Tämä on lupaava artikkeli.

Bengtskär

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bengtskär

Bengtskär pohjoisesta.

Sijainti
Saariryhmä
Vesialue
Pinta-ala
noin 0,02 km² [1]
Väestö
Asukasluku
1[1]
Kartta

Bengtskär on Turun saaristossa, noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen sijaitseva luoto. Se on myös Suomen eteläisin asuttu paikka. Luoto on pinta-alaltaan noin kaksi hehtaaria ja ainoastaan pieni osa siitä on kasvillisuuden peittämää ja loppuosa on paljasta graniittia. Luodolla sijaitseva Bengtskärin majakka rakennettiin 1906 valaisemaan luotoa ympäröivää karikkoista merialuetta. Jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa se yritettiin räjäyttää. Majakka on ympäristöineen määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi[2], ja se on kesäisin suosittu matkailukohde. Bengtskärissä on myös hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Majakkarakennuksen korkeus on kokonaisuudessaan 49 m maanpinnasta (pois lukien tuuliviiri ja antennit) ja siten pohjoismaiden korkein majakkarakennus.[3]lähde tarkemmin? Valon korkeus on 45,8 m maanpinnasta ja 51 m merenpinnasta. [4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bengtskärin sijainti Saaristomerellä
Bengtskär
Bengtskärin sijainti Saaristomerellä.
Bengtskärin majakka

Bengtskär sijaitsee Turun saaristossa ja kuuluu Kemiönsaaren kuntaan. Luoto on pinta-alaltaan noin 2 hehtaaria ja sijaitsee Saaristomerellä noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Bengtskär on Saaristomeren uloin luoto ja Suomen eteläisin asuttu paikka. Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäriltä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston halki.[5]

Bengtskärin kallioperä on vuosien saatossa joutunut ihmisen muokkauksen kohteeksi: luodolle rakennettua majakkaa varten kalliota madallettiin räjäyttämällä, ja majakkaan tarvittavat kivet louhittiin paikan päältä. Myös jatkosodan aikana käyty Bengtskärin taistelu on jättänyt kallioon jälkiä. Sodan jälkeen kalliota räjäytettiin ja louhittiin lisää konekivääripesäkkeitä, juoksuhautoja ja bunkkereita varten. Lisäksi kalliossa on myös satoja ihmisten, kuten majakan entisten asukkaiden, sotilaiden ja matkailijoiden, tekemiä kaiverruksia, joista vanhimmat ovat vuodelta 1896.[6]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bengtskärin luoto sijaitsee ulkomerellä ja aallot pääsevät vyörymään suoraan rantaan, minkä vuoksi luodolla on historian aikana koettu voimakkaita myrskyjä. 1906 myrskyssä luodon dynamiittivarasto huuhtoutui mereen ja makeavesivarannot täyttyivät suolavedellä, mutta majakan rakennustyöntekijöiden asuinparakit säästyivät. Joulukuussa 1913 koetussa myrskyssä osa majakan kasvimaasta huuhtoutui mereen, ja joulukuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä 1999 koettu myrsky tuhosi muun muassa ulkorakennuksia ja tukki sataman suurella kivenlohkareella. Merentutkimuslaitokselta mukaan Bengtskärin eteläpuolella oleva aaltopoiju oli mitannut korkeimmat Suomessa koskaan mitatut aallot; merkitsevä aallonkorkeus oli ollut 7,4 metriä ja korkeimmat yksittäiset aallot 13-metrisiä.[6]

Bengtskärissä on harvoin jäätä jäärajan kulkiessa yleensä Bengtskärin ja saariston välillä. Toisinaan meri kuitenkin jäätyy avomerelle asti, ja erittäin harvoin jääolosuhteet mahdollistavat saarelle kulkemisen esimerkiksi autolla tasaisen ja paksun jääpeitteen yli.[6]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva etualalla kallioallas ja sen takana pieni lahti. Taempana majakan edessä matkailijoita.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoastaan pieni osa luodosta on kasvillisuuden peittämää, sillä pääosa siitä on paljasta graniittia. Kasvisto on vahvasti ihmisen muokkaama, ja suurin osa luodon maa-aineksesta on ihmisen tuomaa. Myrskyt ovat kuitenkin ajan mittaan huuhtoneet mullan suurimmaksi osaksi veteen. Bengtskärillä ei esiinny luonnostaan puuvartisia kasveja, tosin sille on ajan saatossa yritetty istuttaa erilaisia pensaita ja puita vaihtelevalla menestyksellä. Kasvisto on ulkoluodoille tyypillistä. Merikaalia löytyy yksi kasvusto, meriputkea ja varsinkin merisauniota esiintyy runsaammin. Ruohosipuli, rantavehnä ja rantakukka ovat yleisiä. Majakan etu- ja takapihalla kasvaa jänöapilaa.[7]

Majakan pihoille on kylvetty nurmiseosta, jotta nurmikko kestäisi paremmin suuren turistimäärän. Rikkaruohoista juolavehnää esiintyy paljon ja juolavehnän juurikot sitovat maaperää kovien myrskyjen huuhtoessa saarta. Nokkosta esiintyy jonkin verran. Majakkatornin ulkokuoressa kasvaa vuosittain voi- ja rantakukkaa. Kallioilla kasvaa erilaisia saaristolle tyypillisiä jäkäliä kuten karttajäkäliä sekä erilaisia karpeita.[7]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintuja Bengtskärin edustalla sijaitsevalla pienemmällä luodolla.

Paikallinen eläimistö on myös hyvin niukkaa. Saarella esiintyy muun muassa sammakkoeläimiä ja hyönteisiä sekä muutama nisäkäslaji. Luodolla on runsaasti erikokoisia meri- ja sadevesitäytteisiä kallioaltaita. Niissä elää erilaisia äyriäisiä sekä myrskyn tuomia pikkukaloja kuten kolmipiikkejä. Ne ovat tärkeitä myös sammakoille ja rupikonnille.[7] Lintujen lajikirjo on runsaampi varsinkin muuttoaikaan.[6]

Saarelle ei esiinny käärmeitä, joskin yksittäisiä kyyhavaintoja on tehty. Kyiden arvellaan kulkeutuneen naapurisaarelta Dömmärskäriltä, jossa on pysyvä kyykanta.[6] Ainoat pysyvät nisäkkäät ovat peltomyyrä ja lepakko. Koska peltomyyrillä ei ole vihollista lukuun ottamatta satunnaisia pöllöjä ja matkailijoiden tuomia koiria, kasvaa kanta toisinaan räjähdysmäisesti. Hylkeitä nähdään Bengtskärillä säännöllisesti ja toisinaan nuoria yksilöitä tavataan luodon rantakallioilla. Harmaahylje on yleisin ja norppa huomattavasti harvinaisempi. Halleja eli harmaahylkeitä näkee myös kaukoputkella kauempana sijaitsevalla Ytterlandilla.[6]

Bengtskärissä on 1970-luvulta lähtien havaittu vajaat 200 muuttolintulajia. Pesimälinnusto on vähäinen, ainoastaan neljä lajia. Yleisimmät pesimälinnut ovat haahka ja räystäspääsky. Bengtskärissä on hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Suomessa esiintyvistä pöllölajeista ainoastaan suopöllö ja sarvipöllö on havaittu Bengtskärissä.[6]

Vertaimeviä hyttysiä ei luodolla esiinny, mutta kesäisin majakkatornin ympärillä parveilee sulkasääskiä. Lisäksi luodolla tavataan kesäisin esimerkiksi erilaisia perhosia, ampiaisia, leppäkerttuja ja korentoja. Hämähäkkejä, kuten ristihämähäkkejä, esiintyy runsaasti.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bengtskärin majakka rakennusvaiheessa 1906.

Bengtskärin luotoa ympäröivälle karikkoiselle merialueelle ehti ennen majakan rakentamista haaksirikkoutua lukuisia aluksia, tunnetuimpana niistä höyrylaiva S/S Helsingfors, jonka uppoaminen antoi loppusysäyksen majakan rakentamiselle.[8] Ennen vuotta 1906 rakennettua Bengtskärin majakkaa luodolla sijaitsi ”Bengtskärin saarnatuolina” tunnettu pooki eli tunnusmajakka, joka purettiin suuremman majakan tieltä.[9][6] Jatkosodan aikana 1941 saarella käytiin Bengtskärin taistelu. Bengtskärin majakka oli tärkeä maamerkki toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Virosta lähteneille kymmenille tuhansille venepakolaisille.[10] Luodolla sijaitseva majakka kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, minkä jälkeen siitä on tullut merkittävä matkailukohde ja nähtävyys.[11]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bengtskär on Suomen eteläisin matkailukohde,[12] ja luodolla käy vuosittain noin 13 000–15 000 matkailijaa.[13] Majakassa on muun muassa museo, majakkaposti, kahvila ja majakkahotelli.[12]

Bengtskärille kulkee kesäkaudella maksullisia laivavuoroja Kasnäsistä ja Rosalasta sekä Hangosta. Lisäksi majakalle ajetaan myös maksullisia tilausristeilyjä.[14][15] Kesäkauden ulkopuolella majakalle voi päästä maksullisilla tilausveneillä sekä tarvittaessa helikopterilla.[16] Venematka Kasnäsistä Bengtskäriin kestää taksiveneellä noin tunnin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Elina Auri: Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret (pdf) (sivu 80) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 28.8.2013.
  2. Bengtskärin majakka Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 30.12.2011.
  3. Piirustuksia Luotsi- ja majakkalaitoksen arkistosta
  4. Paula Wilson: Bengtskär : majakka, koti ja taistelutanner. [Esbo]: Schildt, 2001 ;. 925639386. ISBN 951-50-1204-X, 978-951-50-1204-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.1.2023).
  5. a b Sijainti Bengtskär Oy. Arkistoitu 26.2.2014. Viitattu 29.12.2011.
  6. a b c d e f g h i Wilson, s. 171–193.
  7. a b c Sällylä, Seppo: Luonto. Bengtskär.fi. Arkistoitu 23.1.2012. Viitattu 29.12.2011.
  8. Wilson, s. 11–26.
  9. Wilson, s. 14.
  10. Wilson, s. 87–118.
  11. Bengtskärin historia bengtskar.fi. Arkistoitu 31.10.2013. Viitattu 4.7.2013. (englanniksi)
  12. a b Wilson, s. 160.
  13. Kokkonen, Jenni: Tiesitkö: Tämä on erikoisin paikka, missä Suomi ja Neuvostoliitto sotivat 26.4.2011. studio55.fi. Viitattu 16.7.2013.
  14. Laivaliikenne Bengtskärin majakalle Bengtskär Oy. Arkistoitu 28.7.2013. Viitattu 16.7.2013.
  15. Bengtskär Rib Safarit. Viitattu 2.2.2014.
  16. Liikenne kesäkauden ulkopuolella Bengtskär Oy. Arkistoitu 20.2.2014. Viitattu 16.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bengtskär.