Suomen Joutsen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Joutsen
Suomen Joutsen museoituna

Suomen Joutsen (entiset nimet Laënnec, Oldenburg) on Suomen laivaston entinen koululaiva ja nykyisin museolaiva Turun Aurajoessa Forum Marinumissa.

Suomen Joutsen on kolmimastoinen teräsrunkoinen täystakiloitu purjelaiva, fregatti. Se rakennettiin 1902 Saint-Nazairessa Ranskassa. Alus oli aluksi rahtiliikenteessä Atlantilla ja Tyynellämerellä, kunnes Suomen valtio osti sen 1930 laivaston koululaivaksi. Merkittävin siihen tehty muunnos oli moottoreiden asentaminen. Aluksen pääkoneiksi asennettiin kaksi 200 hv:n Skandia -kuulamoottoria ja apumoottoreiksi kaksi pientä 8-15 hv:n Skandia -kuulamoottoria. Pääkoneet osoittautuivat pian alimitoitetuiksi, ja alus liikkui niillä lähinnä satamaan mennessään ja lähtiessään. Pisin ajomatka omilla koneilla oli matka Panaman kanavan läpi. Ennen toista maailmansotaa alus ehti tehdä kahdeksan pitkää valtameripurjehdusta.

Suomen Joutsen toimi talvi- ja jatkosodan aikana sukellusveneiden ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja osallistui sotien jälkeen miinanraivaukseen tukialuksena. Aluksen mastot oli riisuttu sotavuosiksi, ja sitä liikuteltiin hinaajalla.

Vuosina 19491955 aluksella tehtiin Itämerellä pienehköjä edustus- ja koulutuspurjehduksia. Suomen Joutsen oli menossa käyttönsä jälkeen romuttamolle, mutta Niilo Wälläri vaati valtiolta loppusijoituspaikkaa, ja laiva sijoitettiin Turkuun.

Vuodesta 1956 se toimi merimiesammattikouluna Turussa kiinnitettynä Aurajoen rantaan lähelle Martinsiltaa. Vuonna 1991 se siirtyi Turun kaupungin omistukseen museolaivaksi ja se siirrettiin vuonna 2002 nykyiselle paikalleen Forum Marinum -museon yhteyteen lähemmäksi Aurajoen suuta. Suomen Joutsenesta on tullut olennainen osa Aurajoen maisemaa.

Valtameripurjehdukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. matka

22.12.1931–22.5.1932. Matkareitti: HelsinkiKööpenhamina (Tanska) – Trongisvágur (Färsaaret) – Hull (Englanti) – Las Palmas (Kanariansaaret, Espanja) – 5,5 astetta pohjoista leveyttä – Ponta Delgada (Azorit) – Vigo (Espanja) – Helsinki.

2. matka

20.10.1932–3.6.1933. Matkareitti: Helsinki – Las Palmas (Kanariansaaret, Espanja) – Rio de Janeiro (Brasilia) – Montevideo (Uruguay) – Buenos Aires (Argentiina) – Saint Lucia (Pienet Antillit) – St. Thomas (Neitsytsaaret) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Helsinki.

3. matka

1.11.1933–15.5.1934. Matkareitti: Helsinki – Marseille (Ranska) – Aleksandria (Egypti) – Napoli (Italia) – Santa Cruz (Kanariansaaret) – Port-au-Prince (Haiti) – Lissabon (Portugali) – Helsinki.

4. matka

31.10.1934–3.5.1935. Matkareitti: Helsinki – Cartagena (Espanja) – Pireus (Kreikka) – Saloniki (Kreikka) – Beirut (Libanon) – Haifa (Englannin Palestiina) – Aleksandria (Egypti) – Casablanca (Marokko) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Gravesend (Englanti) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.

5. matka

9.10.1935–2.7.1936. Matkareitti: Helsinki – Lissabon (Portugali) – La Guaira (Venezuela) – Cartagena (Kolumbia)Colón (Panama) – Panaman kanava – Balboa (Panama) – Callao (Peru) – Valparaíso (Chile) – Kap Horn – Buenos Aires (Argentiina) – Rio de Janeiro (Brasilia) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.

6. matka

2.11.1936–1.5.1937. Matkareitti: Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegal) – Ciudad Trujillo (nyk. Santo Domingo, Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksiko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.

7. matka

20.10.1937–12.5.1938. Matkareitti: Helsinki – Funchal (Madeira) – Montevideo (Uruguay) – Tristan da Cunha (Isolle-Britannialle kuuluva saariryhmä eteläisellä Atlantilla) – Kapkaupunki (Etelä-Afrikka) – Calais (Ranska) – Helsinki.

8. matka

27.10.1938–23.4.1939. Matkareitti: Helsinki – Bordeaux (Ranska) – Casablanca (Marokko) – Pernambuco (nyk. Recife, Brasilia) – San Juan (Puerto Rico) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Rotterdam (Hollanti) – Helsinki.

Laivan päällikkönä toimi ensimmäisen matkan puoliväliin komentajakapteeni Arvo Alfred Lieto. Ensimmäisen matkan puolivälistä kahdeksannen matkan puoliväliin päällikkönä toimi komentajakapteeni John William Konkola ja viimeisen, kahdeksannen matkan puolivälistä kapteeniluutnantti Unto Voionmaa.[1]

Komentajakapteeni Konkola oli jo ottaessaan tehtävän vastaan "albatrossi" eli kiertänyt Kap Hornin lastipurjelaivan päällikkönä, koska hän oli myös merikapteeni, toisin kuin useimmat meriupseereista. Hän jäikin viimeiseksi tämän oppiarvon suorittaneista Suomen Joutsenen päälliköistä.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitat
  • Pituus:93,8 m
  • Vesilinja: 70,3 m
  • Leveys: 12,2 m
  • Syväys painolastissa: 3,4 m
  • Purjepinta-ala: 1678 m2
  • Suurin mitattu nopeus 12,5 s

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit aluksen ollessa Suomen valtion omistuksessa:[2]

  1. Arvo Alfred Lieto, komentajakapteeni, merikapteeni, 23.11.1931–11.03.1932[2] Hän joutui palaamaan kotimaahan eversti Väinö Valveen käskystä tekemään selvitystä Färsaarilla tapahtuneesta onnettomuudesta.[3]
  2. John William Konkola, komentajakapteeni, merikapteeni, 11.3.1932–3.12.1938
  3. Unto Adolf Voionmaa, kapteeniluutnantti, 3.12.1938–22.4.1941
  4. Arno Valio Lapinjousi, komentajakapteeni 11.6.1948–27.4.1951
  5. Alpo Kalervo Lamminen, komentajakapteeni, 27.4.1951–22.11.1952

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aalste Juhani, Aittola Heikki, Mauno Jukka: Suomen Joutsen. Jyväskylä: Merikustannus Oy, 1989. ISBN 951-95457-2-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aalste, J: "Suomen Joutsen.", sivu 23. Merikustannus Oy, 1989
  2. a b Suomen Joutsen
  3. Suomen joutsenen ensimmäinen valtameripurjehdus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen Joutsen.