S/S Ukkopekka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
S/S Ukkopekka v. 2004. Takana Naantalin Kuparivuori.
Risteilylle lähtenyt Ukkopekka Aurajoessa elokuussa 2012.
S/S Ukkopekka Turku-Naantali -reitillä v. 2004.
Höyrylaiva S/S Ukkopekka Loistokarilla v. 2004.
Höyrylaiva S/S Ukkopekan Trippel-höyrykone.
Höyryllä toimiva ankkuripeli.

Höyrylaiva S/S Ukkopekka on Suomen rannikon viimeinen reittiliikenteessä oleva matkustajahöyrylaiva. Aluksen kotisatama on Turku ja sen laituripaikka on Aurajoessa Martinsillan vieressä, samassa paikassa, jossa vanhemmat turkulaiset ovat nähneet sen vuosien ajan S/S Turkuna.

Alus on liikennöinyt S/S Ukkopekkana lukuisissa Suomen rannikkokaupungeissa kuten Helsingissä, Tammisaaressa, Hangossa, Uudessakaupungissa, Raumalla ja useissa Saaristomeren alueen kunnissa. Se on toiminut myös Turun alueen talouselämän esittelytilana Tukholmassa ja ravintolalaivana useana talvena Piritan satamassa Tallinnassa, Neuvostoliiton vallan aikana sekä Suomen Tasavallan Presidentin edustusristeilyllä Kiinan korkeimman johdon valtiovierailun aikana presidentin kesäasunnolla Kultarannassa Naantalin Luonnonmaalla.

S/S Ukkopekan omistaa Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukkopekka. Yhtiö harjoittaa höyrylaiva S/S Ukkopekalla reittiliikennettä Turun ja Naantalin välillä. Lisäksi Turusta järjestetään iltaristeilyjä laituritansseihin Airiston Loistokarille sekä tilausristeilyjä. Laivayhtiön konttori sijaitsee Turussa Martinsillan kohdalla olevan Ravintola Vaakahuoneen paviljongin rakennuksen päädyssä osoitteessa Linnankatu 38.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyrylaiva s/s Ukkopekka, ex. s/s Turku on rakennettu Hietalahden Sulkutelakka ja -Konepajalla Helsingissä 1938. Alus toimi silloisen Suomen Merenkulkuhallituksen Turun luotsipiirin tarkastusaluksena päätehtävänään merenkulun turvalaitteiden kunnossapito ja huolto. Eniten töitä teetti kaasulla toimivien majakoiden ja loistojen sekä linjavalojen kaasupullojen vaihto. Silloisen Ta. (tarkastusalus) Turun tehtäviin kuului myös poijujen asennukset ja polttoaineiden kuljetukset majakoille. Lisäksi aluksella suoritettiin luotsien tutkintoajot ja se toimi luotsinvaihtopaikkana, kun laivaliikenne siirtyi talviväylille.

Toisen maailmansodan aikana Suomen merivoimat otti sen käyttöönsä, asentaen siihen 20 millimetrin Madsen-ilmatorjuntatykin ohjaamon katolle ja keulakannelle raskaan ilmantorjuntakonekiväärin. Aluksen peräkannelle asennettiin syvyyspomminheittimet sukellusveneiden torjunnan mahdollistamiseksi. Alukselle majoittui tykkiryhmä. Aseistettuna se toimi saattoaluksena, meriliikenteen valvontatehtävissä Ahvenanmaan pohjoispuolella, sekä muualla saaristomerellä. Muita alukselle kuuluneita tehtäviä olivat mm. väylävartiointi ja sukellusveneiden kuuntelu.

Kesällä 1941 alus sai erikoisen ja pitkän saattotehtävän. Tehtävänä oli saattaa s/s Tornator-rahtialus Ruotsista Suomeen reittiä Ahvenanmeri – Turun saaristo – Selkämeri – Merenkurkku – Vaasa. Lastina oli 5 000 tonnia rukiin jyviä. Lastin arvoa kuvaa se, että siitä riitti jokaiselle suomalaiselle noin puolitoista kiloa leipäviljaa. Aluksen piti osallistua myös Bengtskärin majakan taisteluun, mutta sen ajaessa täyttä höyryä kovassa kiireessä merkitsemättömillä väylillä, ajoi se karille lähellä Bengtskäriä lentokoneiden ja aseiden melutessa taustalla.

Saattaja Turku osallistui myös ”Baltenflotte” tapahtumaan syyskuussa 1941. Paikalla oli iso määrä saksalaisia sota-aluksia, mukaan luettuna taistelulaiva KMS Tirpitz, johon saattaja Turku oli lippu- ja vilkutusyhteydessä. Kävipä jopa Turku-laivan miehistöä Tirpitzin kannella, viemässä sinne radiohiljaisuuden vuoksi viestejä.

Sodan jälkeen alus oli Neuvostoliiton johtaman valvontakomission käytössä Suomessa säästyen siten pakkoluovutuksesta Neuvostoliittoon. Tehtävän päätyttyä se palasi takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä. s/s Turkua käytettiin myös talvisin satamajäänsärkijänä ja kelirikkoaluksena. Jo tammikuussa 1970 vanha (Koli) hiililämmitteinen höyrykattila muutettiin öljylämmitteiseksi ja kolipoksit muutettiin öljysäiliöiksi. Jostain syystä kattila ei toiminut kunnolla ja alukseen vaihdettiin 1978 vanhan kattilan tilalle öljylämmitteinen höyrykattila merenmittausalus s/s Nautiluksesta.

S/s Turku palveli täten vuosikymmeniä ja teki merkittävän uran sekä tarkastus- että sota-aluksena. Alus lähti eläkkeelle 1979 vuoden lopussa palatakseen vielä vuodeksi väylätöihin väyläalus Seilin potkuriongelmien takia.

Tämän jälkeen se odotti turkulaisen Valmetin Pansion telakalla romuttamista, mutta siirtyikin yksityisomistukseen ja palasi lopulta vuonna 1986 erinäisten vaiheiden jälkeen takaisin kotilaituriinsa Aurajoen rantaan. Alus nimettiin uudlleen s/s Ukkopekaksi uuden omistajan Seitsemän seinähullua veljestä -orkesterista tutun Pentti-Oskari Kankaan perheen Höyrylaivaosakeyhtiön toimesta.

Ukkopekka- alus nimettiin perheen pojan Karioskari Ukkopekan mukaan. Tämä on siirtynyt jatkamaan isänsä ammattia aluksen päällikkönä.

Ravintolatilat uudelleenrakennettiin talvella 1987–1988 Uudenkaupungin venetelakalla. Ravintolasalonkien komeat 52 messinkipuitteista ikkunaa ovat peräisin vanhasta puolalaisesta matkustajarahtilaivasta, joka romutettiin Naantalissa. Aluksen mastot on lyhennetty 2000-luvun alussa, jotta se mahtuu kulkemaan Ukko-Pekan sillan alitse.

Aluksella on vieraillut valtionpäämiehiä, diplomaatteja, ministereitä ja liike-elämän sekä viihdemaailman huippuja, esimerkkeinä Tove Jansson, arkkiatri Arvo Ylppö, viulutaiteilija Isaac Stern ja näyttelijä Bill Murray.

S/S Ukkopekka on viimeinen vielä merenkulkukäytössä oleva laiva, joka on osallistunut sekä talvi- että jatkosotaan.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

s/s Ukkopekan on luokittanut ja katsastanut Merenkulkulaitos.

Pituus: 35 m.

Leveys: 7,3 m.

Radiotunnus: OIOU

Sen suurin syväys on: 3,2 m.

Paino on n. 300 tonnia.

Alus saa ottaa 199 matkustajaa ja ravintolapaikkoja laivassa on 143.

Laiva on rakennettu kulkemaan myös jäissä ja sen runko on jäävahvistettu. Keulakin on tyypillinen sen ajan jäänmurtajan keula. Se kulki aikoinaan talvitehtävissä noin 20 senttimetrin teräsjäässä.

Aluksen voimanlähteenä on öljylämmitteisellä höyrykattilalla varustettu alkuperäinen 294 kW (380 hv) Trippel-höyrykone. Se rakennettiin vuonna 1938 Helsingissä, saksalaisten piirustusten mukaan. Kone suunniteltiin alun perin sotalaivan koneeksi. Se on siis alkuperäinen suomalainen höyrykone ja edelleen erittäin hyväkuntoinen. Tämän tyyppisenä höyrykoneena se on todennäköisesti viimeinen yksilö maailmassa käytössä olevista koneista. Höyrykone antaa alukselle noin 10 solmun nopeuden.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918–1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]