Tämä on lupaava artikkeli.

Bengtskärin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bengtskärin taistelu
Osa Hangon rintamaa 1941 jatkosodassa
Bengtskärin majakka kuvattuna pohjoisesta.
Bengtskärin majakka kuvattuna pohjoisesta.
Päivämäärä:

26. heinäkuuta 1941

Paikka:

Bengtskärin luoto, Suomenlahti

Lopputulos:

Suomalaisten voitto

Osapuolet

 Suomi

 Neuvostoliitto

Komentajat

luutnantti Fred Luther

yliluutnantti Kurilov

Tappiot

32 kaatunutta (joista 11 seuraavan päivän pommituksissa)
45 haavoittunutta

36–100+ kaatunutta
28 vangittua

Bengtskärin taistelu käytiin jatkosodassa Bengtskärin kallioluodolla Suomenlahdella. Neuvostoliittolainen maihinnousuosasto teki 26. heinäkuuta 1941 luodolle yllätyshyökkäyksen tavoitteenaan räjäyttää luodolla sijaitseva Bengtskärin majakka, jota suomalaiset käyttivät tähystys- ja tulenjohtopaikkana. Aamuyöllä alkanut taistelu päättyi saman päivän iltana suomalaisten voittoon. Taisteluun osallistui yhteensä yli tuhat suomalaista ja venäläistä sotilasta. Taistelussa kaatui 32 suomalaista, joista 11 seuraavan päivän pommituksissa. Arviot venäläisten kaatuneista vaihtelevat kolmenkymmenenkuuden ja yli sadan välillä. Bengtskärin taistelua on myös kuvattu populaarikulttuurissa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartassa Bengtskär (B), Morgonlandet (M) ja Hanko (H).

Bengtskärin majakka tähystys- ja tulenjohtopaikkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1939 Euroopan poliittinen tilanne kiristyi, mikä antoi aihetta rajavalvonnan tehostamiseen myös Suomessa. Tämän vuoksi Bengtskärille lähetettiin syyskuun alussa vartioryhmä, joka koostui 5–10 miehestä. Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta luodolla sijainneen majakan valo sammutettiin ja majakan henkilökunta perheineen evakuoitiin. Majakka toimi sodan aikana tähystys- ja tulenjohtopaikkana. Vartioryhmä tarkkaili Hankoa ja Suomenlahden suuta. Majakkaa yritettiin sodan aikana pommittaa, mutta tuloksetta.[1]

Hankoniemi ja sitä ympäröivät merialueet vuokrattiin talvisodan rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Alueen luovutus tapahtui 22. maaliskuuta 1940, minkä jälkeen Neuvostoliitto perusti Hankoon noin 30 000 miehen vahvuisen varuskunnan. Sodan jälkeen majakanvartijat palasivat luodolle ja majakan valo sytytettiin. Perheitä ei kuitenkaan turvallisuussyiden vuoksi laskettu takaisin. Suomalaiset valvoivat venäläisten tukikohtaa Bengtskäristä, jonka tähystystoiminta jatkui talvisodan päätyttyä.[1]

Jatkosodan syttyminen ja suunnitelma majakan tuhoamiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosota syttyi 25. kesäkuuta 1941. Samana päivänä venäläisten Hangon tukikohta avasi tulen kohti suomalaisasemia, jotka vastasivat tuleen. Bengtskär kuului sodassa Hangon rintaman Hiittisten lohkoon ja oli sen uloin etuvartio etelässä. Majakkatornin valohuoneesta oli näkymä Hankoon ja Suomenlahden suulle, ja sieltä voitiin johtaa sekä rannikkotykistön että laivaston tulta. Hiittisten lohkon tärkeimmät patterit sijaitsivat Örössä ja Granholmenissa, jotka sijaitsevat noin 10 kilometriä luoteeseen ja pohjoiseen Bengtskäristä.[1]

Venäläiset saivat lentotiedustelun avulla selville, että luoto oli linnoittamaton. 16. heinäkuuta 1941 Neuvostojoukot tuhosivat Bengtskäristä noin 10 kilometriä itään sijainneen Morgonlandetin tähystys- ja tulenjohtoaseman. Vangiksi otetun kuuden miehen vartioryhmän kuulusteluissa saatiin selville, että myös Bengtskärissä oli sijoitettuna kuuden miehen vartio. Bengtskärin vartioryhmää oli kuitenkin vahvistettu 29 miehellä Morgonlandetin hyökkäyksen jälkeen, ja venäläiset valmistautuivat maihinnousuun tästä tietämättöminä.[1]

Venäläisten suunnitelmana oli lähettää neljä vartio-, eli niin kutsuttua MO-venettä yöllä Bengtskäriin. Kahdessa veneessä olisi iskujoukkoja, jotka nousisivat ensin huomaamattomasti maihin ja valtaisivat majakan. Tämän jälkeen kolmannessa veneellä oleva räjäytysjoukkue nousisi maihin ja räjäyttäisi majakan syvyyspommeilla. Neljäs vene toimisi operaation komentoveneenä. Operaatio päätettiin toteuttaa laivaston vuosipäivää edeltävänä päivänä 26. heinäkuuta, jolloin voitto kruunaisi juhlapäivän vieton. Operaatiota johtaisi yliluutnantti P. V. Kurilov.[1]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen taistelupäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen iskujoukko matkalla kohti Bengtskäriä.

Taistelu alkoi 26. heinäkuuta 1941 kello yhden aikaan aamuyöllä, kun venäläiset nousivat pimeyden, sumun ja metsäpaloista levinneen savun turvin maihin. Venäläiset eivät kuitenkaan ehtineet sisään majakkaan, sillä suomalainen ulkovartiomies havaitsi heidät ja ehti suorittaa hälytyksen ja herättää muut sotilaat. Suomalaisten tulitus pakotti venäläiset suojautumaan kallioiden ja eteläterassin taakse. Majakan kolmannesta kerroksesta heitetty kasapanos tappoi terassin taakse piiloutuneen noin kymmenhenkisen iskuryhmän, jonka tarkoituksena oli vallata majakka. Räjähdyksessä menehtyivät politrukki A. I. Rumjantsev sekä yliluutnantti P. V. Kurilov, joka haavoittui kuolettavasti. Taistelu kuitenkin jatkui ja venäläisten miesvahvuus oli tässä vaiheessa kaksinkertainen puolustajiin nähden.[1]

Taistelun alussa suomalaisten puolustusta johti 25-vuotias luutnantti Fred Luther. Suomalaisten puolustus koostui enimmäkseen nuorista miehistä, jotka olivat kotoisin lähiseudun kunnista. Luther haavoittui taistelussa kahdesti, minkä jälkeen komento siirtyi alikersantti Harry Bjelkelle. Tässä vaiheessa majakassa oli jäljellä ainoastaan viisitoista taistelukuntoista miestä, joiden ammukset olivat käytännössä lopussa. Lisäksi venäläiset olivat vallanneet majakan pohjakerroksen. Taistelun alkutunteina puolustus sai tulitukea ainoastaan Örön ja Granholmenin patteristoilta, joita Lutherin täytyi pyytää ampumaan suoraan kohti Bengtskäriä. Tilanne helpottui kello neljän jälkeen, kun suomalaisten tykkiveneet ja Fokker-koneet ehtivät paikalle. Kello yhdeksän aikaan luutnantti M. Kaikkosen johtama 80 miehen iskujoukko pääsi majakalle käytyään laiturilla ja matkalla rannasta pitkiä ja kiivaita lähitaisteluja. Tämän jälkeen majakan pohjakerros onnistuttiin valtaamaan takaisin ja majakka oli jälleen suomalaisten hallussa.[1]

Jäljelle jääneet venäläiset eivät antautuneet apujoukkojen tai evakuoinnin toivossa. Venäläiset eivät kuitenkaan ensimmäisen maihinnousun jälkeen onnistuneet pääsemään uudestaan maihin, sillä veneet joutuivat joka kerta perääntymään kiivaan tulituksen alla. Tykkivene Uusimaa sai täysosuman yhteen venäläisten MO-veneistä sen yrittäessä lähestyä rantaa, minkä jälkeen suomalainen VMV-vene poimi merestä 16 miestä. Panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen saivat käskyn kohti Bengtskäriä, kun ilmavoimilta oli tullut tieto, että venäläishävittäjiä oli havaittu matkalla kohti Bengtskäriä. Hälytys osoittautui kuitenkin vääräksi, mutta alukset joutuivat 18 venäläisen pommikoneen hyökkäyksen kohteeksi ehdittyään Örön länsipuolelle. Pommin osuessa Ilmariseen yksi sen miehistöstä sai surmansa ja 13 haavoittui, minkä jälkeen panssarilaivat vetäytyivät takaisin saariston suojaan. Venäläiset taistelivat viimeiseen asti antautumatta, ja taistelun ensimmäinen päivä päättyi kello viiden aikaan iltapäivällä, kun luodolla ei ollut jäljellä yhtäkään taistelukuntoista venäläistä, joista suurin osa oli kaatuneita ja loput vaikeasti haavoittuneita.[1]

Venäläiset palaavat pommittamaan majakkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratkaisu riippuu jokaisen yksittäisen miehen rohkeudesta, motivaatiosta ja aloitekyvystä.

– Fred Luther 1986 pitämässään esitelmässä Bengtskärin taistelusta.. [2]

Heinäkuun 27. päivä päivä alkoi Bengtskärissä rauhallisesti, mutta keskipäivän aikaan luodon yläpuolelle ilmestyi venäläisiä pommikoneita. Bengtskärissä ei ollut ilmatorjunta-aseita, joten koneita ei voitu torjua. Pommitus jatkoi koko iltapäivän ja kello 16:42 majakkarakennuksen ja tornin saumakohtaan osunut pommi tappoi 11 suomalaista, jotka jäivät sortuvien rakenteiden alle. Vielä puoli kahdeksan aikaan illalla Bengtskäriä tulitettiin Russarön tykistöllä. Suomalaiset tykkiveneet ja lentokoneet saapuivat paikalle vasta myöhään illalla. Seuraavana päivänä, 28. heinäkuuta, Bengtskäriin tuotiin 40 mm:n Bofors-tykki. Saman päivän iltapäivällä Bengtskäriä vastaan hyökkäsi vielä kaksi konetta, jotka suomalaiskoneet ajoivat pois.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakan etupuolen vauriot taistelujen jälkeen kesällä 1941.

Bengtskärin taistelussa kaatui yhteensä 32 suomalaista, heistä 21 ensimmäisen päivän taisteluissa ja 11 seuraavan päivän pommituksista. Arviot venäläisten kaatuneista vaihtelevat runsaasti. Bengtskäristä vietiin pois kolmekymmentäkuusi ruumista, mutta kaatuneiden lukumäärä oli kuitenkin korkeampi, sillä tuntematon määrä ruumiita työnnettiin mereen, kun saari taistelujen jälkeen siivottiin. Lisäksi venäläisten laivoilla kaatui sotilaita ja yksi lentokone ammuttiin alas. Paula Wilson arvelee kirjassaan Bengtskär, että arvio noin sadasta venäläistä kaatuneesta osuu todennäköisesti oikeaan.[1] Haavoittuneita suomalaisia oli yhteensä 45 ja vangeiksi saatiin 28 neuvostoliittolaista, joista suurin osa oli vaikeasti haavoittuneita.[3]

Venäläiset vetäytyivät Hangosta vuoden 1941 lopulla tukikohdan strategisen merkityksen vähetessä saksalaisten vallattua Viron. Rintamalinja Hangon ja Bengtskärin välillä hävisi, ja majakka sai loppusodan olla rauhassa. Olojen rauhoituttua alkoivat myös majakan korjaustyöt. Majakan sodassa saamat vahingot olivat huomattavat: pohjoisseinä oli osittain poissa, katot rikki, välikatot romahtaneet ja ovet ja ikkunat hajalla. Lisäksi majakan ulkorakennuksista oli jäljellä ainoastaan kiviperustat. Korjaustyöt kestivät 1950-luvulle, ja samalla luoto myös linnoitettiin konekivääripesäkkein, juoksuhaudoin ja bunkkerein. Taistelussa kaatuneita on kunnioitettu myöhemmin erilaisilla muistotauluilla.[4]

Muistelmat ja Bengtskärin taistelu populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bengtskärin taistelusta löytyy runsaasti kirjallista materiaalia. Sekä suomalaiset että venäläiset veteraanit ovat kirjoittaneet taistelusta muistelmissaan. Taistelua on käsitelty myös erilaisissa jatkosotaa käsittelevissä kirjoissa ja aikakauslehdissä.[5] Esimerkiksi säveltäjä Einar Englund muistelee kirjassaan I skuggan av Sibelius: fragment ur en tonsättarens liv (1996) osuuttaan Bengtskärin taistelussa.[6] Bengtskärin taistelua on kuvattu Mikko Samulisen romaanissa Majakka vaikenee vuodelta 1971.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Wilson, s. 87–104.
  2. Wilson, s. 87.
  3. Bengtskärin historia bengtskar.fi. Arkistoitu 31.10.2013. Viitattu 30.12.2011.
  4. Wilson, s. 116.
  5. Wilson, s. 109.
  6. Wilson, s. 112.
  7. Samulinen Mikko: Majakka vaikenee[vanhentunut linkki] tammi.fi. Viitattu 30.12.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bengtskärin taistelu.