Uno (korttipeli)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uno-kortteja

Uno (espanjan ja italian sanasta uno ’yksi’) on alkuperältään yhdysvaltalainen korttipeli, jolla on oma erityinen korttipakkansa. Pelin kehitti alun perin ohiolainen Merle Robbins 1970-luvun alussa poikansa Rayn kanssa. Nykyään peliä valmistaa Mattel.

Korttipakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

108 korttia:

  • 19 sinistä korttia 0-9
  • 19 vihreää korttia 0-9
  • 19 punaista korttia 0-9
  • 19 keltaista korttia 0-9
  • 8 nosta kaksi -korttia (kaksi kutakin väriä)
  • 8 suunnanvaihto -korttia (kaksi kutakin väriä)
  • 8 ohituskorttia (kaksi kutakin väriä)
  • 4 villikorttia
  • 4 villi + nosta neljä -korttia


Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin tavoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen pelaaja jolla on 500 pistettä, on voittaja. Pisteitä kerätään pääsemällä kaikista korteista eroon ennen muita kanssapelaajia. Voittaja saa pisteitä kaikista korteista, jotka kanssapelaajilla on käsissään pelin loppuessa.

Pelin kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen pelaaja nostaa yhden kortin. Korkeimman kortin nostanut toimii jakajana. Toimintakorttien arvo on tässä vaiheessa nolla.

Kortit sekoitetaan ja jokaiselle jaetaan 7 korttia.

Loppu pakka käännetään kuvapuoli alaspäin nostopakaksi. Nostopakan ylin kortti käännetään esiin poistopakan alkukortiksi.

Pelin aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Pelaajat pyrkivät pelaamaan poistopakkaan kortin, jossa on sama väri, numero tai kuva kuin poistopakan ylimmässä kortissa. Esimerkiksi jo kyseinen kortti punainen 7, pelaajan on pelattava punainen kortti tai numero 7. Pelaaja voi myös pelata villinkortin.

Jotkut pelaavat UNOa myös siten, että kerralla saa lyödä useamman saman numeroisen kortin. Tämä ei kuitenkaan ole virallisten, pelipakkauksessa mukana tulevien sääntöjen mukainen tapa.

Jos pelaajalla ei ole laittaa sopivaa korttia, hänen on nostettavana 1 kortti. Jos nostettu kortti voidaan pelata, pelaaja voi pelata sen heti. Pelaaja voi halutessaan jättää pelaamatta sopivan kortin. Jos nostettu kortti voidaan pelata, pelaaja voi pelata sen heti mutta hän ei saa pelata kädessä olevaa korttia.

Kun pelaajalla on kädessään vain yksi kortti, on hänen huudettava UNO. Pelin voi lopettaa millä kortilla tahansa.

Toimintakortit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalta oikealle: ohitus, suunnanvaihto, nosta kaksi, villi ja villi+nosta neljä

Toimintakortit pelataan seuraavasti:

Ohituskortti - kortin lyöneestä pelaajasta seuraavana istuva menettää vuoronsa. Kortin saa lyödä samanvärisen kortin tai myös erivärisen ohituskortin päälle. Kaksinpelissä antaa vain kortin lyöneelle pelaajalle uuden vuoron.

Suunnanvaihto kortti - vaihtaa pelaajien vuorojärjestyksessä suuntaa. Kortin saa lyödä samanvärisen kortin tai myös erivärisen suunnanvaihtokortin päälle. Kaksinpelissä kortilla ei ole merkitystä, sillä se kääntää suunnan, mutta vuoro päätyy kuitenkin seuraavalle pelaajalle.

Nosta kaksi kortti - kortin lyöneen pelaajan jälkeen vuorossa oleva menettää vuoronsa ja nostaa kaksi korttia. Kortin saa lyödä samanvärisen kortin tai myös erivärisen nosta kaksi -kortin päälle.

Villi kortti - kortin lyönyt pelaaja voi valita pelattavan värin. Kortin voi lyödä koska vain, paitsi jos lyöjä on vastaanottamassa nosta kaksi -korttia tai villi + nosta neljä -korttia..

Villi + nosta neljä -kortti - kortin lyöneestä pelaajasta seuraava menettää vuoronsa ja nostaa neljä korttia. Lisäksi kortin lyönyt pelaaja voi valita pelattavan värin. Korttia ei saa pelata, jos pelaajalla on kädessään samanvärinen kortti kuin poistopakan päällimmäinen kortti. Kortin voi lyödä koska vain, myös toisen villi + nosta neljä -kortin päälle.

Rangaistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos pelaaja unohtaa huutaa "UNO" ja joku huomaa sen jälkeen kun seuraava pelaaja on aloittanut vuoronsa ja ennen kuin unohtaneella pelaajalla on seuraava vuoronsa, pelaaja joutuu nostamaan kaksi korttia. Vuoro katsotaan alkaneeksi, kun pelaaja on nostanut kortin kädestään.

Jos pelaaja neuvoo toista pelaajaa, hänen on nostettava kaksi korttia. Jos pelaaja lyö kortin väärin ja se huomataan, hänen on nostettava kaksi korttia.

Jos pelaaja lyö villi + nosta neljä -kortin, voi kortteja nostamaan joutuva haastaa pelaajan. Kortin lyöjän täytyy tällöin näyttää kätensä haastajalle. Jos bluffi paljastuu eli kortin lyöjällä on kädessään poistopakkaan sopiva samanvärinen kortti, lyöjä nostaa neljä korttia. Jos lyöjä ei ole bluffannut, haastaja joutuu nostamaan kuusi korttia ja menettää vuoronsa.

Pisteytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierroksen päätyttyä hävinneiden pelaajien korttien antamat pisteet lasketaan yhteen ja voittanut pelaaja saa kaikki nämä pisteet. Muut eivät saa mitään.

Korteista saa pisteitä seuraavasti:

Numerokortti lukunsa mukaan Ohituskortti 20 Suunnanvaihtokortti 20 Nosta kaksi -kortti 20 Villi kortti 50 Villi + nosta neljä -kortti 50

Tämän jälkeen jatketaan kierroksia niin kauan, kunnes jollakulla on 500 pistettä.

Muunnoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rajoittamaton nosto (tai enemmän kuin yhteen rajoitettu nosto). Kortteja voi nostaa niin kauan kunnes saa sopivan kortin tai ei enää halua nostaa. Nostot voidaan myös rajoittaa tai pakottaa tiettyyn määrään.
  • Usean kortin lyöminen. Voi lyödä useita kortteja, jotka sopivat poistopakkaan väriltään tai tyypiltään (numero tai erikoiskortti).
  • Kertautuva vaikutus. Jos lyö useita erikoiskortteja, niiden vaikutus kertautuu. Esimerkki: pelaaja lyö kaksi 'nosta kaksi' -korttia, joten seuraava nostaa neljä korttia.
  • Erilainen pisteidenlasku. Voittaja saa nolla pistettä, muut saavat korttiensa pisteet. Joka ensimmäisenä saa 500 pistettä, häviää. Nyt joko hävinnyt putoaa jatkosta ja muut jatkavat voittoon asti, tai voittaja on se, jolla on vähiten pisteitä.
  • Erikoiskortilla ei saa lopettaa.
  • Joukkue-Uno. Parillinen määrä pelaajia. Joukkueessa kaksi pelaajaa, jotka eivät istu vierekkäin. Pelataan niin kuin yksilö-Unoa, mutta joukkueessa. Joukkue voittaa tai häviää.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]