Stefan Edberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stefan Edberg
Stefan Edberg vuonna 2007.
Maa Ruotsin lippu Ruotsi
Asuinpaikka Lontoo, Englanti
Pituus 187 cm
Paino 77 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaiseksi 1983
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (13.8.1990)
Turnausvoittoja 42
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (1985, 1987)
Ranskan avoimet finaali (1989)
Wimbledon voitto (1988, 1990)
Yhdysvaltain avoimet voitto (1991, 1992)

Stefan Bengt Edberg (s. 19. tammikuuta 1966 Västervik) on entinen ruotsalainen tennispelaaja. Hän voitti urallaan kuusi Grand Slam -turnausta kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä. Edberg tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen parhaista syöttö–volley-pelaajista sekä herrasmiesmäisestä käytöksestään kentällä ja sen ulkopuolella.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edberg nousi tennismaailman tietoisuuteen menestyvänä junioripelaajana 1980-luvun alussa. Vuonna 1983 hän voitti kaikki juniorien Grand Slam -turnaukset. Ammattilaisena Edberg otti ensimmäisen turnausvoittonsa nelinpelissä vuonna 1983 Baselissa ja kaksinpelissä vuonna 1984 Milanossa.

Edberg voitti kaksi ensimmäistä Grand Slam -titteliään Australian avoimissa. Vuonna 1985 hän voitti maanmiehensä Mats Wilanderin suoraan kolmessa erässä ja vuonna 1987 viimeisissä ruohoalustalla pelatuissa Australian avoimissa isäntämaan Pat Cashin viiden erän kamppailussa. Vuonna 1987 hän voitti myös Australian avointen ja Yhdysvaltain avointen nelinpeliturnaukset parinaan maanmiehensä Anders Järryd.

Edberg selviytyi Wimbledonin loppuotteluun kolme kertaa, kaikki peräkkäisinä vuosina. Vuoden 1988 loppuottelu Boris Beckeriä vastaan kesti sateen vuoksi kolme päivää – Edberg voitti Beckerin neljässä erässä. Myös kahtena seuraavana vuonna Edbergin loppuotteluvastustajana oli Boris Becker. Vuonna 1989 Becker voitti turnauksen suoraan kolmessa erässä ja vuoden 1990 loppuottelun voitti puolestaan Edberg viiden erän kamppailun jälkeen.

Edberg nousi maailmanlistan kärkeen elokuussa 1990. Hän piti sijaa hallussaan loppuvuoden ja suuren osan myös vuosista 1991 ja 1992. Hän on myös International Tennis Federationin maailmanmestari vuodelta 1991.

Edbergin viimeiset Grand Slam -voitot tulivat Yhdysvaltain avoimissa: vuonna 1991 hän voitti yhdysvaltalaisen Jim Courierin suoraan kolmessa erässä ja seuraavana vuonna saman maan Pete Samprasin neljässä erässä.

Vuonna 1996 Edberg voitti Australian avoimissa kolmannen ja viimeisen Grand Slam -tittelinsä nelinpelissä parinaan Petr Korda.

Ainoa Grand Slam -turnaus, jota Edberg ei kyennyt voittamaan, oli Ranskan avoin tennisturnaus. Hän eteni turnauksen loppuotteluun kerran, vuonna 1989, mutta hävisi 17-vuotiaalle Michael Changille viidessä erässä. Yleensäkin Edberg menestyi paremmin nopeilla alustoilla: neljä hänen kuudesta kaksinpelin Grand Slam -turnausvoitostaan tuli ruoholla, joka on tennisalustoista nopein.

Edberg oli myös neljä kertaa voittamassa Davis Cupia Ruotsin joukkueessa: 1984, 1985, 1987 ja 1994. Hän pelasi yhteensä seitsemän kertaa Davis Cup -finaaleissa, mikä on Ruotsin ennätys. Edberg voitti Ruotsin joukkueessa myös vuosien 1988, 1991 ja 1995 World Team Cupin, joka on Davis Cupin jälkeen toiseksi arvostetuin miesten joukkuekilpailu tenniksessä.

Vuoden 1984 kesäolympialaisissa Los Angelesissa, joissa tennis oli näytöslajina, Edberg voitti kultaa miesten kaksinpelissä. Vuoden 1988 kesäolympialaisissa Soulissa Edberg voitti pronssia sekä kaksinpelissä että nelinpelissä.

Edberg voitti urallaan yhteensä 42 kaksinpeliturnausta ja 18 nelinpeliturnausta ja esiintyi ennätyksellisesti 54 peräkkäisessä Grand Slam -turnauksessa. Hän oli maailmanlistan kärjessä yhteensä 72 viikkoa. Edberg vastaanotti myös viisi kertaa ATP:n reilun urheiluhengen palkinnon (1988–1990, 1992 ja 1995). Tunnustuksena tästä saavutuksesta palkintoa kutsutaan nykyään nimellä "Edberg Sportsmanship Award". Vuonna 2004 hänet valittiin tenniksen kansainväliseen Hall of Fameen.

Grand Slam -loppuottelut kaksinpelissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi voittoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
1985 Australian avoimet Ruotsin lippu Mats Wilander 6–4, 6–3, 6–3
1987 Australian avoimet Australian lippu Pat Cash 6–3, 6–4, 3–6, 5–7, 6–3
1988 Wimbledon Saksan lippu Boris Becker 4–6, 7–6, 6–4, 6–2
1990 Wimbledon Saksan lippu Boris Becker 6–2, 6–2, 3–6, 3–6, 6–4
1991 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvaltain lippu Jim Courier 6–2, 6–4, 6–0
1992 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvaltain lippu Pete Sampras 3–6, 6–4, 7–6, 6–2

Viisi tappiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
1989 Ranskan avoimet Yhdysvaltain lippu Michael Chang 6–1, 3–6, 4–6, 6–4, 6–2
1989 Wimbledon Saksan lippu Boris Becker 6–0, 7–6, 6–4
1990 Australian avoimet Tšekkoslovakian lippu Ivan Lendl 4–6, 7–6, 5–2
1992 Australian avoimet Yhdysvaltain lippu Jim Courier 6–3, 3–6, 6–4, 6–2
1993 Australian avoimet Yhdysvaltain lippu Jim Courier 6–2, 6–1, 2–6, 7–5

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]



ATP | Tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat
Andre Agassi | Boris Becker | Björn Borg | Jimmy Connors | Jim Courier | Novak Đoković | Stefan Edberg | Roger Federer | Juan Carlos Ferrero | Lleyton Hewitt | Jevgeni Kafelnikov | Gustavo Kuerten | Ivan Lendl | John McEnroe | Carlos Moyà | Thomas Muster | Rafael Nadal | Ilie Năstase | John Newcombe | Patrick Rafter | Marcelo Ríos | Andy Roddick | Marat Safin | Pete Sampras | Mats Wilander