Brinkhallin kartano
Brinkhallin kartano (ruots. Brinkhalls gård) on historiallinen kartano rakennuksineen ja puistoineen Kakskerran saarella Turussa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartanon tilan historia ulottuu 1500-luvulle. Alkuperäinen päärakennus oli kivistä tehty linnarakennus.[1]
Sen uusklassinen päärakennus valmistui vuonna 1793 ja se on tyylilajinsa ensimmäinen Suomessa. Päärakennuksen suunnitteli Turun akatemian rehtori, professori Gabriel von Bonsdorff.
Päärakennuksen sisätilat eivät ole alkuperäisessä asussaan, vaan ne saivat nykyisen klassistisen ilmeensä 1920-luvulla. Päärakennuksen tuntumassa sijaitsee kaksi samanikäistä sivurakennusta.[2]
Kartanon yli 300-vuotias Hedelmäpuutarha on alkuperäisessä ruutukaavassaan. Von Bonsdorff suunnitteli kartanon eteläpuolelle ranskalaisen puutarhan ja englantilainen maisemapuutarha luoteispuolelle. Alueen monimuotoinen kasvillisuus ja eläimistö käsittää useita suojeltuja luontotyyppejä.[3][4]
Kartano suojeltiin vuonna 1991. Museovirasto on määritellyt kartanon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[2][4]
Omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartanon ensimmäinen omistaja oli Turun linnan käskynhaltija, aatelismies Hans Eerikinpoika (k. 1608) 1500-luvun loppupuolella, joka oli Brinkkalan suvun jäsen. Ruotsin kuningas Juhana III aateloi Hans Eerikinpojan ja Prinkkalan tila sai ikuisen verovapauden. Hän omisti myös Brinkkalan talon Turun keskustan Vanhan Suurtorin laidalla. Molemmat rakennukset ovat saaneet nimensä Brinkkalan suvun nimestä.[4][1]
Kartano siirtyi Kruusin suvun haltuun Hans Eerikinpojan kuoleman jälkeen vuonna 1608. Kruusin suku omisti kartanon 1750-luvun puoliväliin asti. Tämän jälkeen kartano vaihtoi omistajia varsin usein.[1]
Kartanon uusi vaihe alkoi von Bonsdorffin suvun aikana, kun Gabriel von Bonsdorff osti kartanon vuonna 1792 ja hän rakennutti uuden päärakennuksen, talousrakennuksia ja puutarhat. Kartano oli von Bonsdorffin suvun omistuksessa vuoteen 1873. Tämän jälkeen kartano oli kenraalimajuri Bengt Krookin, K.G. Nymanin, senaattori Waldemar Spoofin, vapaaherra Max Aminoffin, vuorineuvos Emil Sarlin ja Georg Werner Rambergin omistuksessa. Georg Rambergin leski Greta Ramberg myi kartanon Turun kaupungille vuonna 1968.[4][1]
Kartanon nykyinen omistaja on Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö, joka osti sen vuonna 2001 Turun kaupungilta. Osto pystyttiin toteuttamaan Anna ja Signe von Bonsdorffin sukurahastolta saaduilla lahjoitusvaroilla. Brinhallin kartanon restaurointi valmistui vuonna 2022.[5][6][7][8]
Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1998–2002 Brinkhallin kartano oli kuvauspaikkana Yleisradion historialliselle Hovimäki-draamasarjalle[9] sekä Aku Louhimiehen elokuvalle Käsky (2008).
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartanossa on kahvio ja siellä järjestetään kiertokävelyjä, kokouksia ja vuokrataan tiloja juhlakäyttöön. Kartanossa järjestetään tapahtumia. Brinkhall Soi -musiikkitapahtuma järjestetään kartanossa.[3][10][11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Brinkhall | Turku, Kakskerta | Historia brinkhall-FI/SV/EN. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Brinkhallin kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b Varsinais-Suomi & Turku -kirjanen (2007), s. 23
- ↑ a b c d Uotila, Kari & Lehtonen, Hannele: Brinkhallin kartano Turku. Turun yliopisto, 2004.
- ↑ Heli Peltoniemi: Salin parketilla ajettiin mopolla ja kartano jäi heitteille, sitten kaikki muuttui – näin Brinkhall pelastui Turun Kakskerrassa ts.fi. 24.12.2023. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ "Yhtäkkiä tyttö kiljaisi ja juoksi meidät kiinni" – tällaisia paranormaaleja ilmiöitä turkulaiset ovat kohdanneet Turkulainen. 28.9.2018. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ Terho Vuorinen: Näyttelijälegenda laahustaa Kansallisteatterin käytävillä – ja 5 muuta suomalaista kummitustarinaa Ilta-Sanomat. 30.6.2016. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ Brinkhallin kartanon restaurointi on lopulta valmistunut | Svenskfinland runt | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ Yle - Arkisto: Hovimäen miljööt: totta ja silmänlumetta Yle. Viitattu 23.12.2017.
- ↑ Brinkhallin kartano | Turku, Kakskerta brinkhall-FI/SV/EN. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Kauhu herää henkiin Brinkhallin kartanossa aamuset.fi. 14.8.2023. Viitattu 13.4.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo
- Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö
- Kaj Dahl & C. J. Gardberg: Suomen Kartanoita, s. 113–. Otava, 1989. ISBN 951-1-10774-7.