Kauko Röyhkä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kauko Röyhkä
Kauko Röyhkä 2011.jpg
Kauko Röyhkä Turun kirjamessuilla 2011.
Syntynyt 12. helmikuuta 1959 (ikä 55)
Laulukieli suomi
Ammatit muusikko, kirjailija
Soittimet kitara
Yhtyeet Kauko Röyhkä & Narttu, 500 kg lihaa, Kauko Röyhkä, Kauko Röyhkä & Riku Mattila, Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, Uhrijuhla
Levy-yhtiöt EMI, Kerberos, Johanna, Euros Records, Herodes, Ranka Recordings, Ektro Records
Aikakausi 1980–
Ensiteokset Tien laidalla Waterloo (1980)
Tunnustukset Sokeain kuunnelmapalkinto (2002, 2003), Erikois-Emma (2010)
Ehdokkuudet Finlandia-palkinto (1996)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kauko Röyhkä (oikealta nimeltään Jukka-Pekka Välimaa[1][2], s. 12. helmikuuta 1959 Valkeakoski) on suomalainen pitkän linjan rockmuusikko ja kirjailija. Röyhkän ura levyttävänä muusikkona ja romaanikirjailijana alkoi vuonna 1980. Kauko Röyhkän tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Lauralle”, ”Talo meren rannalla”, ”Paska kaupunki” ja ”Paha maa”. Röyhkän romaani Kaksi aurinkoa oli Finlandia-palkintoehdokkaana 1996. Vuonna 1995 Röyhkä sai Suomi-palkinnon ja vuonna 2009 Taiteen valtionpalkinnon.[3]

Vuoteen 2012 mennessä Röyhkältä on ilmestynyt yhteensä 26 albumia. Hänen tunnetuin yhtyeensä on ollut Narttu (eri kokoonpanoja vuosina 1980–1990 ja esiintymisiä jälleen vuonna 2012).[4] Alusta alkaen Röyhkällä on ollut myös muita musiikillisia sivuprojekteja, joiden kanssa hän on levyttänyt, kuten 500 kg lihaa -yhtye. Röyhkä on myös sanoittanut muiden artistien lauluja.[5]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka-Pekka Välimaa syntyi Valkeakoskella 12. helmikuuta 1959 ja kasvoi Oulussa äitinsä ja tätinsä kanssa. Hänen äitinsä kertoi isän näyttävän laulaja Kauko Käyhköltä, mistä on peräisin myös taiteilijanimi Kauko Röyhkä.[6][7]

Röyhkä päätti ryhtyä muusikoksi 1970-luvulla Lou Reedin vaikutuksesta. Tyyliltään kylmä Reed poikkesi kevyestä, valtavirtaisesta pop-musiikista. Röyhkän mukaan Reed sai hänet ajattelemaan, että ”rock voi olla taidetta – jopa yhtä hyvää kuin kirjallisuus tai elokuva parhaimmillaan.” Röyhkä hankki kaiken Lou Reedin musiikin, minkä käsiinsä sai.[8] Röyhkä kirjoitti ylioppilaaksi 1978 ja pyrki Oulun yliopistoon, muttei tullut valituksi. [9]

Narttu-yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhkä oli 1978–1979 Oulussa työttömänä tai valtion työllistämistöissä. Tämän ajan hän käytti kirjan ja laulujen kirjoittamiseen. Useat Steppaillen-levyn lauluista syntyivät tällöin. Röyhkä perusti yhdessä RukiVehrin kanssa Narttu-nimisen yhtyeen. Yhtye ei jaksanut treenata, mikä harmitti Röyhkää.[10][11] Saatuaan opiskelupaikan Röyhkä muutti Turkuun ja perusti Nartun uudestaan toisella kokoonpanolla. Turussa hän tapasi Ratsian konsertissa oululaisen Riku Mattilaan. Mattila oli kuullut Narttua sen esiintyessä Tuomari Nurmion lämmittelijänä Oulussa. [12] Mattila oli innostunut yhtyeen sävellyksistä ja sanoituksista. Käydessään seuraavan kerran Oulussa Röyhkä otti heti Mattilaan yhteyttä ja perusti Nartun kolmannen kokoonpanon, jossa soittajina oli Mattilan lisäksi Ramblers-yhtyeen rumpali Heikki Tikka. Ramblersien manageri Antti Porkka innostui uudesta kokoonpanosta ja otti henkilökohtaisen lainan, jotta se pääsi Tampereelle tekemän masternauhan. Porkka kaupitteli Nartun tekemää masternauhaa Pokolle ja Johannalle, mutta vasta EMI teki sopimuksen sen julkaisemisesta Steppaillen-albumina.[10]

Kun esikoisromaani Tien laidalla Waterloo ja Steppaillen ilmestyivät syksyllä 1980, Röyhkä lopetti opiskelut ja muutti takaisin Ouluun, jossa Mattila ja Tikka asuivat.[13]

Musikkilehdistössä Narttu ei saanut vastakaikua. Yhtyeen levytyksiä ja varsinkin Röyhkän tekemisiä ja habitusta haukuttiin ahkerasti. EMI antoi yhtyeelle eropassit Uusia tansseja -levyn (1981) jälkeen ja Discophonille tehty Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet (1982) myi vain parisataa kappaletta. Narttu hajosi ja Mattila muutti Helsinkiin.[14] Tutustuttuaan Mats Huldéniin Röyhkä ja Riku Mattila päättivät yrittää vielä kerran ja pääsivätkin tekemään Herra presidentti -EP-levyn. Levyn kustantanut Johanna-yhtiö ajautui kuitenkin konkurssiin.[14]

500 kg lihaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 500 kg lihaa

Keväällä 1982 Röyhkä oli mukana perustamassa ”huumorimielessä” 500 kg lihaa -yhtyettä, jonka oli tarkoitus tehdä musiikkia Pupu Lihaviston ja RukiVehrin taidenäyttelyyn. Musiikki sävellettiin toisen yhtyeen vakiojäsenen Maritta Kuulan hyllystä sattumanvaraisesti valitun Uuno Kailaan runokirjan pohjalle. Albumi Etkös ole ihmisparka ilmestyi vuonna 1982. Taiteilijat Lihavisto ja RukiVehr soittivat itsekin pian yhtyeessä, jossa oli paljon kokoonpanovaihdoksia. Toinen pitkäsoitto Ruusumajassa julkaistiin 1985 ja Akvaario 1988. Yhtyeen toiminta hiipui tämän jälkeen yli kymmeneksi vuodeksi Röyhkän ja Kuulan muutettua Turusta Helsinkiin.[15] 2000-luvulla yhtye julkaisi vielä kaksi albumia, Sielu (2004) ja Nuori mies (2007).

Nartun aika Eurosilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannan Atte Blom sai tyrkytettyä Nartun Euros-levy-yhtiölle. Narttu sai viisi päivää aikaa tehdä Onnenpäivä-levyn (1983) Helsingin Myllypurossa sijaitsevassa Millbrook-studiossa. Uusi levy sai kehuja lehdistössä, radiosoittoa ja sitä myytiin tuoreeltaan yli 4000 kappaletta,[14] enemmän kuin kaikkia aikaisempia levytyksiä yhteensä.lähde? Onnenpäivät sai menestystä opiskelijoiden keskuudessa ja bändi lähti kiertueelle. Tässä vaiheessa Jari Paulamäki palasi Narttuun korvaamaan Mats Huldénia.

Lauralle-albumia (1984) levytettäessä Huldén palasi keikkamiksaajaksi ja aputuottajaksi. Narttu sai tuplasti studioaikaa edelliseen levytykseen verrattuna, kokonaista 80 tuntia. Levyltä lohkaistiin single ”Lauralle”, joka sai huomattavasti radiosoittoa.[16]

Vaikka Lauralle-albumi myi hyvin, se ei saavuttanut kultalevyrajaa.[17] Keikkasuosiota uusi levytys kasvatti entisestään. Suosiosta rohkaistuneena yhtye halusi tehdä seuraavasta levystä rosoisemman ja tylymmän. Juha Heininen palasi äänittäjäksi ja Huldén toimi Mattilan asemesta Maa on voimaa -levyn (1985) tuottajana.[18] Kaikkien yllätykseksi Riku Mattila erosi Nartusta. Keikkoja oli kuitenkin runsaasti ja Uusia tansseja-levylläkin soittanut Jarmo Heikkinen korvasi Mattilan.

Pikku enkeli -albumi (1986) äänitettiin Millbrook-studiossa osissa keikkojen ja kiertueiden välissä. Huldén toimi jälleen tuottajana ja Juha Heininen äänittäjänä.[19] Ennen Mielummin vanha kuin aikuinen -albumin (1987) levytystä oli Heikkinen palannut Ouluun perustamaan The Bootsin yhtyettä ja hänen paikalleen valittiin Tommi Viksten. Huldén oli myös liittynyt yhtyeeseen täysipäiväiseksi soittajaksi. Albumi äänitettiin kiireisesti kymmenessä päivässä. Kriitikot valitsivat sen vuoden pahaaksi kotimaiseksi albumiksi. .[20]

Jari Paulamäki erosi yhtyeestä liittyäkseen Even yhtyeeseen. Nartun sisällä Huldén siirtyi basistiksi. Keikkakiireiden lomassa levytettiin Paha maa -EP.[21].

Jatkuva keikkailu ja sen sivussa levyttäminen ajoi Narttua uuvuksiin. Röyhkä itsekin kärsi loppuunpalamisesta ja sai jopa psykosomaattisina oireina ihottumaa. Ihmelapsen (1988) levytyssessio oli riitaisa, ja se jatkui Helsingin juhlaviikkojen tilaustyöllä Röyhkälle. Tilastyöstä muodostui Mutta, mutta -EP. Röyhkä piti syntyneistä sävellyksistä, vakkei ollutkaan sovituksiin tyytyväinen.[22]

Hektinen keikkailu ja kiireiset levytykset söivät yhtyeen kestokykyä ja yhtenäisyyttä. Eripura ja riidat kasvoivat. Narttu hajosikin Joko-tai-albumin (1990) jälkeen.[22]

Kaksi koiraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nartun hajottua Röyhkä lähti Portugaliin kirjoittamaan romaania, mutta saikin aikaiseksi kappaleet levylle Kaksi koiraa (1990), joka levytettiin nopeasti. Jukka Uotilan mukaan se merkitsi täysin uuden musiikillisen ja sanoituksellisen tyylin löytymistä: ”demolta kuulostava karu diskanttivoittoinen äänimaailma poikkeaa täysin Nartun täyteläisestä pehmeydestä ja muistuttaa iskevyydessään vanhoja Chicago blues -levytyksiä.”[23]

Kauko Röyhkä Combo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhkä perusti Kauko Röyhkä ja Combo -yhtyeen Gabi Hakasen, Mara Salmisen, Pekka Gröhnin ja Timo Vikkulan kanssa.[24] Vuonna 1991 julkaistiin Tyttöjen ystävä, jonka avausraita ”Kevät” on Soundi-lehden arvion mukaan yksi Röyhkän hienoimmista kappaleista. Levyn kokoonpanosta ainoastaan Kaksi koiraa -albumilla mukaan tullut kitaristi Timo Vikkula jatkoi yhtyeessä.[25] Basistiksi vaihtui Ari Vaahtera ja rumpaliksi Tero Kling.[24]

Jumalan lahja (1993) todistaa Röyhkän silloisesta kiinnostuksesta okkultismiin. Levyn ilmestymisen aikoihin Röyhkä kutsuttiin vierailulle Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmaan. Okkultismia ja satanismia sivunneen keskutelun myötä alkoi mediamyllytys, jossa Röyhkä esiteltiin saatananpalvojaksi.[26] Myöhemmin hän selvensi asiaa:

»Ei siinä ollut kyse hätkähdyttämisestä, olin ihan oikeasti kiinnostunut okkultismista. En niinkään satanismista, vaikka luin vähän sitäkin. Se meni vain väärällä tavalla julkisuuteen. [27]»

Combo oli siirtynyt Herodes-levy-yhtiöltä ensin EMI:lle, josta se siirtyi Spinefarmille. Ari Vaahteran terveys alkoi reistailla. Combo sai joitain radiohittejä kuten ”Kevät” ja ”Sinä teit sen taas, Marjaana”. Riku Mattila tuli Rock'n'roll-klisee-levylle (1999) tuottajaksi.[28][29]

Röyhkä keikalla Kalliossa 2004.

Miss Farkku-Suomi -levystä (2001) Röyhkä halusi tehdä romaanin rakenteen omaavan teemalevyn. Sittemmin hän kirjoitti levyn pohjalta kirjan, josta tehtiin vielä elokuva.[30] Vuonna 2003 Riku Mattila soitti Röyhkälle tämän syntymäpäivänä ja ehdotti akustisen duon perustamista. Miehet alkoivat tehdä kappaleita Röyhkän työhuoneella ja ryhtyivät keikkailemaan vuonna 2004. Levyt Etsijät (2002) ja Elämä ja kuolema (2005) jäivät viimeisiksi Combo-levytyksiksi. Elämä ja kuolema ei saavuttanut suurta suosiota, joten Röyhkän toivo siirtyi Mattilan kanssa tekeillä olevaan levyyn.[31]

Vuodet 2007–2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Röyhkä esiintyi Mikkelin kaupungin jousiorkesterin solistina konsertissa ja esitti omia vanhempia kappaleitaan. Ohjelmisto julkaistiin Zaia-nimisenä albumina 2008.[32] Vuonna 2008 ilmestyi pitkään työstetty Röyhkän ja kitaristi Riku Mattilan yhteisalbumi Kauko Röyhkä & Riku Mattila. Levy oli arvostelumenestys ja nousi Suomen albumilistan kakkoseksi. Sue-lehti valitsi sen 2000-luvun parhaaksi albumiksi vuonna 2009.[31] Krautrock-duon Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon kanssa Röyhkä muodosti yhtyeen Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, jonka Hiekkarantaa-niminen albumi julkaistiin 2009.[33] Vuonna 2011 Röyhkä ja Mattila julkaisivat levyn Kaksi lensi tuulen mukaan. Röyhkä kirjoitti 140 laulua, joista Mattila valitsi albumille kolmetoista ja oli päävastuussa toteutuksesta. Yhtyeen ytimen muodostavat Mattila, Samae Koskinen, Marko Timonen ja Rikun poika Tenho Mattila. Isohkon jousisektion lisäksi mukana on paljon puhaltimia. Päätösraidalla ”Se on jotain ihmeellistä” soittaa Jimi Tenor itse rakentamaansa huilua.[34]

Vuonna 2012 julkaistiin Röyhkän tuotannosta kuuden CD:n kokoelma Olen Messias. Uudelleen koottu Kauko Röyhkä & Narttu teki keikkoja kesällä ja syksyllä.[35] Marraskuussa 2012 Röyhkän kokoama Uhrijuhla-yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä.[36]

Röyhkä sanoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhkä on ollut uransa alusta asti merkittävä suomenkielinen sanoittaja, jonka teksteistä on tehty useita akateemisia opinnäytetöitä.[37][38] Röyhkä on pääsääntöisesti pidättynyt suomenkielisessä ilmaisussa, koska mielestään ei hallitse muita kieliä riittävän hyvin.

»Lauluntekstit on tarkoitettu laulettaviksi eikä luettaviksi. Siksi niitä ei oikeastaan pitäisi julkaista kirjallisessa muodossa. Kertosäkeet ja toistot saattavat vaikuttaa jankuttavilta, mutta ne ovat laulettavuuden kannalta oleellisia [39] »
(Kauko Röyhkä)

Röyhkän sanoitukset syntyvät joskus hyvinkin nopeasti, vaikka toisinaan taas vaativat viikkojen kypsyttelyä. Esimerkiksi Röyhkän arvostettu ”Talo meren rannalla” -sanoitus syntyi Röyhkän mukaan 15 minuutissa.[19]

»Ihmisillä on monesti se harhakuva, että hienon lauluntekstin on oltava vakava ja ylevä. Tiedän omasta kokemuksesta, että luontevan rock'n'roll-sanoituksen tekeminen on suomeksi paljon vaikeampaa kuin balladin. Meillä ei ole kunnollista perinnettä siihen, ja suomen kielen sanat tuntuvat joskus liian pitkiltä verrattuina englannin sanoihin. Tai sitten juttu onkin siinä, että hyvää rock'n'roll-sanoitusta kirjoitettaessa pitää aivot jättää narikkaan [40] »
(Kauko Röyhkä)

Kirjailijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhkän ura kirjailijana alkoi 1980-luvun alussa teoksella Tien laidalla Waterloo. Tämän jälkeen hän on kirjoittanut useita proosateoksia, elämäkerrallisia teoksia sekä muita kirjoja. Romaani Kaksi aurinkoa oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1996.[41] Hän on kirjoittanut kolumneja Kalevaan ja levyarvosteluja Rytmi-lehteen. Röyhkä on käsikirjoittanut myös kuunnelmia, joista hän on saanut sokeain kuunnelmapalkinnon kaksi kertaa.[42][43]

Julkaisut Weilin+Göösillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhkän neljä ensimmäistä kirjaa julkaistiin 1980-luvulla Weilin+Göös -kustantajalla, jonka sulauduttua WSOY:hyn kirjailija piti tauon kirjoittamisessa.

»Vietin useita kuukausia yksin Portugalissa. Yritin kirjoittaa uutta romaania,
mutta en saanut tekstiin mitään eloa. Koko kirjoittaminen oli alkanut maistua puulta.[26] »
(Kauko Röyhkä)

Röyhkälle tulikin innoituksen tyrehdyttyä melkein vuosikymmenen mittainen tauko proosan kirjoittamiseen.[26] [44]

Uusi tuottelias kausi Like-kustantamossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkka Mykkänen haastattelee Röyhkää Keravan kaupunginkirjastossa, ennen Miss Farkku-Suomi -elokuvan esittämistä.

Vuonna 1996 valmistunutta Kaksi aurinkoa -romaaniaan hän aluksi tarjosi Otavalle, jonne Röyhkän kirjojen julkaisusta W&G:llä vastannut Leena Majander oli siirtynyt.[45]

»Halusin kirjoittaa romaanin joka olisi mahdollisimman törkeä, kaunis ja epäkirjallinen. En yllättynyt siitä, ettei kunnianarvoisa Otava suostunut julkaisemaan Kahta aurinkoa.[46]»
(Kauko Röyhkä)

Koska Röyhkän kirja ei miellyttänyt otavalaisia, hän tarjosi kirjaansa kustantamo Likelle, josta hän tunsi Liken perustajajäsenen Timo Ernamon.[45] Röyhkän kirjallinen paluu sai paljon huomiota, kun Kaksi aurinkoa valittiin Finlandia-palkinto-ehdokkaaksi.[47]

Röyhkän 2010-luvun teoksia ovat muun muassa kaunokirjallinen teos Kreikkalainen salaatti ja valokuvaaja Juha Metson kanssa tehty Rajantakainen Karjala. Röyhkän Miss Farkku-Suomi -romaanista on tehty Matti Kinnusen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 2012. Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt Periferia Productionsille 15 000 euron kehittämistuen hankkeeseen liittyen.[48] Pääosaa esittää Mikko Neuvonen.[49][50]

Ura käsikirjoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhkä on käsikirjoittanut kolme TV-elokuvaa: Tien laidalla Waterloo (1983), Lapinpoika (1999) ja Onnellisten laiva (2004). Nämä pohjautuvat hänen alkuperäisteksteihinsä. Lisäksi hän on käsikirjoittanut Jari Halosen elokuvan Aleksis Kiven elämä (2002), yhteistyössä Halosen ja Jorma Tommilan kanssa. [51]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkeakoskella syntynyt Röyhkä on kasvanut Oulussa, opiskellut kirjallisuutta Turussa ja päätynyt myöhemmin Helsinkiin. Röyhkä muutti takaisin Turkuun 2009.[52] Röyhkällä on kaksi tytärtä ensimmäisestä avioliitostaan ja poika toisesta.[53]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauko Röyhkän albumien listatulokset vuodesta 1995. [54]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minialbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Yhdeltä viimeistään pois go-go / Dora” (1980)
  • ”Steppaillen / Ihmisen paras ystävä” (1980)
  • ”Uusia tansseja / Astraalitasolla” (1981)
  • ”Preerian kuu / Miljoonapulu” (1982)
  • Herra presidentti // Viiltäjä / Kun olin kuollut” (1983)
  • ”Onnellinen laiva / Majuri Thompson” (1983)
  • ”Lauralle / Annina” (1984)
  • ”Maa on voimaa / Me” (1985)
  • Paska kaupunki // Kovat pojat / Tuhlausta” (1986)
  • ”Pikku enkeli / Laulujen nainen” (1986)
  • ”Ennen olin kokonaan toinen / Kolme asetelmaa” (1987)
  • ”Matkustaa / Mainostaulujen taakse” (1987)
  • ”Majavalakki / Paha maa” (1988)
  • ”Tuntemattomalle / Crescendo” (1988)
  • ”Tulit vastaan mua / Eno ja hänen omatuntonsa” (1989)
  • ”Soita se taas, Rainer / Humalassa” (1990)
  • ”Kevät / Hän toiselta puolelta” (1991)
  • ”80-luvun absurdismi / Kuuntele mua / Näin on käynyt monta kertaa” (1992)
  • ”Kultainen aasi / Noita” (1993)
  • ”Pohjoinen taivas / Oikea asenne” (1993)
  • ”Helena / Nuo keskellä olevat / Rauno rokkaa” (1994)
  • ”Pyhä kaupunki / Mies jolla on maine” (1994)
  • ”Tuon sulle Alfredo Garcian pään / Virheet” (1997)
  • ”Sinä teit sen taas, Marjaana” (1998)
  • ”Hipit vanhemmat” (1998)
  • ”Kauniit pelastetaan” (1999)
  • ”Rock'n'roll-klisee” (1999)
  • ”Disko-Datsun / Pitkätukkainen poika / Mimio” (2001)
  • ”Pauliina, rantatyttö / Melankolia” (2002)
  • ”Sinä / Vanhan ajan filmissä” (promo, 2011)

500 kg lihaa -yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuun silta / Vanha maa (Euros, 1988)

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Röyhkä, Kauko & Vikkula, Timo: Nuottikirja: Parhaat 21 biisiä. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-059-5.
  • (toim.): Get on: 101 rocklyriikan parasta. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1642-5.
  • Toimittanut Timo Forss: Like on Like, kirjoja vuodesta 1987. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-01-0028-5.
  • The Velvet Underground ja Lou Reed. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-820-2.
  • Kauko Röyhkö Olen messias valitut palat 1980-2012 6 CD:n kokoelman kirja. Helsinki: Stupido records, 2012.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia, s. 417. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  2. Lindfors, Jukka & Gronow, Pekka & Nyman, Jake (toim.): Suomi soi. 2, Rautalangasta hiphoppiin, s. 158. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2506-8.
  3. Kauko Röyhkälle valtion taidepalkinto YLE Uutiset. 13.11.2009.
  4. Kauko Röyhkä & Narttu palaavat festarilavoille – Tsekkaa kiertuepäivät ja esiintymispaikat Rytmi. 29.5.2012. Viitattu 31.1.2014.
  5. Tekijähaku › 'Röyhkä Kauko' › haun tulokset Fono-äänitetietokanta. Viitattu 31.1.2014.
  6. Röyhkä heijastaa kahta valoa Helsingin Sanomat. 8.3.2009. Viitattu 6.2.2014.
  7. Karhu, Tuomo: Maanalainen mestari saapui Turkuun Turun sanomat. 22.6.2009. Viitattu 29.6.2009.
  8. Kauko Röyhkä: Lou Reed sai minut valitsemaan musiikin Helsingin Sanomat. 28.10.2013. Viitattu 6.2.2014.
  9. Kauko Röyhkä The Velvet Underground ja Lou Reed. Helsinki: Like, 2007. sivu 107-108
  10. a b Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 9-11
  11. Väntänen, Ari: Onnellinen ulkopuolinen Sue. 22.8.2013. Viitattu 23.2.2014.
  12. Olen messias kirjanen
  13. Kauko Röyhkä The Velvet Underground ja Lou Reed. Helsinki: Like, 2007. sivu 115-116
  14. a b c Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 17-18
  15. Väntänen, Ari: Kapulana rattaassa Sue. 28.2.2008. Viitattu 9.2.2014.
  16. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 29
  17. (30 000 kpl 1984)
  18. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 35-36
  19. a b Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 47
  20. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 55-56
  21. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 67
  22. a b Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 77
  23. Uotila, Jukka: Kauko Röyhkän Kaksi koiraa - romaanikirjailijan välivuodet Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 10.2.2014.
  24. a b Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 85-86
  25. Luukkanen, Antti: Kauko Röyhkä: Tyttöjen ystävä Soundi. 2012. Viitattu 10.2.2014.
  26. a b c Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 93-94
  27. Kauko Röyhkä: ”En kadu satanismipuheita!” Hymy. 22.8.2011. Viitattu 31.1.2014.
  28. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 107
  29. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 111-112
  30. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 127
  31. a b Pyyhtinen, Kalle: Iltarusko royhkamattila.com. Viitattu 8.2.2014.
  32. Suorsa, Tiia: Kauko Röyhkä & Mikkelin kaupungin jousiorkesteri: Zaia 12.9.2008. MTV3. Viitattu 9.6.2009.
  33. Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo yhdessä kohti Hiekkarantaa Sue. 19.1.2009. Viitattu 9.6.2009.
  34. Peltonen, Niko: Haastattelussa Kauko Röyhkä ja Riku Mattila: ”Kaikkien täytyy muuttua ja kasvaa uuteen aikaan” 17.5.2011. dome.fi. Viitattu 10.2.2014.
  35. Kauko Röyhkä & Nartun syyskiertue selvillä 14.8.2012. Soundi. Viitattu 26.12.2012.
  36. Niko Peltonen: Uhrijuhla – s/t 30.11.2012. Nuorgam. Viitattu 26.12.2012.
  37. Westersund, Johanna 1993: ”Talo meren rannalla”. Näkökulmia Kauko Röyhkän rock-lyriikkaan. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopiston kirjallisuuden laitos.
  38. Pakarinen, Maarit 2002: ”Isokuovin huuto ja mätänevien ruumiiden löyhkä tyynenä kesäiltana.” Matala ja korkea, sota ja taide Kauko Röyhkän romaanissa Kaksi aurinkoa. Kirjallisuuden pro gradu -tutkielma. Taideaineiden ja antropologian laitos. Oulun yliopisto.
  39. Kauko Röyhkä, Get On – 101 rocklyriikan parasta, Tammi 2000, s. 5
  40. Kauko Röyhkä, Get On – 101 rocklyriikan parasta, Tammi 2000, s. 84
  41. Röyhkä, Kauko LIKE. Viitattu 6.2.2014.
  42. Sokeain kuunnelmapalkinto Kauko Röyhkän Punkerolle 2003. Kaleva. Viitattu 29.1.2014.
  43. Kauko Röyhkä sai Sokeain kuunnelmapalkinnon 2004. Kaleva. Viitattu 29.1.2014.
  44. Kauko Röyhkä The Velvet Underground ja Lou Reed. Helsinki: Like, 2007. sivu 129-130
  45. a b Like on Like Kirjoja vuodesta 1987, Toimittanut Timo Forss, 2007, sivut 63–65
  46. Nuottikirja, K.Röyhkä & T.Vikkula, Like 2004 s. 99
  47. Rantanen, Miska: Finlandiapalkinto-ehdokkaat 1996 Helsingin Sanomat. 21.11.1996. Viitattu 31.1.2014.
  48. Elokuvasäätiön tukipäätökset kesäkuu 2009 10.6.2009. Suomen Elokuvasäätiö. Viitattu 4.10.2009.
  49. Tuotannossa Periferia Productions. Viitattu 4.10.2009.
  50. Elokuvasäätiö, luettu 2012
  51. [1] IMDB
  52. Karhu, Tuomo: Maanalainen mestari saapui Turkuun Turun sanomat. 22.6.2009. Viitattu 29.6.2009.
  53. Karjalainen, Marja-Liisa: Kauko Röyhkän uudet kierrokset Itä-Savo. 19.7.2008. Viitattu 6.4.2011.
  54. [http://www.ifpi.fi/tilastot/artistit/vaya+con+dios Suomen musiikkituottajien kotisivu Viitattu 12.3.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Kauko Röyhkä -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kauko Röyhkä.



Kauko Röyhkä
Tyylisuunta: Vaihtoehtorock

Jäsenet aikojen saatossa
Rukivehr · Ilkka Laru · Pupu Lihavisto · Anori Karmio · Jukka Savilaakso · Juha Pousi · Harri Siivonen · Markku Ilmonen · Juha Laukkanen · Jari Kauppinen · Kaj Backman · Jouni Pusa · Sippo Laisaari · Riku Mattila · Heikki Tikka · Jarmo Heikkinen · Esko Lassila · Jari Paulamäki · Mats Huldén · Tommi Viksten · Pekka Gröhn · Timo Vikkula · Gabi Hakanen · Mara Salminen · Ari Vaahtera · Tero Kling · Mika Rättö · Jussi Lehtisalo

Diskografia
Albumit
Steppaillen · Uusia tansseja · Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet · Onnenpäivä · Lauralle · Maa on voimaa · Pikku enkeli · Mielummin vanha kuin aikuinen · Ihmelapsi · Joko-tai · Kaksi koiraa · Tyttöjen ystävä · Olennainen välittyy · Jumalan lahja · Kaunis eläin · Akti · Sinä olet tähti · Puiden alle · Rock'n'roll-klisee · Miss Farkku-Suomi · Etsijät · Elämä ja Kuolema · Kauko Röyhkä & Riku Mattila · Zaia · Hiekkarantaa · Kaksi lensi tuulen mukaan
Kokoelmat
Bossanova 80 – 82 · Kulta-aika · Extra · Lauluja rakastamisen vaikeudesta · Olen Messias · Talo meren rannalla · Pohjoinen taivas · Lauralle · Räyhähenki muistelee · Pohjoinen taivas Osa 2 · Talo meren rannalla · Selkäranka 1996–2004 · Lauluntekijä · Menneisyyden taikaa etsimässä 1980–1990
Bibliografia
Proosa
Tien laidalla Waterloo · Aave joka maalasi taulun · Oskar Koposen seikkailut · Magneetti · Kaksi aurinkoa · Silvia · Ocean City · Faust ja muita kertomuksia · Miss Farkku-Suomi · Henry ja minä · Avec · Job · Kesä Kannaksella · Kreikkalainen salaatti
Muut kirjat
Get On – 101 rocklyriikan parasta · Nuottikirja · The Velvet Underground ja Lou Reed · Suursaari
Muuta

Luettelo Kauko Röyhkän kappaleista · 500 kg lihaa