Juan Carlos Ferrero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juan Carlos Ferrero
Juan Carlos Ferrero kesäkuussa 2011
Maa Espanjan lippu Espanja
Asuinpaikka Villena, Espanja
Syntymäaika 12. helmikuuta 1980 (ikä 34)
Pituus 183 cm
Paino 73 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 1998 – lokakuu 2012
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (8.9.2003)
Turnausvoittoja 16
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet välierät (2004)
Ranskan avoimet voitto (2003)
Wimbledon puolivälierät (2007, 2009)
Yhdysvaltain avoimet loppuottelu (2003)

Juan Carlos Ferrero (s. 12. helmikuuta 1980 Onteniente) on espanjalainen tennispelaaja. Hän voitti vuonna 2003 Ranskan avointen kaksinpelin mestaruuden ja oli lisäksi kahdesti Grand Slam -loppuottelun häviävänä osapuolena.[1] Lempinimeltään Ferrero on Mosquito (moskiitto).[2] Yhteensä Ferrero on voittanut 16 ATP-turnausta, viimeksi heinäkuussa 2011.

Ferrero lopetti uransa lokakuussa 2012 pelattuun Valencian turnaukseen.[3]

Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1999–2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferrero teki ammattilaisdebyyttinsä maaliskuussa 1999 Casablancassa pelatussa massakenttäturnauksessa. Hän eteni turnauksessa välieriin. Saman vuoden elokuussa hän teki Yhdysvaltain avoimissa Grand Slam -debyyttinsä; hän putosi turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Kaksi viikkoa Yhdysvaltain avoimista putoamisensa jälkeen Ferrero otti viidennessä ATP-kiertueelle kuuluvassa kisassaan, Mallorcalla pelatussa massakenttäturnauksessa, voiton. Hän kukisti turnauksen loppuottelussa Álex Corretjan.[4]

Ferrero jatkoi nousuaan vuonna 2000 ja vaikkei hän onnistunutkaan voittamaan yhtään turnausta, hän pelasi hyvin edeten kahdessa turnauksessa loppuotteluun ja auttaen maataan sen ensimmäiseen Davis Cupin voittoon Australiaa vastaan pelatussa loppuottelussa.[4][5] Hänen paras Grand Slam -tuloksensa oli välieräpaikka Ranskan avoimissa; hän hävisi lopulta Gustavo Kuertenille viisi erää kestäneen kamppailun jälkeen.[4]

Vuonna 2001 Ferrero vahvisti paikkansa maailman parhaiden massakenttäpelaajien joukossa voittamalla kolme turnausta (Estoril, Barcelona ja Rooma) ja etenemällä toista vuotta peräkkäin Ranskan avointen semifinaaleihin.[4] Tie Roland Garrosissa katkesi kuitenkin jälleen tappioon Gustavo Kuertenia vastaan. Massakenttämenestyksen lisäksi Ferrero voitti vuoden alussa Dubaissa kovalla kentällä pelatun turnauksen ja päätti kauden maailmanlistan sijalla viisi.[4][6]

2002–2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Ferrero eteni Ranskan avoimissa ensimmäistä kertaa urallaan Grand Slam -turnauksen loppuotteluun. Hän voitti matkalla finaaliin muun muassa Gastón Gaudion neljännellä kierroksella, Andre Agassin puolivälierissä ja Marat Safinin välierissä.[4] Häntä pidettiin ennen loppuottelua vahvana ennakkosuosikkina maanmiestään Albert Costaa vastaan, mutta Costa yllätti ja voitti ottelun neljässä erässä.lähde? Ferrero voitti kaudella kaksi turnausta, Monte Carlossa ja Hongkongissa, ja eteni tuona vuonna Shanghaissa pelatun Tennis Masters Cupin loppuotteluun, jossa hävisi viidessä erässä Lleyton Hewittille.[4] Ferrero oli kauden päätteeksi maailmanlistalla sijalla neljä.[6]

Vuosi 2003 oli Ferrerolle hänen tähänastisen uransa paras. Hän otti Ranskan avoimissa viimein ensimmäisen Grand Slam -voittonsa. Matkalla loppuotteluun hän voitti muun muassa maanmiehensä Felix Mantillan neljännellä kierroksella, chileläisen Fernando Gonzálezin puolivälierissä ja toisen maanmiehensä, edellisen vuoden mestarin Albert Costan välierissä. Loppuottelussa hän voitti helpohkosti alankomaalaisen Martin Verkerkin suoraan kolmessa erässä. Hän voitti kaudella lisäksi kolme muuta turnausta, massakenttäturnaukset Monte Carlossa ja Valenciassa ja kovalla alustalla pelatun turnauksen Madridissa. Syyskuussa Ferrero eteni Yhdysvaltain avointen loppuotteluun, jossa hävisi suoraan kolmessa erässä Andy Roddickille. Yhdysvaltain avointen jälkeen hän nousi kaksinpelin maailmanlistan kärkipaikalle ja piti sijaa hallussaan kahdeksan viikkoa (8. syyskuuta2. marraskuuta). Hän päätti kauden maailmanlistan sijalla kolme ja lisäksi hänet palkittiin maansa vuoden urheilijana.

Vuonna 2004 sairastelut ja loukkaantumiset vaivasivat Ferreron kautta ja hänen kuntonsa ja maailmanlistan sijoituksensa laskivat. Hän eteni vuoden alussa Australian avoimissa välieriin (joissa hävisi Roger Federerille), mutta sen jälkeen hän joutui olemaan koko maaliskuun sivussa vesirokon vuoksi ja pudottuaan huhtikuussa Monte Carlon turnauksessa jo ensimmäisellä kierroksella, hän tarvitsi vielä toisen kuukauden lepäämiseen ja toipumiseen. Toukokuun viidentenä päivänä Ferrero kaatui harjoituksissa loukaten kylkensä ja oikean ranteensa ja lähti puolustamaan Ranskan avointen voittoaan valmistautumatta kunnolla. Hän putosi jo toisella kierroksella hävittyään Igor Andreevia vastaan. Ferreron ongelmat jatkuivat koko loppuvuoden ja hän päätti kauden maailmanlistan kolmenkymmenen kärjen ulkopuolella ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

2005–2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Ferrero paransi jälleen otteitaan ja nousi ATP-listalla ylöspäin. Hän eteni huhtikuussa välieriin Monte Carlo Mastersissa ja loppuotteluun Barcelonan turnauksessa ja syksyllä hän eteni välieriin Pekingissä ja loppuotteluun Wienissä. Hän oli kauden päättyessä ATP-listalla jälleen kahdenkymmenen parhaan pelaajan joukossa, sijalla 17.

Vuonna 2006 Ferrero selviytyi loppuotteluun Masters-sarjan turnauksessa Cincinnatissa, mutta hävisi Andy Roddickille 3–6, 4–6. Ennen finaalia hän voitti turnauksessa maailmanlistan kakkosen, Rafael Nadalin 7–6(2), 7–6(3) ja Tommy Robredon 6–3, 6–4.

Vuonna 2007 Ferrero pääsi finaaliin Brasil Openissa, kunnes hävisi Guillermo Cañasille luvuin 6–7(4), 2–6. Hän saavutti uransa parhaan menestyksen Wimbledonissa etenemällä puolivälieriin, jossa hävisi Roger Federerille luvuin 7–6(2), 3–6, 6–1, 6–3.

Grand Slam -loppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi voitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
2003 Ranskan avoimet Alankomaiden lippu Martin Verkerk 6–1, 6–3, 6–2

Kaksi tappiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
2002 Ranskan avoimet Espanjan lippu Albert Costa 6–1, 6–0, 4–6, 6–3
2003 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvaltain lippu Andy Roddick 6–3, 7–6, 6–3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juan Carlos Ferrero – Profile atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)
  2. Ferrero Setting Up For Another Long Run At The US Open tennisnow.com. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)
  3. Entinen maailmanlistan ykkönen lopettaa mtv3.fi. Viitattu 12.9.2012.
  4. a b c d e f g Juan Carlos Ferrero - Playing Activity atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)
  5. Spain - Australia, World Group Final 2000 daviscup.com. Davis Cup. Viitattu 3.8.2011. (englanniksi)
  6. a b Juan Carlos Ferrero - Ranking History atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


ATP | Tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat
Andre Agassi | Boris Becker | Björn Borg | Jimmy Connors | Jim Courier | Novak Đoković | Stefan Edberg | Roger Federer | Juan Carlos Ferrero | Lleyton Hewitt | Jevgeni Kafelnikov | Gustavo Kuerten | Ivan Lendl | John McEnroe | Carlos Moyà | Thomas Muster | Rafael Nadal | Ilie Năstase | John Newcombe | Patrick Rafter | Marcelo Ríos | Andy Roddick | Marat Safin | Pete Sampras | Mats Wilander