Sanaristikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henkilö täyttämässä sanaristikkoa.
Ensimmäinen sanaristikko joka julkaistiin New York World -lehdessä 1913 uudelleenpiirrettynä.
Yhdysvaltalainen perusristikko.

Sanaristikko eli ristikko, ruudukko, ristisana(tehtävä) tai "ristari" on eräs laajimmalle levinneitä ja suosituimpia sana-arvoitustyyppejä. Sanaristikossa on tavallisimmin tarkoituksena täyttää annettu ruudukko sanoin, joihin joko ruudukon ulkopuolelle tai sen sisälle erityisiin vihjeruutuihin sijoitetut vihjeet viittaavat. Sanat kulkevat ruudukossa yleensä sekä vasemmalta oikealle että ylhäältä alas, joissakin erikoistehtävissä myös viistoon. Helpoimmassa lähinnä lapsille suunnatussa sanaristikkotyypissä (sanakko) pyritään ratkaisemaan vain yksi ylhäältä alas luettava sana useiden vaakasuuntaisten sanojen avulla.

Suomalainen ristikko eroaa ulkomaisista merkittävästi. Suomalaisessa ristikossa ristikon sisällä käytetään pieniä vihjekuvia, kun ulkomaisissa tehtävissä kaikki vihjeet ovat tavallisesti tekstimuodossa. Tällainen niin sanottu perus­ristikko eli "höyry­ristikko"[1], jonka vihje­luettelo on varsinaisen ristikon ulko­puolella, on edelleen suosiossa monissa ulkomaisissa lehdissä, kun Suomessa suurin osa julkaistuista tehtävistä on kuvaristikoita, vain Ilta-Sanomat julkaisee säännöllisesti perus­ristikkoja.

Suomessa ilmestyy useita kymmeniä ristikkolehtiä, joista valtaosa mainostaa sisältävänsä helppoja kuvaristikoita. Heinäkuussa 2011 ostetuin ristikkolehti irtonumeromyynnin perusteella oli Jalmarin Helpot Plusristikot, tällä hetkellä ei ole tilastoa näkyvissä.[2]

Ristikoiden ratkontaa tai laadintaa harrastaville suunnattu yhdistys on nimeltään Sanasepot.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New York World -lehden joulunumerossa (21. joulukuuta 1913) ollutta tehtävää, jonka nimeksi oli annettu Word-Cross Puzzle, pidetään yleisesti maailman ensimmäisenä sanaristikkona. Sen oli laatinut lehden Fun-nimisen ajanvieteosion toimittaja Arthur Wynne. Ensimmäisenä sanaristikkokirjana pidetään yhdysvaltalaisten Richard Simonin ja Lincoln "Max" Schusterin vuonna 1924 julkaisemaa The Cross Word Puzzle Book. Suomen ensimmäisen sanaristikon laatija oli nimimerkki Suometar ja tehtävä julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 6 vuonna 1925.[3] Edes Suomalaisen sanaristikon historian kirjoittaja Ilona Kemppainen ei ole pystynyt selvittämään, kuka tämä nimimerkin takana on, mutta hänen mukaansa yleisesti uskotaan, että kyseessä on Seere Salminen. Suomen ensimmäisen kuvaristikon laati shakkimestari Osmo Kaila ja se julkaistiin Helsingin Sanomissa 20. maaliskuuta 1955.

Ristikkotyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvaristikko: Yleisin ristikkotyyppi Suomessa: vihjeet on sijoitettu itse ristikon sisään ja voivat olla myös kuvallisia.
  • Perusristikko (höyryristikko): Vihjeet on annettu sanallisesti erillisessä vihjeluettelossa ristikon ulkopuolella, erikseen pysty- ja vaakasuoraan tuleville ratkaisusanoille. Ilta-Sanomissa tehtävän nimenä on Ristisana.
  • Krypto: Jokaiseen tyhjään ruutuun on merkitty siihen kuuluvaa kirjainta vastaava numero; ratkojan on pääteltävä, mikä kirjain kutakin numeroa vastaa. Useimmiten alkuun pääsyn helpottamiseksi on annettu kuvallinen vihje yhtä ratkaisusanaa varten. Mikäli kuvallista vihjettä ei ole, kutsutaan tehtävää sokkokryptoksi.
  • Piilosana: Rakenteeltaan höyryristikkoa muistuttava tehtävä, jonka vihjeet ovat tiettyjen sääntöjen mukaan laadittuja, nokkeluutta vaativia sanaleikkejä.
  • Tavuristikko: Samanlainen kuin kuvaristikko, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun tulee yksi tavu.
  • Avoristikko: Kuvaristikko, josta ratkaisusanoja erottavat väliruudut puuttuvat ja jossa vihjeet on sijoitettu ristikon reuna-alueelle. Sanojen vaihtumispaikat on merkitty tai puuttuvat.
  • Ositteluristikko: Samanlainen kuin tavuristikko, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun tulee 2-3 kirjainta tavujaosta välittämättä.)[1]

Ristikkotermejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piilokirjain: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan jonkun kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä lainkaan toisen ratkaisusanan kanssa. Vaikeiden ratkaisusanojen kohdalla oikean piilokirjaimen keksiminen tai tietäminen voi olla hankalaa.
  • Alkupiilo: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan ensimmäisen kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä toisen ratkaisusanan kanssa.
  • Loppupiilo: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan viimeisen kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä toisen ratkaisusanan kanssa.
  • Fakkisana: Otollisen kirjainrakenteensa ansiosta melko usein ristikoissa ratkaisusanana esiintyvä sana, joka on kuitenkin hyvin vähän normaalissa kielenkäytössä esiintyvä sana joko harvinaisuutensa tai vanhentumisensa takia. Tyypillisiä ristikoiden fakkisanoja ovat mm. erästä muurahaissukua tarkoittava Atta, Unkarissa sijaitseva kaupunki Tata, näyttelijä Ista, kirjailija Etto, sukkamerkki Amar ja tuntemista tarkoittava vanhahtava verbin muoto tuta. Kuitenkin jo vuosia ristikoissa on ollut nähtävissä fakkisanojen selkeä väheneminen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilona Kemppainen: Suomalaisen sanaristikon historia. Helsinki: Finn Lectura, 2002. ISBN 951-792-127-6.
  • Veikko Nurmi: Sanaristikoiden maailma. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09385-1.
  • Erkki Vuokila: Sanaristikot (MMM Kansalaisen tietokirjat). Otava, 2004. ISBN 951-1-18867-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Veikko Nurmi ja Jouko Nyyssönen: Sanaristikkotermistö sanasepot.fi. Viitattu 6.8.2011.
  2. Lehtipisteen ristikkolehtivalikoima lehtipiste.fi. Viitattu 8.9.2011.
  3. Tieteen kuvalehti Historia 17/2013, s.64-65

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]