Peli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Peli on ajanvietteeksi harjoitettava määrämuotoinen ja -sääntöinen kilpailu tai leikki, jossa on välineenä esimerkiksi kortteja ja nappuloita.[1] Pelin aikana osallistujat toimivat peliä ohjaavien sääntöjen mukaan. Pelin kulkuun voivat lisäksi vaikuttaa pelaajien tekemät valinnat ja strategiat, sattuma sekä urheilullisissa peleissä pelaajien fyysiset kyvyt.

Pelaajat kilpailevat yksin tai joukkueina toisiaan vastaan. Voittajaksi julistetaan ensimmäisenä säännöissä määrätyn tavoitteen, kuten suurimman pistemäärän, saavuttanut osapuoli. Palkintona voi olla esimerkiksi rahasumman tai määräävän aseman toisiin pelaajiin nähden. On olemassa myös yksin pelattavia pelejä (pasianssit ja videopelit) ja pelejä, joissa ei ole voittajaa (roolipelit).

Pelejä tutkii pelitutkimus. Pelien, pelaajien ja kannattavien pelistrategioiden ominaisuuksia ja säännönmukaisuuksia tutkii peliteoria, joka on matematiikan ja taloustieteen osa-alue.

Lautapelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lautapeli

Lautapeli on yhden tai useamman pelaajan peli, jota pelataan tyypillisesti pelilaudan ja pelinappuloiden tai muiden pelimerkkien avulla. Useimmiten lautapelejä kuvaa se, että pelimerkkien sijainti pelilaudalla (absoluuttisesti tai suhteessa toisiinsa) on pelin kannalta tärkeässä asemassa. Osassa uusia lautapelejä on satunnaisesti arvottu pelilauta, ja joissakin pelilauta itsessään voi muuttua pelin aikana.

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Videopeli

Videopeleissä pelataan tietokoneen tai pelikonsolin avulla tekoälyä tai toisia pelaajia vastaan. Toista pelaajaa vastaan saatetaan pelata joko Internetin välityksellä tai toisen samaan laitteeseen liitetyn ohjaimen avulla. Team Fortress 2 on esimerkki verkkopelistä.

Pallopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pallopeli

Pallopeli on urheilullinen peli, jota pelataan pallolla. Pelaajia voi olla kaksi tai useampia. Usein pelissä on kaksi toisiaan vastaan pelaavaa joukkuetta.

Korttipelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korttipeli

Korttipelejä voi pelata pelistä riippuen joko yksi tai useampi pelaaja. Korttipelejä pelataan pelikorteilla ja pelejä on suunniteltu lukematon määrä. Peleissä on erilaisia tavoitteita ja sääntöjä, joilla pelissä edetään.

Rahapelit ja uhkapelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raha-automaattiyhdistys eli RAY on yleishyödyllinen yhdistys, joka jakaa osan voitostaan hyväntekeväisyyteen. Lisäksi RAY omistaa Casino Helsingin, joka sijaitsee Helsingissä Mikonkadulla. RAY:n ydinliiketoiminta perustuu raha-automaatteihin, joita on yleisissä tiloissa. Raha-automaatit ovat koneita, joihin syöttämällä rahaa voi voittaa suuremman summan rahaa, kuitenkin ne on suunniteltu siten että niiden omistaja voittaa pitkällä aikavälillä.

Raha-automaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raha-automaatit jaetaan RAY:n mukaan seuraaviin luokkiin: hedelmäpeleihin, jotka ovat yleisimpiä peliautomaatteja, pokereihin, jotka ovat pelikoneessa ruudun kautta pelattavia korttipelejä, ventteihin joilla pyritään saamaan korteilla 21 pistettä, ruletteihin, jotka ovat hiukan harvinaisempia ja löytyy yleensä RAY:n pelihalleista sekä pajatsoihin. Lisäksi on tehty monipeliautomaatteja, joilla voi pelata edellä mainittuja kaikkia pelejä näytön avulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Botermans, Jack ym.: Suuri pelikirja: 150 kiehtovaa peliä kaikkialta maailmasta: Pelisäännöt, valmistusohjeita, syntytarinoita. (Een wereld vol spelletjes, 1987.) Suomennos Raija Viitanen. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1990. ISBN 951-873-281-7.
  • Grunfeld, Frederic V. (toim.): Pelien kirja. (Games of the World, 1975.) Suomentaneet Kirsti Jaantila & Eero Mänttäri. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-02389-6.
  • Kurki-Suonio, Ilmo: Kaikki pelissä: Pelien käsikirja. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-5423-6.
  • Whiter, Barb (koonnut): Kodin suuri pelikirja. (The Encyclopedia of Games, 2000.) Suomentanut Riitta Bergroth. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6140-6.