6. Viides erä oli huikeaa tennistä ja se venyi pitkälle molempien pitäessä syöttönsä. Tilanteessa 7–7 Nadal onnistui murrossa ja pidettyään oman syöttönsä vei ratkaisuerän luvuin 9–7. Näin Nadal päätti Federerin ennätysjahdin ja pilasi hänen unelmansa kuudennesta peräkkäisestä Wimbledonin voitosta.

Cincinnatin turnauksessa Nadal ylsi välieriin, jossa kuitenkin hävisi Serbian Novak Đokovićille. Hän varmisti kuitenkin nousunsa miesten tenniksen maailmanlistan kärkipaikalle ohi sitä yli neljä ja puoli vuotta hallinneen Federerin. Vallanvaihto tapahtui 18. elokuuta 2008. Nadal ehti olla listan kakkospaikalla peräti 160 viikkoa eli yli kolme vuotta. Pekingin olympialaisissa Nadal lunasti odotukset ja voitti olympiakultaa kaatamalla finaalissa Chilen Fernando Gonzálezin suoraan kolmessa erässä 6–3, 7–6 (2), 6–3.

Vuosi 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2009 Rafael Nadal voitti ensimmäisen kerran Australian avoimet lyömällä Roger Federerin finaalissa tiukassa viiden erän kamppailussa. Voiton arvoa korostaa erityisesti se, että hän pelasi välierissä 5 tuntia ja 14 minuuttia kestäneen maraton-ottelun Fernando Verdascoa vastaan. Se on Australian avointen historian toiseksi pisin ottelu.

Vuoden 2009 Ranskan avoimessa tennisturnauksessa Nadal putosi neljännellä kierroksella hävittyään sensaatiomaisesti ruotsalaiselle Robin Söderlingille erin 3–1 (6–2, 6–7, 6–4, 7–6).[12] Tämä katkaisi Nadalin 31 ottelun voittoputken Ranskan avoimissa ja oli hänen ensimmäinen tappionsa tässä turnauksessa.

Vuoden 2009 aikana Nadal kärsi loukkaantumisista, mutta on arveltu, että myös hänen vanhempiensa avioero vaikutti miehen otteisiin kauden aikana etenkin Ranskan avoimissa.

Kesä-heinäkuussa Nadal joutui jättämään Wimbledonin turnauksen väliin polvivaivojen takia.[13] Tämä aiheutti sen, että 6. heinäkuuta hän joutui luopumaan tenniksen ATP-maailmanlistan ykköspaikasta sveitsiläisen Roger Federerin voitettua jälleen Wimbledonin turnauksen. Nadal oli pitänyt kärkipaikkaa hallussaan yhteensä 46 viikkoa.

Vuosi 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal pääsi finaaliin vuoden avausturnauksessa Dohassa häviten kuitenkin finaalissa venäläiselle Nikolai Davydenkolle. Tammikuussa järjestetyissä Australian avoimissa Nadal eteni vakuuttavasti aina puolivälieriin saakka, jossa vastaan asettui skotti Andy Murray. Murray johti ottelua 6–3, 7–6, 3–0, kun Nadal joutui luovuttamaan polvivamman uusiuduttua. Nadal jatkoi kautta osallistumalla Indian Wellsin ja Miamin Masters-turnauksiin. Kummassakin Nadal eteni välieriin häviten niissä kuitenkin yllättäen Ivan Ljubicicille ja Andy Roddickille. Monte-Carlo Mastersissa Nadal ei saanut kunnon vastusta koko turnauksessa. Nadal eteni vakuuttavasti voitosta voittoon ylivoimaisilla lopputuloksilla. Nadal sai vapaan pääsyn toiselle kierroksella, jossa voitti Thiemo de Bakkerin 6–1, 6–0. Kolmannella kierroksella Nadal voitti Michael Berrerin 6–0, 6–1, puolivälierissä Juan Carlos Ferreron 6–4, 6–2, välierissä David Ferrerin 6–2, 6–3 ja finaalissa Fernando Verdascon 6–0, 6–1. Turnausvoiton myötä Nadalista tuli ensimmäinen tennispelaaja tenniksen avoimella aikakaudella, joka voittaa saman turnauksen kuudesti peräkkäin. Huhti-toukokuun vaihteessa Nadal voitti Rooman Masters-turnauksen viidennen kerran kuuden vuoden sisällä ja nousi tasoihin Andre Agassin kanssa voittaessaan 17. Masters-sarjan turnauksensa. Nadal hävisi koko turnauksessa vain yhden erän ja nousi toukokuun lopulla alkavien Ranskan avointen suursuosikiksi. Nadal voitti vielä Madridin Masters-turnauksenkin lyöden loppuottelussa Roger Federerin suoraan kahdessa erässä. Siten hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on voittanut 18 Masters-turnausta.

Ranskan avointen finaalissa hän voitti Robin Söderlingin vakuuttavasti suoraan kolmessa erässä kuitaten samalla Söderlingille edellisvuotisen yllätystappionsa. Nadal valloitti Roland Garros´n nyt jo viidennen kerran. Nadalin ylivoimaa kuvaa sekin, että hän ei menettänyt koko turnauksessa erääkään. Voitto merkitsi myös sitä, että Nadal nousi 7. kesäkuuta julkaistulla miesten tenniksen ATP-listalla vajaan vuoden tauon jälkeen taas ykköseksi.

Wimbledonissa Nadal kohtasi puolivälierässä Robin Söderlingin voittaen erin 3–1. Välierässä kukistui kotiyleisön suosikki Andy Murray suoraan kolmessa erässä. Finaalissa Roger Federerin puolivälierässä voittanut tšekki Tomáš Berdych kaatui luvuin 6–3, 7–5, 6–4. Näin Nadal oli ottanut toisen turnausvoittonsa Wimbledonissa. Rogers Cupissa Nadal pääsi välieriin asti, kunnes hävisi Andy Murraylle luvuin 6–3, 6–4. Seuraavalla viikolla Nadal hävisi Cincinnati Masters -turnauksen puolivälierässä Marcos Baghdatisille.

Yhdysvaltain avoimissa Nadal voitti puolivälierässä Fernando Verdascon ja välierässä Mihail Južnyin ja pääsi näin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain avointen finaaliin - häviämättä erääkään. Finaalissa Nadal voitti Novak Đokovićin neljässä erässä. Hänestä tuli seitsemäs miespelaaja, joka on pystynyt ns. "ura-Grand Slamiin" eli voittamaan urallaan kaikki Grand Slam -turnaukset.

Vuosi 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa Nadal pääsi puolivälieriin asti häviämättä erääkään. Puolivälierässä hän kuitenkin hävisi maanmiehelleen David Ferrerille suoraan kolmessa erässä.[14] Mediassa huhuttiin mahdollisesta vammasta, mutta Nadal oli itse varsin vaitinainen kommentoimaan asiaa. Hän halusi kunnioittaa ystäväänsä David Ferreriä ja puhua pelkästään ottelusta.[15] Maaliskuussa Nadal pääsi finaaliin sekä Indian Wells Masters -turnauksessa että Miami Masters -turnauksessa. Molemmissa turnauksissa hän hävisi finaalissa Novak Đokovićille.[9]

Kauden ensimmäisen turnausvoittonsa Nadal saavutti Monte Carlon Masters-turnauksessa, jonka hän voitti jo seitsemännen kerran peräkkäin. Finaalissa hän voitti David Ferrerin suoraan kahdessa erässä 6–4, 7–5.[16] Seuraavalla viikolla Nadal voitti Barcelonan turnauksen finaalissa David Ferrerin. Se oli Nadalin kuudes voitto jo Barcelonassa. Edellisenä päivänä Nadal oli saavuttanut 500 voittoa ATP-kiertueella.[17] Ranskan avoimissa Nadal saavutti kuudennen mestaruutensa voitettuaan finaalissa Roger Federerin. Samalla hän nousi Björn Borgin rinnalle voitettujen Ranskan avointen määrässä.[18] Seuraava turnaus Nadalilla oli Queen's Clubin tennisturnaus, jossa hän hävisi puolivälierissä Jo-Wilfried Tsongalle.[9] Wimbledonissa Nadal eteni loppuotteluun, jossa hän hävisi uudelle maailmanlistan ykköselle, Novak Đokovićille, luvuin 4–6, 1–6, 6–1, 3–6.[19]

Elokuussa pelatussa Montrealin Masters-turnauksessa Nadal hävisi yllättäen heti ensimmäisessä ottelussaan maailmanlistan sijalla 41 olleelle Ivan Dodigille.[20] Seuraavassa turnauksessaan, Cincinnati Mastersissa, Nadal eteni puolivälieriin, jossa hän hävisi Mardy Fishille. Nadalia vaivasi turnauksen ajan palaneet sormet.[21] Yhdysvaltain avoimissa Nadal selviytyi loppuotteluun, jossa hän kohtasi viime vuoden tapaan Novak Đokovićin. Tällä kertaa Nadal hävisi yli neljä tuntia kestäneen ottelun luvuin 2–6, 4–6, 7–6(3), 1–6.[22]

Vuosi 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal aloitti kautensa Dohan turnauksella, jossa hän pääsi välieriin asti häviten sen Gaël Monfilsille. Australian avoimissa Nadal saavutti uransa 15:nnen Grand Slam -finaalipaikan.[1] Loppuottelussa hän hävisi maailmanlistan ykköselle, Novak Đokovićille luvuin 7–5, 4–6, 2–6, 7–6(5), 5–7 kaikkien aikojen pisimmässä Grand Slam -loppuottelussa viidessä tunnissa ja 53 minuutissa.[23] Sekä Indian Wellsin että Miamin Masters-turnauksissa Nadalin pelit päättyivät välieriin.[9] Huhtikuussa hän kuitenkin voitti Monte Carlon Masters-turnauksen, jonka loppuottelussa hän päihitti Đokovićin 6–3, 6–1.[24] Huhtikuun lopulla Nadal voitti Barcelonan massaturnauksen seitsemännen kerran urallaan.[25] Ranskan avoimissa Nadal teki historiaa voittamalla turnauksen ennätyksellisen seitsemännen kerran. Loppuottelussa hän voitti Novak Đokovićin neljässä erässä.[26] Wimbledonissa Nadal hävisi yllättäen jo toisella kierroksella maailmanlistan sijalla 100 olleelle Lukáš Rosolille viidessä erässä.[27]

Nadal jätti olympialaiset väliin loukkaantumisen vuoksi. Hän oli hallitseva olympiavoittaja.[28] Hän joutui jättämään myös Yhdysvaltain avoimet väliin.[29] Syyskuun alussa Nadal kertoi sairauslomansa kestävän vielä ainakin kaksi kuukautta. Hänellä oli polvilumpiossa repeytymä, joka vaati lepoa.[30] Nadal palasi harjoittelemaan 20. marraskuuta 2012 toivoen olevansa pelikunnossa Australian avoimissa.[31] Joulukuun lopussa Nadalin oli tarkoitus palata kilpailemaan toivuttuaan polvivammasta, mutta vatsavirus esti hänen paluunsa. Hän joutui jättämään myös Australian avoimet väliin.[32]

Vuosi 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal palasi kilpailemaan helmikuussa seitsemän kuukauden tauon jälkeen, kun hän pelasi Chilen turnauksessa nelinpeliä Juan Mónacon kanssa.[33] Nadal osallistui samassa turnauksessa myös kaksinpeliin. Hän pääsi loppuotteluun sekä kaksin- että nelinpelissä, mutta hävisi molemmat. Kaksinpelissä hän hävisi Horacio Zeballokselle.[34] Helmikuussa Nadal voitti São Paulon ja Acapulcon turnaukset. Maaliskuun Masters-tason turnauksissa Nadal menestyi hyvin, voittaen Indian Wellsin loppuottelussa Juan Martín del Potron ja häviten Monte Carlon Masters-turnauksen loppuottelussa Novak Đokovićille. Huhti-toukokuussa Nadal voitti Barcelonan, Madridin ja Rooman turnaukset.[9]

Ranskan avoimissa Nadal saavutti uransa kahdeksannen mestaruutensa. Kukaan muu miestennispelaaja ei ole pystynyt voittamaan samaa Grand Slam -turnausta yhtä monta kertaa.[35] Wimbledonissa Nadal hävisi jo ensimmäisellä kierroksella maailmanlistan sijalla 135 olleelle Steve Darcisille. Darcis voitti ottelun suoraan kolmessa erässä; kaksi ensimmäistä tie breakissa. Nadal ei ollut koskaan aiemmin pudonnut jatkosta Grand Slam -turnausten ensimmäisellä kierroksella.[36] Elokuussa Nadal voitti sekä Montrealin että Cincinnatin kovien kenttien turnaukset.[9] Yhdysvaltain avoimissa Nadal voitti loppuottelussa Novak Đokovićin neljässä erässä. Grand Slam -turnausvoitto oli hänelle 13. urallaan.[37]

Vuosi 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadal aloitti kautensa voittamalla Dohan turnauksen.[9] Nadal hävisi Australian avointen loppuottelussa Sveitsin Stanislas Wawrinkalle neljässä erässä.[38] Helmikuussa Nadal voitti Rio de Janeiron turnauksen ja hävisi maaliskuussa Miamin turnauksen loppuottelussa Novak Đokovićille. Toukokuussa hän voitti Madridin Masters-turnauksen[9] Touko-kesäkuussa Nadal voitti Ranskan avoimet jo yhdeksännen kerran urallaan päihittämällä loppuottelussa Novak Đokovićin neljässä erässä.[39]

Davis Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis Cupissa Nadal on pelannut vuodesta 2004 ja heti ensimmäisenä vuonnaan hän oli mukana voittamassa cupia Espanjalle. Loppuottelussa Yhdysvaltoja vastaan hän voitti ensimmäisen päivän kaksinpelissä Andy Roddickin. Seuraavan kerran Espanja voitti Davis Cupin vuonna 2008, jolloin Nadal ei pelannut loppuottelussa. Välierässä Yhdysvaltoja vastaan hän voitti kaksinpelissä ensin Sam Querreyn ja päätöspäivänä Andy Roddickin. Vuoden 2009 loppuottelussa Espanja voitti Tšekin pistein 5–0 ja Nadal voitti kaksinpelissä Tomáš Berdychin sekä Jan Hájekin, kummatkin erin 3-0.[40] Vuonna 2011 Espanja voitti mestaruuden päihitettyään finaalissa Argentiinan. Nadal voitti molemmat pelaamistaan kaksinpeleistä, ja ratkaisi turnasvoiton lyötyään Juan Martín del Potron.[41]

Turnausvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksinpeli (64)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot turnausluokittain
Grand Slam (14)
ATP World Tour Finals (0)
ATP World Tour Masters 1000 (27)
Olympialaiset (1)
ATP World Tour 500 (15)
ATP World Tour 250 (7)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (16)
Massa (45)
Ruoho (3)
Matto (0)
No. Pvm Turnaus Alusta Finaalivastustaja Erät
1. 9. elokuuta 2004 Sopot, Puola Massa Argentiinan lippu José Acasuso 6–3, 6–4
2. 14. helmikuuta 2005 Costa do Sauípe, Brasilia Massa Espanjan lippu Alberto Martín 6–0, 6–7(2), 6–1
3. 21. helmikuuta 2005 Acapulco, Meksiko Massa Espanjan lippu Albert Montañés 6–1, 6–0
4. 17. huhtikuuta 2005 Monte Carlo Masters, Monte Carlo, Monaco Massa Argentiinan lippu Guillermo Coria 6–3, 6–1, 0–6, 7–5
5. 24. huhtikuuta 2005 Barcelona, Espanja Massa Espanjan lippu Juan Carlos Ferrero 6–1, 7–6(4), 6–3
6. 2. toukokuuta 2005 Rooma, Italia Massa Argentiinan lippu Guillermo Coria 6–4, 3–6, 6–3, 4–6, 7–6(6)
7. 5. kesäkuuta 2005 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Argentiinan lippu Mariano Puerta 6–7(6), 6–3, 6–1, 7–5
8. 4. kesäkuuta 2005 Båstad, Ruotsi Massa Tšekin lippu Tomáš Berdych 2–6, 6–2, 6–4
9. 18. kesäkuuta 2005 MercedesCup, Stuttgart, Saksa Massa Argentiinan lippu Gastón Gaudio 6–3, 6–3, 6–4
10. 14. elokuuta 2005 Canada Masters, Montreal, Kanada Kova Yhdysvaltain lippu Andre Agassi 6–3, 4–6, 6–2
11. 18. syyskuuta 2005 Peking, Kiina Kova Argentiinan lippu Guillermo Coria 5–7, 6–1, 6–2
12. 23. lokakuuta 2005 Madrid Masters, Madrid, Espanja Kova (s) Kroatian lippu Ivan Ljubičić 3–6, 2–6, 6–3, 6–4, 7–6(3)
13. 4. maaliskuuta 2006 Dubai, Yhdistyneet arabiemiirikunnat Kova Sveitsin lippu Roger Federer 2–6, 6–4, 6–4
14. 23. huhtikuuta 2006 Monte Carlo Masters, Monte Carlo, Monaco Massa Sveitsin lippu Roger Federer 6–2, 6–7(2), 6–3, 7–6(5)
15. 30. huhtikuuta 2006 Barcelona, Espanja Massa Espanjan lippu Tommy Robredo 6–4, 6–4, 6–0
16. 14. toukokuuta 2006 Rooma, Italia Massa Sveitsin lippu Roger Federer 6–7(0), 7–6(5), 6–4, 2–6, 7–6(5)
17. 11. kesäkuuta 2006 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Sveitsin lippu Roger Federer 1–6, 6–1, 6–4, 7–6(4)
18. 18. maaliskuuta 2007 Indian Wells Masters, Indian Wells, Yhdysvallat Kova Serbian lippu Novak Đoković 6–2, 7–5
19. 22. huhtikuuta 2007 Monte Carlo, Monaco Massa Sveitsin lippu Roger Federer 6–4, 6–4
20. 29. huhtikuuta 2007 Barcelona, Espanja Massa Argentiinan lippu Guillermo Cañas 6–3, 6–4
21. 13. toukokuuta 2007 Rooma, Italia Massa Chilen lippu Fernando González 6–2, 6–2
22. 10. kesäkuuta 2007 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Sveitsin lippu Roger Federer 6–3, 4–6, 6–3, 6–4
23. 22. heinäkuuta 2007 MercedesCup, Stuttgart, Saksa Massa Sveitsin lippu Stanislas Wawrinka 6–4, 7–5
24. 27. huhtikuuta 2008 Monte Carlo, Monaco Massa Sveitsin lippu Roger Federer 7–5, 7–5
25. 4. toukokuuta 2008 Barcelona, Espanja Massa Espanjan lippu David Ferrer 6–1, 4–6, 6–1
26. 18. toukokuuta 2008 Hampuri, Saksa Massa Sveitsin lippu Roger Federer 7–5, 6–7(3), 6–3
27. 8. kesäkuuta 2008 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Sveitsin lippu Roger Federer 6–1, 6–3, 6–0
28. 15. kesäkuuta 2008 Queen's Club, Lontoo, Iso-Britannia Ruoho Serbian lippu Novak Đoković 7–6(6), 7–5
29. 6. heinäkuuta 2008 Wimbledon, Lontoo, Iso-Britannia Ruoho Sveitsin lippu Roger Federer 6–4, 6–4, 6–7(5), 6–7(8), 9–7
30. 27. heinäkuuta 2008 Canada Masters, Toronto, Kanada Kova Saksan lippu Nicolas Kiefer 6–3, 6–2
31. 17. elokuuta 2008 Olympialaiset, Peking, Kiina Kova Chilen lippu Fernando González 6–3, 7–6(2), 6–3
32. 19. tammikuuta 2009 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Sveitsin lippu Roger Federer 7–5, 3–6, 7–6(3), 3–6, 6–2
33. 22. maaliskuuta 2009 Indian Wells Masters, Indian Wells, Yhdysvallat Kova Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Andy Murray 6–1, 6–2
34. 19. huhtikuuta 2009 Monte Carlo Masters, Monte Carlo, Monaco Massa Serbian lippu Novak Đoković 6–3, 2–6, 6–1
35. 26. huhtikuuta 2009 Barcelona, Espanja Massa Espanjan lippu David Ferrer 6–2, 7–5
36. 3. toukokuuta 2009 Rooma, Italia Massa Serbian lippu Novak Đoković 7–6(2), 6–2
37. 18. huhtikuuta 2010 Monte Carlo Masters, Monte Carlo, Monaco Massa Espanjan lippu Fernando Verdasco 6–0, 6–1
38. 2. toukokuuta 2010 Rooma, Italia Massa Espanjan lippu David Ferrer 7–5, 6–2
39. 16. toukokuuta 2010 Mutua Madrileña Madrid Open, Madrid, Espanja Massa Sveitsin lippu Roger Federer 6–4, 7–6(5)
40. 6. kesäkuuta 2010 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Ruotsin lippu Robin Söderling 6–4, 6–2, 6–4
41. 4. heinäkuuta 2010 Wimbledon, Lontoo, Iso-Britannia Ruoho Tšekin lippu Tomáš Berdych 6–3, 7–5, 6–4
42. 13. syyskuuta 2010 Yhdysvaltain avoimet, New York, Yhdysvallat Kova Serbian lippu Novak Đoković 6–4, 5–7, 6–4, 6–2
43. 10. lokakuuta 2010 Japan Open Tennis Championships, Tokio, Japani Kova Ranskan lippu Gaël Monfils 6–1, 7–5
44. 17. huhtikuuta 2011 Monte Carlo Masters, Monte Carlo, Monaco Massa Espanjan lippu David Ferrer 6–4, 7–5
45. 24. huhtikuuta 2011 Torneo Godó, Barcelona, Espanja Massa Espanjan lippu David Ferrer 6–2, 6–4
46. 5. kesäkuuta 2011 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Sveitsin lippu Roger Federer 7–5, 7–6(3), 5–7, 6–1
47. 22. huhtikuuta 2012 Monte Carlo Masters, Monte Carlo, Monaco Massa Serbian lippu Novak Đoković 6–3, 6–1
48. 29. huhtikuuta 2012 Torneo Godó, Barcelona, Espanja Massa Espanjan lippu David Ferrer 7–6(1), 7–5
49. 19. toukokuuta 2012 Rooma, Italia Massa Serbian lippu Novak Đoković 7–5, 6–3
50. 11. kesäkuuta 2012 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Serbian lippu Novak Đoković 6–4, 6–3, 2–6, 7–5
51. 17. helmikuuta 2013 Brasil Open, São Paulo, Brasilia Massa (s) Flag of Argentina.svg David Nalbandian 6–2, 6–3
52. 2. maaliskuuta 2013 Abierto Mexicano Telcel, Acapulco, Meksiko Massa Flag of Spain.svg David Ferrer 6–0, 6–2
53. 17. maaliskuuta 2013 BNP Paribas Open, Indian Wells, Yhdysvallat Kova Flag of Argentina.svg Juan Martín del Potro 4–6, 6–3, 6–4
54. 28. huhtikuuta 2013 Barcelona Open, Barcelona, Espanja Massa Flag of Spain.svg Nicolás Almagro 6–4, 6–3
55. 12. toukokuuta 2013 Mutua Madrid Open, Madrid, Espanja Massa Flag of Switzerland.svg Stanislas Wawrinka 6–2, 6–4
56. 19. toukokuuta 2013 Internazionali BNL d'Italia, Rooma, Italia Massa Flag of Switzerland.svg Roger Federer 6–1, 6–3
57. 9. kesäkuuta 2013 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Flag of Spain.svg David Ferrer 6–3, 6–2, 6–3
58. 11. elokuuta 2013 Canada Masters, Montreal, Kanada Kova Flag of Canada.svg Milos Raonic 6–2, 6–2
59. 18. elokuuta 2013 Cincinnati Masters, Cincinnati, Yhdysvallat Kova Flag of the United States.svg John Isner 7–6(8), 7–6(3)
60. 9. syyskuuta 2013 Yhdysvaltain avoimet, New York, Yhdysvallat Kova Flag of Serbia.svg Novak Đoković 6–2, 3–6, 6–4, 6–1
61. 4. tammikuuta 2014 Qatar Open, Doha, Qatar Kova Flag of France.svg Gaël Monfils 6–1, 6–7(5), 6–2
62. 23. helmikuuta 2014 Rio de Janeiro, Brasilia Massa Flag of Ukraine.svg Aleksandr Dolgopolov 6–3, 7–6(3)
63. 11. toukokuuta 2014 Mutua Madrileña Madrid Open, Madrid, Espanja Massa Flag of Japan.svg Kei Nishikori 2–6, 6–4, 3–0 (luov.)
64. 8. kesäkuuta 2014 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Flag of Serbia.svg Novak Đoković 3–6, 7–5, 6–2, 6–4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rafael Nadal atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Rafael Nadal - Profile atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  2. Federer katkaisi Nadalin putken Ilta-Sanomat. 20.5.2007. Sanoma News. Viitattu 13.6.2013.
  3. Barely 19, He's Got Game, Looks and Remarkably Good Manners nytimes.com. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  4. Inside Tennis: Cover Story: French Open Preview, Rafael Nadal, June 2008 insidetennis.com. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  5. a b Nieminen, Sami: Rääkkäystä vai rakkautta?. Urheilusanomat, 2013, nro 34, s. 14–21.
  6. a b Tennis: Rafael Nadal's career choice pays early dividends nytimes.com. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  7. Rafael Nadal itftennis.com. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  8. a b c The Rafa Renaissance atpworldtour.com. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  9. a b c d e f g h i j Rafael Nadal – Playing Activity atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)
  10. Rafael Nadal: All you need to know telegraph.co.uk. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  11. Rafael Nadal – Ranking History atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  12. Sensaatio Garrosilla: Söderling päätti Nadalin valtakauden MTV3.fi. 31.5.2009. MTV Oy. Viitattu 21.3.2010.
  13. Rafael Nadal jää pois Wimbledonista Yle Urheilu. 19.6.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 13.6.2013.
  14. Nadal katsomoon Australian avoimissa YLE Urheilu. 26.1.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 26.1.2011.
  15. Nadal ei syyttänyt putoamisesta vammaansa YLE Urheilu. Viitattu 30.1.2011.
  16. Nadal juhli taas Monte Carlossa YLE Urheilu. Viitattu 17.4.2011.
  17. Nadalille jälleen turnausvoitto Barcelonassa YLE Urheilu. Viitattu 24.4.2011.
  18. Nadal nousi Björn Borgin rinnalle yle.fi. 5.6.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 5.6.2011.
  19. Novak Djokovic Wimbledonin valtias YLE Urheilu. Viitattu 20.8.2011.
  20. Nadalille shokkitappio Montrealissa YLE Urheilu. Viitattu 20.8.2011.
  21. Palaneet sormet koituivat Nadalin kohtaloksi YLE Urheilu. Viitattu 20.8.2011.
  22. Djokovic löi Nadalin eeppisessä finaalissa YLE Urheilu. Viitattu 13.9.2011.
  23. Djokovic vei ennätyspitkän finaalin Yle Urheilu. Viitattu 30.4.2012.
  24. Nadal kukisti vihdoin Djokovic-peikon Yle Urheilu. Viitattu 30.4.2012.
  25. Nadal jälleen ykkönen Barcelonan massalla Yle Urheilu. Viitattu 30.4.2012.
  26. Nadal teki historiaa Roland Garrosilla Yle Urheilu. Viitattu 17.6.2012.
  27. Wimbledonissa jättipaukku - Nadal katsomoon Yle Urheilu. Viitattu 30.6.2012.
  28. Rafael Nadal pulls out of London Olympics newsday.com. Viitattu 19.7.2012. (englanniksi)
  29. Nadal withdraws from U.S. Open chicagotribune.com. Viitattu 15.8.2012. (englanniksi)
  30. Nadalin sairasloma ei ota loppuakseen Yle Urheilu. Viitattu 8.9.2012.
  31. Nadal palasi harjoituskentälle - katso video Yle Urheilu. Viitattu 21.11.2012.
  32. Nadal joutuu jättämään Australian avoimet väliin Yle Urheilu. Viitattu 29.12.2012.
  33. Nadal palasi vihdoin tenniskentille - "On yhä päiviä, jolloin sattuu" Yle Urheilu. Viitattu 6.2.2013.
  34. Nadalilla hurja finaalipäivä - argentiinalaisyllättäjä teki kovan tempun Yle Urheilu. Viitattu 11.2.2013.
  35. Nadalille historiallinen kahdeksas mestaruus Ranskassa Yle Urheilu. Viitattu 9.6.2013.
  36. Nadalille shokkitappio Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 24.6.2013.
  37. Nadalin hurja vire kestää - US Openin voitto Yle Urheilu. Viitattu 10.9.2013.
  38. Wawrinkalle ensimmäinen Grand Slam -titteli erikoisen finaalin jälkeen Yle Urheilu. Viitattu 26.1.2014.
  39. Nadalille käsittämätön yhdeksäs Ranskan avointen mestaruus! Yle Urheilu. Viitattu 8.6.2014.
  40. Rafael Nadal daviscup.com. Davis Cup. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  41. World Group – Final davicup.com. Davis Cup. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rafael Nadal.


ATP | Tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat
Andre Agassi | Boris Becker | Björn Borg | Jimmy Connors | Jim Courier | Novak Đoković | Stefan Edberg | Roger Federer | Juan Carlos Ferrero | Lleyton Hewitt | Jevgeni Kafelnikov | Gustavo Kuerten | Ivan Lendl | John McEnroe | Carlos Moyà | Thomas Muster | Rafael Nadal | Ilie Năstase | John Newcombe | Patrick Rafter | Marcelo Ríos | Andy Roddick | Marat Safin | Pete Sampras | Mats Wilander