Ukko-Pekan silta
| Ukko-Pekan silta | |
|---|---|
 Höyrylaiva S/S Ukkopekka alittamassa etummaisena näkyvää Ukko-Pekan siltaa. |
|
| Ajokaistoja | kevyen liikenteen silta |
| Ylittää | Naantalinsalmi |
| Sijainti | Naantali |
| Siltatyyppi | betoninen holvisilta |
| Pisin jänneväli | 45 m |
| Pituus | 211 m |
| Leveys | 5 m |
| Alituskorkeus | 11 m |
| Avattu liikenteelle | 1934 |
| Koordinaatit | |
 |
|
Ukko-Pekan silta on vuonna 1934 valmistunut, Naantalissa sijaitseva, kaksiosainen ja -aukkoinen teräsbetoninen holvisilta, jolla on pituutta 211 metriä. Silta on rakennettu Raumakarin päälle, ja se ylittää Naantalinsalmen ja yhdistää Luonnonmaan mantereeseen. Silta on saanut nimensä Suomen tasavallan presidentin P. E. Svinhufvudin lempinimestä Ukko-Pekka. Vuonna 1986 viereen rakennettiin moottoriajoneuvoliikenteelle uusi Naantalinsalmen silta, jolloin vanha silta jäi kevyen liikenteen käyttöön. Ukko-Pekan sillan vihki käyttöön itse P. E. Svinhufvud ja Naantalinsalmen sillan Mauno Koivisto. Ukko-Pekan silta on suojeltu Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa.[1]
Siltapaikka ja vaihtoehtojen kartoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naantalinsalmen kalliorannat ovat jyrkät ja salmessa kulkee laivaväylä. Ennen siltaa mantereen ja Luonnonmaan välillä liikennöitiin lautalla. 1920-luvulla Luonnonmaan tiehoitokunta ja kulkuyhteyden takana olevat Merimaskun ja Rymättylän kunnat anoivat valtionapua tieyhteyden ja vesistöjen ylityksen parantamiseksi. Tie- ja vesirakennushallitus päätyi viiteen vaihtoehtoon, joista vain yhdessä lautta olisi korvattu Raumakarin kohdalle rakennettavalla sillalla. Vaihtoehto olisi ollut liikenteellisesti paras, mutta TVH piti sitä liian kalliina liikennemääriin nähden. Eduskunta kuitenkin päätti, että vuonna 1922 tasavallan presidentin kesäasunnoksi hankitun Kultarannan liikenteen takia salmeen pitää rakentaa silta. Valtion vuoden 1930 talousarviossa oli määräraha työn aloitusta varten.[2]
Rakennustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaväylä siirrettiin salmen kapeampaan osaan, mantereen ja Raumakarin väliin. Naantalin puolelle louhittiin ja pengerrettiin tie. Naantalin puoleisen sillan rakennustyöt alkoivat keväällä 1932. Luonnonmaan puoleisen pidemmän sillan rakentaminen voitiin määrärahojen takia aloittaa vasta seuraavana kesänä. Sillat yhdistää Raumakarille rakennettu 55 metriä pitkä kivipenger.[3]
Maaston takia rakennustyö oli vaikeaa, erityisesti sillan alapuolisten telineiden rakentaminen epätasaiselle kalliolle. Siltojen ylätelineet eli holvikaarien muotti rakennettiin Raumakarilla lavalla sarjatyönä. Louhinta- ja myöhemmin valutöitä varten rakennettiin köysirata, jota vielä jatkettiin niin, että myös Luonnonmaan puoleinen silta voitiin valaa samalta betoniasemalta, joka oli Naantalin puolella. Betonia valmistettiin kahdella sekoittimella ja sen laatua valvottiin huolellisesti. Holvin, sillan kannen ja sitä tukevien ohuiden seinämien betonit olivat suhteutukseltaan erilaiset.[3]
Ukko-Pekan silta on rakennettu Turun tie- ja vesirakennuspiirin omana työnä, pääosin tuntityönä. Sillan suunnitteli insinööri E. Lappi-Seppälä TVH:n siltaosastolta.[3]
Avajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siltojen eristys- ja päällystystyöt sekä viimeistely tehtiin vuoden 1934 alkukesästä ja sillan avajaisia voitiin viettää 14. heinäkuuta 1934. Juhlallisessa tilaisuudessa oli läsnä myös tasavallan presidentti Pehr Evind Svinhufvud, joka oli antanut luvan kutsua siltaa Ukko-Pekan sillaksi.[4] Rouva Ellen Svinhufvud leikkasi poikki sini-valkoisen silkkinauhan.[5]
Sillan rakenne ja muoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molemmat holvisillat ovat ajoradaltaan viisi metriä leveitä ja niiden kansirakenne on betonia. Betonikansi tukeutuu holvikaariin hoikilla, 20 senttimetriä paksuilla seinämillä, joiden leveys on sama kuin holvikaarten eli neljä metriä. Holvisiltojen kummassakin päässä rannalle johtavista silloista kolme on tyypiltään useampiaukkoisia kehäsiltoja, joiden kaikkien jännemitta on seitsemän metriä. Mantereen puoleinen silta on palkkisilta, jännemitaltaan viisi metriä. Kehäsiltojen jalkoina ovat umpinaiset seinät, joiden päissä on pilarit.[3]
Naantalin puoleisen sillan holvikaaren jännemitta on 30 metriä, betonikaaren paksuus kannassa on 50 ja laella 34 senttimetriä. Raumakarille johtaa neliaukkoinen kehäsilta.[3] Laivaväylä kulkee tämän holvisillan alta, alituskorkeus on 11 metriä.[6]
Luonnonmaan puoleisen holvikaaren jänne on 45-metrinen. Kaaren paksuus on kannassa 80 ja laella 50 senttimetriä. Raumakarille ja Luonnonmaalle johtavat kehäsillat ovat molemmat kolmiaukkoiset.[3]
Kahvila Siltapaviljonki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukko-Pekan sillan valmistuttua Raumakarille tien itäpuolelle rakennettiin kahvila. Pyöreä puurakenteinen rakennus oli alkujaan yksikerroksinen ja korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1937. Kahvila oli auki vain kesäisin. Se purettiin Naantalinsalmen sillan tieltä 1980-luvulla.[5][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suojeltavat rakennetun ympäristön kokonaisuudet (PDF) (teemakartta) 4.11.2002. Varsinais-Suomen liitto. Arkistoitu 16.3.2016. Viitattu 14.3.2009.
- ↑ Aitta, 2004, s. 309
- ↑ a b c d e f Aitta, 2004, s. 310
- ↑ a b Aitta, 2004, s. 311
- ↑ a b Kujala, Mirja: Naantalin siltapaviljongin historiaa 10.8.2011. Naantali Kulttuuritalo -yhdistys. Viitattu 6.7.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Siltojen alituskorkeudet Naantalin Matkailu Oy. Viitattu 6.7.2012. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukko-Pekan silta Wikimedia Commonsissa
