Jiang Zemin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Jiang Zemin
Jiang Zemin 2001.jpg
Jiang Zemin vuonna 2001
Kiinan kansantasavallan kommunistisen puolueen pääsihteeri
19892002
Edeltäjä Zhao Ziyang
Seuraaja Hu Jintao
Kiinan kansantasavallan presidentti
19932003
Edeltäjä Yang Shangkun
Seuraaja Hu Jintao
Kiinan kansantasavallan keskussotilaskomission puheenjohtaja
19892004
Edeltäjä Deng Xiaoping
Seuraaja Hu Jintao
Tiedot
Syntynyt 17. elokuuta 1926 (ikä 87)
Yangzhou, Jiangsu, Kiina
Puolue Kiinan kommunistinen puolue
Puoliso Wang Yeping
Uskonto Ateisti

Jiāng Zémín (yksink.: 江泽民, s. 17. elokuuta 1926) oli Kiinan kansantasavallan "kolmannen sukupolven"selvennä merkittävimpiä poliittisia johtajia. Jiang toimi Kiinan kommunistipuolueen pääsihteerinä vuosina 1989–2002, Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajana vuosina 1990–2004 ja Kiinan kansantasavallan presidenttinä vuosina 1993–2003. Häntä pidetään kommunistipuolueen "kolmannen sukupolven johtajien ytimenä"lähde?; hänen teoriansa "kolmen edustuksesta" on omaksuttu puolueen ja valtion perustuslakeihin. Hänen hallintonsa aikana Kiina koki uudistusten ansiosta ällistyttävän taloudellisen kasvun ja paransi suhteitaan ulkomaailmaan, samalla kun kommunistipuolue säilytti tiukan otteensa valtiosta.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1943, valmistuttuaan Yangzhoun lukiosta, hän alkoi käydä yliopistoa Nanjingissa. Vuonna 1946 hän vaihtoi Shanghain Jiao Tong -yliopistoon ja valmistui sieltä vuonna 1947. Jiangista tuli maanalaisen kommunistiopiskelijaliikkeen jäsen osallistuttuaan maanlaajuiseen yliopistoliikehdintään; puolueen jäsen hänestä tuli vuonna 1946. Jiang sai koulutuksensa koneinsinööriksi moskovalaisessa Stalinin autotehtaassa vuonna 1950. Jiang toimi Romanian suurlähettiläänä ja Shanghain pormestarina, ja siten puhuu sujuvaa venäjää ja romaniaa, ja on kykenevä vastaanottamaan ulkomaalaisia merkkihenkilöitä pohjatiedoillaan japanista, ranskasta ja englannista sekä kirjallisuudesta.

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jiang oli Deng Xiaopingin, Li Pengin, Chen Yunin ja eläkkeelle siirtyneiden puoluevanhimpien 27. maaliskuuta 1993 valitsema kompromissiehdokas korvaamaan liberaalimpi Zhao Ziyang, jota arveltiin liian lempeäksi opiskelijamielenosoittajia kohtaan. Vaikkei Jiang ollut suoranaisesti sekaantunut välienselvittelyyn, hän kohosi puolueen keskeisiin asemiin vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten jälkeen roolistaan vastaavanlaisten mielenosoitusten ehkäisemisessä Shanghaissa. Jiang käynnisti vuonna 1999 Falun Gong -menetelmän harjoittajiin kohdistuvan vainokampanjan, ja sekä espanjalainen että argentiinalainen tuomioistuin ovat haastaneet hänet kansainvälisen rikoslain nojalla oikeuteen kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

76-vuotias Jiang valittiin uudelleen Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajaksi 16. puoluekokouksessa vuonna 2002, jossa myös Hu Jintao otti Jiangin paikan puolueen johtajana, nousten uudeksi kommunistipuolueen pääsihteeriksi. 15. maaliskuuta 2003 Hu seurasi Jiangia, tullen Kiinan kansantasavallan presidentiksi. 19. syyskuuta 2004 Jiang luopui Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajuudesta kommunistipuolueen keskuskomitean korkean tason kokouksen yhteydessä.

Käytännössä Jiang on luopunut kaikista tärkeistä viroistaan, mutta omaa silti vaikutusvaltaa Kiinan politiikassa.