Jimmy Connors

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jimmy Connors
Jimmy connors.jpg
Maa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Asuinpaikka Belleville, Illinois
Pituus 177 cm
Paino 70 kg
Kätisyys vasen
Ammattilaiseksi 1972
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (29. heinäkuuta 1974)
Turnausvoittoja 105
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet Voitto (1974)
Ranskan avoimet Välierät (1979-80, 1984-85)
Wimbledon Voitto (1974, 1982)
Yhdysvaltain avoimet Voitto (1974, 1976, 1978, 1982-83)

James Scott "Jimmy" Connors (s. 2. syyskuuta 1952 itäinen Saint Louis, Illinois) oli Yhdysvaltojen menestyneimpiä tenniksen ammattilaisia.

Ammattilaiseksi hän siirtyi vuonna 1972. Häntä pidettiin kentällä peräänantamattomana luonteena, joka ei luovuttanut pahassakaan häviötilanteessa.

Connors saavutti yhteensä kahdeksan Grand Slam -turnausvoittoa, muttei kertaakaan kyennyt valloittamaan Ranskan avointa tennisturnausta. Connors on voittanut enemmän ATP-turnauksia kuin kukaan muu (kaikkiaan 105). Maailmanlistan ykköseksi hänet rankattiin heinäkuussa 1974. Vasemman ranteen leikkaus piti hänet poissa kentiltä pitkään, mutta hänen ammattilaisuransa jatkui silti 39-vuotiaaksi asti. Kerrotaan myös hänen oikkuiluistaan kilpailujärjestelmää vastaan sekä suhteesta toiseen maailmanluokan tennistähteen Chris Evertiin.

Hän on International Tennis Federationin maailmanmestari vuodelta 1982.

ATP-turnausvoitot kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1972 - 5
  • 1973 - 11
  • 1974 - 14
  • 1975 - 9
  • 1976 - 12
  • 1977 - 7
  • 1978 - 10
  • 1979 - 7
  • 1980 - 6
  • 1981 - 4
  • 1982 - 7
  • 1983 - 4
  • 1984 - 5
  • 1988 - 2
  • 1989 - 2


ATP | Tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat
Andre Agassi | Boris Becker | Björn Borg | Jimmy Connors | Jim Courier | Novak Đoković | Stefan Edberg | Roger Federer | Juan Carlos Ferrero | Lleyton Hewitt | Jevgeni Kafelnikov | Gustavo Kuerten | Ivan Lendl | John McEnroe | Carlos Moyà | Thomas Muster | Rafael Nadal | Ilie Năstase | John Newcombe | Patrick Rafter | Marcelo Ríos | Andy Roddick | Marat Safin | Pete Sampras | Mats Wilander