Arvo Ylppö

Arvo Ylppö vuonna 1987 julkaistussa 100-vuotisjuhlapostimerkissä.

Arvo Henrik Ylppö (27. lokakuuta 1887 Akaa – 28. tammikuuta 1992 Helsinki) oli lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.

Yksityiselämä

Arvo Ylppö oli naimisissa kahdesti: puolisot olivat Marjatta Wegelius ja Lea Irene Jokelainen (1919 - 2011), ja näistä liitoista syntyi kuusi lasta – ensimmäisestä kaksi ja jälkimmäisestä neljä. Ylpön vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Ylppö (1843−1909) ja emäntä Henriikka Maunu (1860−1934). Arvo Ylpön sisar oli hammaslääketieteen tohtori, professori Aune Ylppö (1900–1980). Hänen toinen sisarensa, opettaja ja koulunjohtaja Ilta Ojansuu (o.s. Ylppö, 1882−1972) oli naimisissa suomen kielen professorin Heikki Ojansuun kanssa. Ojansuu oli Ylpön sisarusten serkku.

Eläkevuosinaan Arvo Ylpöstä tuli eräänlainen pitkäikäisyyden ja terveiden elämäntapojen kansallinen symboli. Ylppö kuoli 28. tammikuuta 1992 104-vuotiaana. Ylppö on haudattu Helsingin Hietaniemeen.

Hänen erityisen harrastuksensa kohteena oli liikunnan lisäksi kuvataide. Ylppö tunnettiin myös kovana korttipelimiehenä, hänen mielipelinsä oli Skruuvi.

Ura

Arvo Ylppö valmistui ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta vuonna 1906 ja aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Ylppö väitteli tohtoriksi jo 26-vuotiaana ja loi tutkijan- ja lääkärinuransa aluksi Saksassa, maineikkaassa lastenhoito- ja tutkimuskeskuksessa "Kaiserin Auguste Victoria Hausissa". Siellä hän teki myös väitöskirjansa.

Erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikaan Ylppö joutui Berliinissä tekemään yhä enemmän lääkärin töitä. Hän jopa opetteli Berliinin murteen voittaakseen potilaiden luottamuksen. Pian pienten lasten äidit vaativat, että juuri "Pikku berliiniläisen" pitäisi hoitaa heidän lapsensa.

Tutkimukset

Ylppö sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Tämä havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen.

Ylpöllä oli suuri rooli myös suomalaisen lääketeollisuuden kehityksessä. Hän toimi lääketehdas Orionin hallintoelimissä 46 vuoden ajan ja toi käytännön kokemuksensa kentältä Orionin lääkekehitykseen. Hän piti kotimaista lääketeollisuutta kansakunnalle merkittävänä.

Arvo Ylppö julkaisi useita tutkimuksia lastenlääketieteen alalta, kansantajuiset teokset Äiti pikkulapsensa hoitajana vuonna 1919 ja Auringonpojan terveysaapinen vuonna 1925, muistelmateoksen Elämäni pienten ja suurten parissa vuonna 1964 sekä mielipidekirjan Ihmisen ääni vuonna 1979.

Muut toimet

Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajana Ylppö oli vuosina 1920–1960 ja kunniapuheenjohtajana siitä eteenpäin. Lastenlinnan sairaalan ylilääkärinä Arvo Ylppö toimi vuosina 1920–1963.

Kunnianosoitukset

Arvo Ylppö sai arkkiatrin arvon vuonna 1952. Arkkiatri, joka tarkoittaa lääkärikunnan vanhinta, on korkein Suomessa lääkärille myönnettävä kunnianosoitus. Arkkiatreja voi kerrallaan olla vain yksi.

Arvo Ylpön 100-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin postimerkki lokakuussa 1987.

Arvo Ylpön nimeä kantava mitali, joka myönnetään erityisen ansioituneille lastenlääkäreille, jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Mitalin ensimmäiset kappaleet saivat Arvo Ylppö itse ja yhdysvaltalainen lastenlääkäri Clement Smith.

Helmikuussa 2010 paljastettiin Helsingissä Arvo Ylpön muistomerkki.

Arvo Ylpön kunniaksi on nimetty Arvo Ylpön koulu Toijalassa. Ylppö sijoittui kuudenneksi YLE:n Suuret suomalaiset -kilpailussa.

Kirjallisuutta

• Ylppö, Arvo: Elämäni pienten ja suurten parissa. Toimittanut Maija Suova. WSOY 1964, Porvoo.
• Ylppö, Arvo: Ihmisen ääni. Toimittanut Irma Heydemann. WSOY 1979, Porvoo.
• Numminen, Inkeri: Arvo Ylpön vuosisata, WSOY 1987, Porvoo.

Aiheesta muualla

• Arvo Ylpön muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Aura Korppi-Tommola: Ylppö, Arvo (1887–1992) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.