Korttipeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kortinpelaajia.

Korttipeli on pelikorteilla pelattava peli.[1] Vaikka korttipelejä voidaan pelata lähes millaisilla korteilla tahansa, ainakin Euroopassa yleisimmin käytetään 52-korttista + jokerit (jotka ovat mikä kortti tahansa) pakkaa. Näillä korteilla voi pelata sadoittain erilaisia pelejä.

Korttipelit ovat myös suosittu uhkapelimuoto. Yleisin uhkapeleistä on pokeri ja sen muunnelmista Texas hold 'em jota pelaavat sadat tuhannet pelaajat ympäri maailmaa.

Lisäksi on olemassa korttipelejä, joita pelataan omanlaisellaan pakalla, esimerkiksi Uno ja Avista. Keräilykorttipeleihin kuuluu esimerkiksi Magic: The Gathering.

Historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahvaan korttipeliharrastukset alkoivat Suomen maakunnista ensimmäisenä Etelä-Pohjanmaalla 1680-luvulla ja yleistyivät ison- ja pikkuvihan aikoihin. Kirkko ja papisto suhtautuivat kielteisesti tähän nuorison uuteen harrastukseen, minkä takia kortinpelaajia voitiin haastaa käräjille. Kortinpeluu liittyikin osaksi ankaraa eteläpohjalaista pitäjäkuria, jolla taas oli merkittävä yhteys puukkojunkkariaikaan. Kortinpeluuseen rinnastettavia pelejä olivat samoihin aikoihin nuorten keskuuteen levinneet kuoppa- ja seinärahan heittämiset.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Kallio, Reino: Häiriköintiä ja henkirikoksia: Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana, s. 14–19. Teos pohjautuu osin tekijän Jyväskylän yliopistossa 1982 tarkastettuun väitöskirjaan Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto: Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Reino Kallio, 2009. ISBN 978-952-92-5261-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beattie, Rob: Korttipelit: Pelit, temput ja taidot. (Playing cards: The complete guide to 52 games, 52 tricks, 52 skills, 2009). Jyväskylä: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-8121-9.
  • Kurki-Suonio, Ilmo (toim.): Korttipelit. Tiivistetty ja uusittu laitos teoksesta MMM-Korttipelikirja (Spillefuglen, 1952). Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-19095-4.
  • Norlin, Bo: Koko perheen korttipelit. (Vi spiller kort og legger kabal: En aktivitetsbok, 1995.) Suomennos: Susanna Paarma. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23112-6.
  • Saari, Mikko: Tarotista Texas hold’emiin: 600 vuotta korttipelejä. Helsinki: BTJ, 2008. ISBN 978-951-692-692-9.
  • Saari, Mikko: 150 korttipeliä. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-799-5.
  • Schenkmanis, Ingalill & Schenkmanis, Ulf & Gissy, Peter: Korttipelit ja pasianssit. (64 kortspel, 1982.) Suomentaneet Anja Aatola ja Eero Mänttäri. Hämeenlinna: Karisto, 1992. ISBN 951-23-3147-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.